[Lly] Kas...

[Jorma Halonen]

    = Hei, verkkolaiset!

> UTS Karigasniemeltähän löytyi puissa kiipeillyt käsittämättömän aikainen 
> liejukana 31.3.01, joka otettiin talteen 4.4. ja toimitettiin Ranualle. 
> Itse törmäsin liejukanaan spontaanisti Ranuan Kuhajärvellä 19.5.01, joskin 
> jouduin luopumaan hyvästä LLY -pinnasta kun kuulin seuraavana päivänä että 
> kyseessä oli juuri tuo Karigasniemeltä Ranualle tuotu ja Kuhajärveen 
> vapautettu lintu. Sodankylän jätärillä oleili liejukana ainakin 
> 9.-13.11.02.

    = Olen joskus kuullut Bongariliiton tehneen päätöksen, että siirretty 
lintu ei kelpaa pinnaksi välittömästi, mutta että kahden vuorokauden jälkeen 
kelpaisi. Siis, jos lintu jää paikalle pitkäksi aikaa, se olisi 
pinnakelpoinen. Kokonaan toinen juttu on, annammeko Bongariliiton 
määritellä, millaisia lintuhavaintoja saa tehdä.
    = Mielestäni BirdLife Suomen rariteettikomitean päätöksiä pitää 
kuitenkin kunnioittaa. Tästä syystä jokainen RK-laji putoaa esim. LLY:n 
kevätmuuttolistalta, ellei sille kohtuullisen ajan (noin kaksi vuotta) 
kuluessa tule RK:n hyväksyntää. Hyväksytte tämän tai ette, totean, että 
kaikesta huolimatta muuttlintulistoissamme kuten muissakin havainnoissamme 
on vuoren varmasti useita vääriä havaintoja. Erehtyminen on inhimillistä, 
mutta se ei riitä puolusteluksi. Virheet on korjattava ja erehdykset 
myönnettävä, jos sellaiseen ilmenee aihetta.
    = Lopuksi kerron opettavaisen tarinan. Muutama päivä sitten minulle 
soitettiin. Soittaja kertoi nähneensä arokotkia Pellon kirkon läheisyydessä 
Rovaniemelle johtavan tien yläpuolella. Hän kertoi saaneensa niistä 
jonkinlaisia kuvia. Sovimme tapaamisesta. Kännykkäkameran kuvissa kaarteli 
viisi kurkea!! Havainnon tekijä ei juuri hätkähtänyt, vaan tuntui olevan 
tyytyväinen, kun asia selvisi.
    = Olen syksystä 1971 kirjoitanut lintujuttuja Lapin Kansaan ja tullut 
jollain lailla tunnetuksi. Siitä syystä minulle soitetaan paljon, ja 
uskomattomia tarinoita on myös paljon. Osa on käsittämättömiä kämmäyksiä, 
mutta seassa on huimia helmiä. Mm. kauan sitten jossain päin Lapin lääniä 
kehitysvammainen nuori nainen hoksasi omassa pihassaan maailmanluokan 
harvinaisuuden, josta en hienotunteisuussyistä kerro tässä tämän enempää. 
Sen vain sanon, että kyseisen kaltaisia tapauksia on tieteellisessä 
kirjallisuudessa tiettävästi selostettu koko maailmasta kolme! Kuitenkin: 
etenkin maallikkohavaintojen, mutta myös ns. lintuharrastajien havaintojen 
ja omienkin havaintojen suhteen on syytä olla kriittinen. Perustietämys 
linnuista, niiden levinneisyydestä ja käyttäytymisestä pitäisi olla sillä 
tavoin selkäytimessä, että hälytyskellot alkavat kilkattaa, kun siihen on 
aihetta. Tätä ei toki opita viidessä minuutissa.
    = Terv. Jorma