VS: VS: [Lly] Kuukkeli - vuoden laji

[Pertti Koskimies]

Heips, läskiruokinnoista ym. erikoismetodeista kuukkeliprojektissa on
lähetetty ohjeet kullekin yhdistykselle viime syksynä. Ne ovat menneet
pj:lle, ellei kuukkelivastaavaa ollut silloin nimetty (useimmilla
yhdistyksillä näin). Tarkoitushan oli, että
kuukkelivastaavat/aluevastaavat/pj:t ohjeistavat alueensa havainnoijia.

Jos on kiinnostusta joillakin kärsimysornitologeilla (eli viimeisillä
metsien miehillä - eihän se niin kärsimystä ole kuten Mattikin kirjoitti)
tehostaa retkialueensa kuukkelietsintää, niin minulta saa ohjeet
sähköpostilla (olen aika paljon jo maastossa mutta vain 1-2 vk kerrallaan
poissa koneen äärestä).

Jyrki on oikeassa Tiiran havaintojen käyttömahdollisuuksissa. Pitää myös
muistaa, aivan kuten Matti kirjoitti, että niin kuukkelilla kuin kaikilla
muillakin lajeilla on lajikohtaisia, havaittavuuteen vaikuttavia tekijöitä,
jotka on hyvin tunnettava ennen kuin voi rintoihinsa lyödä desimaalin
tarkkuisilla tiheyksillä. Muuttuva pesimälinnusto -teokseen kunkin lajin
alkuun hahmottelimme Esa Lammin kanssa maastokokemuksestamme näitä asioita.
Täällä etelässä hyvä esimerkki on punarinta: joka jumalainen koiras vikertää
huhtikuun lopun illat ja aamuvarhaiset, mutta varsinaiseen
linjalaskenta-aikaan kesäkuun alkupuolella muutama prosentti enää laulaa.
Toisaalta sirittäjä tulee linjalle herkästi, ja yksi varoittaja vetää
puoleensa tämän ryhmittäin usein pesivän lajin naapurit kauempaakin. Suoraan
linjatuloksia katsoen sirittäjät ja punarinnat saadaan Suomen metsissä yhtä
runsaiksi. Ja niin edelleen.

Jyrkin ajatusten pönkäksi liitän tähän loppuun muutaman virkkeen, jonka
kirjoitin Tiiraan ja katsauksiin liittyen Pohjois-Karjalan vastaavissa
pohdinnoissa (24.2.):

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Hei P-K-väki.

Jäsenenä ja P-K:ssa tutkimusta tekevänä ja kesäisin liki P-K:n rajaa asuvana
olen ilahtunut, miten paljon hyviä kannanottoja lintuharrastuksen ja
yhdistystoiminnan kehittämisestä on eri tahoilta ilmennyt. Petri Hottolan
terveiset luettuani halusin omasta puolestani rohkaista niiden toteutukseen.
Olen taannoin kritisoinut hänen näkemyksiään ja hän minun, mutta sehän
kuuluu debattiin ja asioiden riitelyyn, jota aina kannatan, koska siitä voi
syntyä jotain uutta, kuten Ristokin aivan oikein "vaati". 

Niinpä nyt on mukavaa täydestä sydämestä kannattaa Hottolan näkemyksiä.
Jatkona aiempaan Siipirikon puolustukseen haluaisin nimenomaan niin uuden
kuin vanhankin lintutiedon ammattikäyttäjänä ja jatkojalostajana korostaa,
että lehtiin tehdyt katsaukset sisältävät havaintolistojen lisäksi myös aina
sen ajankohdan parhaan tulkinnan, katsauksen laatijalla on antaa
henkilökohtainen tietämyksensä, maasto- ja aluetuntemuksensa (aina
puutteelliseksi jäävän) havaintoaineiston yhteen vetämiseksi. Tätä ei
koskaan voida paikata jälkikäteen, vaikka meillä olisi tietokone täynnä
yksittäisiä havaintoja. Tiirassa on paljon hyvää, mutta olkoon siellä vaikka
kuinka paljon yksittäishavaintoja, tutkija tms. ei 50 v päästä saa siitä
samaa tietoa kuin niistä nyt ammattitaidolla tehdystä yhteenvedosta.

Toki tällainen katsaus voidaan säilöä sähköisessäkin muodossa ainakin
hetken, mutta ainakin sen rinnalla kannatan voimakkaasti painettua sanaa.
Minulla on kohtalainen kokemus tietolähteiden käytöstä, koska olen tutkinut
ja kirjoittanut työkseni 30 v, ja huomaan parhaiden ajatusteni kehittyvän ja
jalostuvan melkein missä tahansa muualla kuin tietokoneen ruutua
tuijottelemalla. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun on orastava idea ja käsi
alkaa hamuta hyllystä kirjaa jonkun sen kehittelyyn liittyvän asian
tarkistamiseksi. Edes hyvin järjestetty CD-Romppu/DVD (jollaista olen
itsekin ollut tekemässä) ei minun kohdallani (ihmisissä on varmasti eroja)
toimi vastaavassa tilanteessa. Tästä kirjoitin hieman Birds of the Western
Palearctic interactive -DVD:n arvostelussa hiljattain Ornis Fennicassa.
Kirjoittaminen ja ajatteleminen vaatii tiettyä hitautta ja
"hajamielisyyttä", jota en saavuta klikkailemalla tietokonetta. Sen sijaan
fyysisten sivujen plärääminen on tarpeeksi hidasta, jotta aivot pysyvät
tahdissa mukana. Tietokone on tietysti välttämätön aineisto- ym. massojen
käsittelyssä.

Netistä kyllä löytää tietoa, kun osaa etsiä asiantuntevilta sivuilta. Mutta
parhaat hakukoneetkin heittävät esiin ja tarkasteltavaksi niin paljon
vaihtoehtoja, jotka saattaisivat olla kiintoisia, että siihen hukkuu
sananmukaisesti. Ja kohta on ilta ja ajatukset vilistävät ties missä ja työt
tekemättä. Ainakaan minun neurofysiologiani on niin vanhanaikainen, että
yksityiskohtia kyllä etsin ja löydän netistä, mutta suuremmat jalostetut
ajatukset löydän painetusta sanasta. Olennainen ero painetun ja sähköisen
viestinnän välillä on nimittäin siinä, että painettu maksaa. Niinpä kuka
tahansa painokustannuksia maksava ja kirjoja kustantava pyrkii haalimaan
tekijöiksi ja toimittajiksi mahdollisimman pätevää joukkoa, kun taas nettiin
voi syöttää kuka tahansa susankuronen loputtomasti tavaraa, josta enemmistö
lannoittaisi paremminkin perunaa kuin ihmismieltä, jos sen vain saisi
mukuloiden kupeeseen kipattua.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx


Kuukkeliterveisin, Pertti Koskimies






-----Alkuperäinen viesti-----
Lähettäjä: Matti Suopajärvi [mailto:matti.suopajarvi at pp.inet.fi] 
Lähetetty: 8. maaliskuuta 2007 14:02
Vastaanottaja: Pertti Koskimies
Kopio: 'Timo Jii Leppänen'; lly at lists.oulu.fi
Aihe: Re: VS: [Lly] Kuukkeli - vuoden laji

Sohjopäivää,

linjoja en ole laskenut metriäkään, linjattomia 
metsässäkävelykilometrejä on takana jokunen parinkymmenen vuoden 
ajalta:). Kotimetsissäni en ole kuukkeliin törmännyt spontaanisti 
montaakaan kertaa. Jos em. kävelykilometrien perusteella lähtisi 
arvioimaan kuukkelitiheyksiä saisi käyttää aika julmaa kerrointa. Saman 
uskoisin pätevän linjalaskentoihinkin. Kuukkeli on, kuten metsässä 
hiippaileva kurki, suuri lintu, mutta usein kiusallisenkin piilotteleva.

Kun joskus kymmenisen vuotta sitten aloin kartoittamaan kotiseutuni 
kuukkeleita loppukesällä-syksyllä yllätyin siitä kuinka runsas laji oli 
aiempiin havaintoihin verrattuna! Jotenkin näin jälkikäteen 
epäilyttääkin hieman että olivatko pari tehovuotta kuukkelin kannalta 
kotiseudullani jotenkin poikkeuksellisia. Kartoitukset pitäis uusia 
kunnolla - kun ehtis.

Pertin kanssa samaa mieltä että ehdottoman järkevää ois kartoittaa 
muutamia ruutuja tehokkaasti. Lieköpä muualta maasta kuin Suupohjasta 
tiheystietoja kartoitettu ruokintojen avulla? Joka tapauksessa 
vakiokannan alueella olis enemmänkin kuin perusteltua.

Kohtuullisen helppoa kun vie syksyllä metsiin vakiovälein läskin / kaksi 
/ paikka ja tarkistaa myöhemmin uusiksi. Yleensä kuukkelit tulevat 
ääniatrapille ihmettelemään muutamassa-15 minuutissa, jos ovat 
kuuloetäisyydellä. Läskit on sitten sitä varten että saa varmemmin 
laskettua & tiputettua yksilöt alas oksistosta - ja mahdollisesti 
rengastettua. Elleivät linnut ilmesty, läskien tarkistus parin päivän 
päästä paljastaa olivatko kuukkelit vain kauempana. Tommoinen 10 x 10 
km2 ruutu, jonka saa läskitettyä kauttaaltaan ois jo varmasti tarpeeksi 
iso...

matti

-----

Pertti Koskimies kirjoitti:
> Käyttökelpoisinta aineistoa olisivat tietyltä rajatulta
> alueelta selvitetyt kuukkelimäärät, vaikkapa vain muutaman parinkin
> laskenta-alat. Ne tallentuisivat perusvertailuksi tulevia vuosikymmeniä
> varten. Lapista kootaan myös muissa lintulaskennoissa tullutta ja tänä
> vuonna kertyvää aineistoa. Samoin BirdLifen IBA-kartoituksissa kerätään
> kaikki mahdollinen kuukkelitieto. Pohjois-Lappiin Risto A. Väisänen pystyy
> organisoimaan kunnon määrän linjalaskentoja, joten sieltäkin
> kuukkeliaineistoa kertyy.

-- 
Matti Suopajärvi
Puolaajankatu 1 B 6
95450 TORNIO
+358400347997
matti.suopajarvi at pp.inet.fi