[Lly] Kolmen linnun kohtalo

[Paula Kivilompolo]

Hei,

Tässä murheellisten tilastojen ja tappamiskehujen tulvassa tuli mieleeni
kertoa muutama tarina, ehkäpä hiukan eri näkökulmasta.
Itse kuulun niiden onnellisten joukkoon, jotka eivät ole tappaneet yhtään
lintua, ajanutkaan en tosin ole kovin paljon. Kerran olen kuitenkin
aiheuttanut erään västäräkin kuoleman. Joten tarina siitä ja pari muutakin.

1. Erään västäräkin kuolema

Kerran kesäisenä päivänä ajoin pyörällä maantien reunaa, ja näin auton
tulevan vastaan. Hetken päästä huomasin, että edessäni tien laidassa
kipitteli västäräkki (k, ad) kaikessa viattomuudessaan, tietämättä mitä
kaksi kauheaa vihollista saisi pian aikaan. Onnettomuudekseni, ja varsinkin
västäräkin, ehdin liian lähelle lintua ennen kuin auto saapui kohdalle.
Västäräkki säikähti minua ja lähti pakoon tien toiselle puolelle (Miksi se
ei tajunnut lentää metsään... taitava väistäjä...). Se tömähti
vastaantulevan auton keulaan ja uinahti ikiuneen. Ja minä podin tunnontuskia
monta päivää.

2. Turhia lintukuolemia?

Eräänä talvisena pimeänä iltana eräs mies ajeli autollaan pitkin talvista
tietä aivan rauhallista vauhtia. Mutta mitä tapahtuikaan! Sattui metsästä
tepastelemaan tielle valkeassa asussaan riekko, joka kuvitteli olevansa
kuolematon. Ei ehtinyt ajaja väistää, eikä nähnyt riekko enää aamun
sarastusta. Se päätti päivänsä valkean puvun tahriintuessa vereen. Vaan mitä
teki tappaja? No, huolissaan siitä oliko lintu kuollut, ja siitä, ettei se
vaan olisi sattunut olemaan kiiruna (hyvä pinna!), hän pysäytti ja peruutti
paikalle varmistuakseen tapauksesta. Sitten hän pohdiskeli, kuoliko lintu
turhaan. Ja epäilyksen poistaakseen hän otti linnun tien penkalta mukaan.
Meni hän sitten kotiin, paistoi linnun ja söi sen. Eikä tietenkään
ymmärtänyt, että vei nälkäisiltä korpeilta helpon aterian.

3. Joskus sitä yrittää niin kovasti väistää

Kesäinen ilta-aurinko valaisi maisemaa ajellessamme kerran pitkin mutkaista
tietä. Sattui kohdalle sitten suora pätkä ja kauempaa näkyi vastaantulevan
auton valot. Tuntui hetken päästä melkein yliluonnolliselta, kun auton valot
katosivat! Mutta ei hätää, huomasimme pian että edelleen ne loistivat. Nyt
tosin ojasta. Lähemmäksi päästyämme huomasimme tiellä makaavan pyyn, joka
oli jo huoahtanut viimeisen kerran (R.I.P.).
Ja pappa siellä vain työnsi Ladaansa pois ojasta.


Tarinoi Paula