[Lly] polkupyörä linturetkien kulkuvälineenä

[timo.leppanen@utanet.fi]

Terex!

Verkossa on viime aikoina ollut melko hiljaista, mikä onkin ymmärrettävää, 
onhan osa aktiiveista edelleen lomatunnelmissa.

Lintuasioiden lisäksi verkossa käsitellyt asiat ovat ”lipsahtaneet” jonkin 
verran ohi aiheestakin.  Vai onko niin käynyt?  Pyöräilijöillä on ehkä omatkin 
verkkosivut, otaksun?  En ole perehtynyt asiaan.

Polkupyörä on kuitenkin oivallinen kulkuväline lintuharrastajalle.  Vaikka 
olen viime vuosina vähentänyt polkupyöräilyä, olen kuitenkin tehnyt 
lintupaikoille muutamia päiväreissuja polkupyörällä.  Tosin täytyy myöntää, 
että ajelen nykyisin lintukeikat lähes 100-prosenttisesti autolla.  Laiska 
mikä laiska!

Fillarissa on omat etunsa, joskin myös haittapuolia löytyy.  Keväisin 
useimmilla tienvarsilammilla ja -järvillä pysähtelee vesilintuja, kahlaajia ja 
ties mitä muita vipeltäjiä.  Ainakin Enontekiön mutkaisilla, joskin 
päällystetyillä teillä on jokseenkin varmaa, että aina kun yrität hiljentää 
tai pysäyttää autoa, joku on heti kyttäämässä ohitusta.  Mitäs teet kun 
keltaisia viivoja on kaksittain?  Ei auta muu kuin jatkaa matkaa, juuri kun 
vesilintu alkaa olla kiikarissa.  Polkupyörä sen sijaan on nopeasti 
pysäytettävissä ja sen voi käytännössä pysäyttää jokseenkin joka ainoalla 
tienpientareella.  Kiikaroinnin voi aloittaa välittömästi, ei tarvitse miettiä 
autoilijoiden liikkeitä.

Haittapuoliin kuuluu mahdollinen kaukoputken kuljetus ja käyttö.  Useimmissa 
autoissa putken voi kuskata jalustoineen jokseenkin käyttövalmiina.  
Kaukoputken lastaaminen polkupyörään onkin jo ongelmallisempaa.  Arvokasta 
putkea ei arvaa kuljettaa tavaratelineellä.  Ohjaustankoon sitä on hankala 
asetella, jalustan kera vielä vaikeampi.  Jalusta ei oikein pysy repussa tai 
rinkassakaan.  Useimmiten käytän systeemiä, jossa putki on olallani omassa 
laukussaan.  Kevyen jalustan kuljetus onnistuu ohjaustangossa tai kädessäkin.  
Olen tullut siihen tulokseen, että suurta ja painavaa putkea ei kannata 
kuskata lainkaan matkassa.  Samoin on jalustan kanssa.  Kunnon kiikari lienee 
kaikista paras ratkaisu.  Sen kuljettaminen on kaukoputkea huomattavasti 
helpompaa.  Ja rankkasateen yllättäessä kiikari on helpompi suojata kuin 
kaukoputki.

Pyöräillessä kuntokin kohenee.  Havaintojen teko on myös helpompaa.  Mikäli 
autonäänet eivät kovin häiritse, pyöräilijä kuulee helposti pienetkin 
linnunäänet.

Anssille tiedoksi, että en ole ollut kilpapyöräilijä, ellei sitten huomioida 
pyöräilytapahtumia, joissa on kilpasarjat.  Lisenssiä en kuitenkaan ole 
omistanut.

30.6.-20.7.1989   2717 km : 21 vrk = 129 km/vrk (6 maata)
10.5.-28.5.1993   2682 km : 19 vrk = 141 km/vrk (Suomessa)
viikkoennätys: 1092 km : 7 = 156 km/vrk
päiväennätys retkikamppeilla; 275 km

Niin ennen, tänä kesänä en ole pyöräillyt edes edellä mainittua lukemaa (275 
km).

helteisin terveisin

kesäfilosofi
Timo L