[Lly] VS: [Lly] Re: [Lly] Järkipuhetta

[Pertti Koskimies]

Kovin on herkkähipiäisiä reaktioita jämäköillä Lapin ihmisilläkin...

Joku kysyi, käydäänkö muissa verkoissa samantyyppistä keskustelua.
Sitäpä minäkin silloin tällöin yritän hahmottaa, koetin sitä jo
Linnut-lehden aikoihin ja paljon ennenkin, kuten vähänkään varttuneempi
väki muistaa. Panenpa siis LLY:n väen kauhisteltavaksi, tässä juuri
Ruijan maastotyöviikon edellä, muutaman EKLY:n verkkoon kirjoittamani
rivin ajatuksen sytykkeeksi. Lähti liikkeelle, kun kommentoin Siipirikon
linturallijuttua. 

Pirkalla oli muuten hyvä johtopäätös jossain (Janne varmaan pani
näkyviini EKLY-verkossa) siitä, että lintuihmiset tarvitsevat uuden
yhdistyksen joka keskittyy esim. ruokkijoihin, pöntönrakentajiin ym.
lintusuojelijoihin. Pinnarallituloksethan voi julkaista jossain
formulalehdessä, eikö niitä sellaisia olekin? Kyllä nämä Siipirikot ym.
viimeistään karkottavat linnuista eikä postimerkkeilystä kiinnostuneet
ihmiset.

EKLY:n verkosta siis:


Huomenta kaikille. Kun Jari näkyy kehuvan minua kisailun
"mainostajaksi", niin täytyy mainostaakin. Olen näköjään ehdottanut
lintukilpailuja jo lähes 15 v sitten kirjoittamassani kirjassa
"Lintuharrastajan opas" (WSOY 1993, josta alla sitaatti esipuheesta).
Suosittelen kyllä lukutaitoisille toistakin kirjaa, pasifistisen
puolustusministeri Yrjö Kallisen "Elämmekö unessa". Olisiko luontomme ja
ympäristömme tässä kunnossa, jos emme olisi kaikesta "tiedosta"
huolimatta unessa.

Koska Kallinen sen enempää kuin muukaan ajattelija ei kuulune räikkösten
ja häkkisten ja muiden yleissivistysrajoitteisten ympäri maita ja
maakuntia säntäilevien henkilöautokuljetustyöläisten (Taanilan
terminologiaa soveltaakseni) tuntemiin pinnoihin, johdanto
yksinkertaisimmillaan:

Hyvä ystäväni Jyrki Savolainen, armoitettu metsäornitologi ja
kanalintumies, on koettanut houkutella minuakin metsästäjäksi yhteisillä
ikimuistoisilla retkillä. En epäile, etteikö jahti sinänsä olisi minun
mieleeni ja antaisi paljon. Mutta silloin kysyn itseltäni, ja muiltakin:
kun kanalinnut ovat muutenkin hätää kärsimässä, mikä oikeus minulla on
entisestään pahentaa niiden ahdinkoa. Se ei ole moralismia, se on
järjenkäyttöä ja omien intohimojenkin asettamista vasta toiselle sijalle
jonkun isomman asian edessä. Järkeni riittää siihenkin, että en käy
vokottelemassa naapurin viehättävää rouvaa enkä kaahaa ylinopeutta,
vaikka mieli tekisikin. Niihin on ihan järkevät ja kaikkia hyödyttävät
syyt. Asioita pitää suhteuttaa. Joidenkin metsästäjien ampumat
satunnaiset tai vaikka useammatkin närhet ovat pientä siihen, miten
monta neliökilometriä lintuja tapetaan esimerkiksi lintuharrastuksen
nimissä turhilla kilometreillä - ja miten monta tuhatta yksilöä törmää
näillä kilometreillä konepelteihin. Ilman että monikaan lintu tästä
touhusta hyötyy. Linnuille paljon hyödyllisempi ja suojelua edistävämpi
on takametsien uhoava närhentappaja, jonka ajamat kilometrit ovat
murto-osa pinnakisoissa poltetuista metsistä, ja kulutus muutenkin
mitätöntä ökybongareihin nähden.

Mutta Siikalahti- ym. kisojen edelleen kehittämiseksi ajatuksia, jotka
tuli kirjoitettua jouluna 1992: 

"Jokaisen kirjan kirjoittaminen pitää mielestäni perustella, niin
tuskallisesti liikaa niitä kiinnostuneen lukijan ja luonnonystävän
harmiksi ilmestyy. Tällä oppaalla on selkeä tavoite, jolla pyrin
korvaamaan sen kuluttaman paperin ja energian. Haluan havahduttaa
jokaisen lintuharrastajan miettimään omaa suhdettaan lintuihin ja
luontoon. Me tiedämme lintuja ja luontoa uhkaavat vaarat useimpia muita
kansalaisryhmiä paremmin, joten meidän on myös kannettava vastuuta
uhkien torjunnassa, ei pelkästään vaatimalla muita toimimaan, vaan ennen
kaikkea toimimalla itse. Ensimmäiseksi meidän on tarkasteltava
kriittisesti harrastuksemme tasetta suhteessa luonnonsuojeluun. Voimmeko
todella olla loogisesti ja aidosti huolissamme luonnon tuhoutumisesta,
jos samalla oman hupimme takia edistämme sitä, esimerkiksi
matkustelemalla jatkuvasti vain nähdäksemme lintuja? Eri
lintuharrastustavat eroavat tässä suhteessa varmasti toisistaan.

Varsinkin nuorten harrastajien on kuitenkin saatava juosta vapaina
metsissä ja kytätä muuttajia kallioilla, sillä miten he muuten
ymmärtäisivät, mitä suojella? Toivottavasti he suuntavat retkensä
muuallekin kuin hyville lintupaikoille, joilla lintuja vielä on, vaikka
ne muualta hupenisivatkin. Satunnaislajien luetteloiden pidentymisestä
huolimatta olisi kaivattava menetettyjä kotilajeja, yksilömääriä ja
pinta-aloja. Lintuharrastuksesta on viime vuosina syntynyt
tiedotusvälineissä väärä kuva, ihmiset samaistavat lintuharrastajat
harvinaisuuksien kerääjiin eli bongareihin, tehokkuuden ja
tuloksellisuuden tavoittelijoihin. Tehokkuus on kuitenkin ihmisen
ominaisuuksista luonnolle kaikkein tuhoisimpia. Ainoan helposti
mitattavan ja tuloksiltaan kilpailun kohteeksi soveliaan asian pitäisi
olla sen, kuka raahaa eniten sikoja kotkahaaskalle, kuka pyöräilee
komeimman ruisrääkkäluvun tai kuka vahtii pisimpään joka kesä tuhottua
kanahaukan pesää. Voisivatko bongarit, jotka keinolla millä hyvänsä
kustannuksista piittaamatta matkustavat maailman ääristä Suomeen
harhautuneen, yksilökohtaisen katastrofin kokeneen lintuparan perässä
pitkin poikin maata, suunnata kilpailuhenkensä lintusuojelua
hyödyttävään tarkoitukseen? Esimerkiksi jatkuvan hakkuu-uhan kohteena
olevien valkoselkätikkametsien vartioinnin, suojelujärjestöissä
toimimisen tai mielenosoituksissa värjöttelyn pitäisi täyttää
lintumiesten kalenterit viikoittain. Harrastatpa lintuja miten tahansa,
yksi tavoite on muita arvokkaampi, joskin vaikea saavuttaa: sinusta
olisi oltava luonnolle enemmän iloa kuin luonnosta sinulle."

Kirjoitin tammikuussa STT:n artikkelipalvelulle yläkertakirjoituksen
suurpetojen puolesta. Mitä vastasivat Kainuun sanomien monet lukijat:
mitä te bongarit tulette meitä neuvomaan susiasioissa, kun itse
säntäilette päätä pahkaa bensaa polttaen, häiritsette kotkanpesiä
Kuusamo-ralleissanne jne. jne. 

Lintuharrastajien uskottavuus luonnonsuojelijoina ja -tuntijoina on
rapissut maaseudun väen keskuudessa täysin, kuulen sen omassa työssäni
ja ympärivuotisessa asuinympäristöissäni Kirkkonummelta Utsjoelle.

Miljoona kärpästä on väärässä, p-a ei ole hyvää. Herätkää unestanne,
niin kuin Kallinenkin vetosi.

Pertti Koskimies 



-----Alkuperäinen viesti-----
Lähettäjä: lly-admin@lists.oulu.fi [mailto:lly-admin@lists.oulu.fi]
Puolesta Pirkka Aalto
Lähetetty: 7. maaliskuuta 2005 17:36
Vastaanottaja: lly@lists.oulu.fi
Aihe: [Lly] Re: [Lly] Järkipuhetta

Moi kaikki!

Perun pinnallisen haasteeni ja pyydän syvästi anteeksi sitä että yritin 
tuoda kevyttä leikkimielisyyttä lintuharrastajien harmaaseen arkeen.
Ehkä 
joku voi antaa minulle anteeksi edes sillä verukkeella että tämä
harhainen 
idea syntyi aivoissani mitä todennäköisimmin samana aamuna lasketun 
talvilintulaskentareitin aiheuttaman mielenliikutuksen ja ylenmääräisen 
hapensaannin yhteenvaikutuksesta. Jotta voisin edes jotenkin sovittaa 
syntini lupaan uusia kesällä Hetan taajama-alueella (kuten yli 150
muussakin 
paikassa eri puolilla Enontekiötä) viime kesänä laskemani
pistelaskennat, 
sekä jatkan taajamalintujen rengastamista - lintutieteen nimissä. Lupaan

myös, että niinä aamuina kun satun kävelemään työpaikalleni, en ilahdu 
yhdestäkään "kyläpinnasta" vaan keskitän kaiken tarmoni siihen, että
kulutan 
päiväni tehokkaasti työpaikalla Pallas-Ounastunturin linnustoselvitystä 
kirjoittaen ja näin lintutiedettä edistäen!

t: Pirkka

...ammattiornitologi


_______________________________________________
Lly mailing list
Lly@lists.oulu.fi
http://lists.oulu.fi/mailman/listinfo/lly