VS: VS: [Lly] Kuukkeli - vuoden laji

[Timo Jii Leppänen]

Hei taas!

Pertti toi kirjoituksessaan esille kuukkelin, kuten parin muunkin lajin osalta, 
linjalaskentojen tietynlaisen ongelmallisuuden näiden kohdalta. Siinä missä 
yksi lintulaji kätkeytyy taitavasti pusikkoihin, toinen saa kutsuillaan 
paikalle kaikki lähitienoonkin kaverit.

En käy tässä sen enempää pohtimaan lintulaskentoja, vaan kirjoitan omista 
kokemuksistani tietokoneen ja netin käytöstä lintututkimuksessa. Olen Pertin 
kannalla paperille kirjoitetun tekstin paremmuudesta verrattuna sähköisiin 
tuotoksiin. Kirjoja ja lehtijuttuja kirjoittavat harvat ja valitut. Netissä voi 
kirjoittaa kuka tahansa ja mitä tahansa. Nettisivut ja -keskustelut saattavat 
kuitenkin tuoda esille sellaisia lahjakkaita kirjoittajia, jotka eivät saa 
tekstejään muualla esille tai eivät edes halua tuoda niitä suurempaan 
julkisuuteen.

Olen myös samaa mieltä siinä, että parhaat teksti-ideat eivät synny tietokoneen 
ääressä, on sitten kyse lintuasioista tai aivan muista jutuista. Jutut 
kehittyvät usein pitkillä ulkoiluretkillä, tilanteissa, joissa ulkoinen 
häirintä on minimaalista. Mikäli muisti on huono, kuten minulla, saatan 
kirjoittaa muistamisen arvoiset ahaa-elämykset taskusta esiin kaivamalleni 
paperilapulle. Omasta puolestani kuitenkin totean, että kun on aika kirjoittaa 
teksti julkaistavaan muotoon, siinä hommassa tietokone on ehdoton aparaatti. 
Omistin kirjoituskoneen vuosikymmenten ajan, mutta laite saattoi toisinaan olla 
vuoden tai parikin kaappien kätköissä. Tietokone on siitä hyvä, että 
sen avulla tekstiä on helppo muokata, ja siinä samalla onnistuu kätevästi myös 
oheistiedon penkominen.

Lintututkimuksissa tietoa pitää kaivella monista eri paikoista. Sitä löytyy 
lehdistä, kirjoista, internetsivuilta, muistivihkoista ja yksittäisten 
lintuharrastajien päänupeista. Annan suurimman arvon painetulle sanalle, koska 
tieto on yleensä tarkemmin seulottua ja varsinkin lintutieteessä myös lähteet 
tulevat kerrotuiksi. Internetissä voi kirjoittaa mitä tahansa ilman, että olisi 
maininnut ainoatakaan lähdettä, ja tiedot saattavat olla huonosti 
tarkistettuja. Muutaman vuoden kuluttua kiireinen tutkija saattaa kuitenkin 
lainata kyseistä nettitekstiä varmana tietolähteenä. En silti väitä, että 
kaikki paperillekaan painettu teksti sisältäisi aina oikeata tietoa.

Julkaisuissa voi kätevästi lainata toista julkaisua kertomalla tekijän, 
julkaisun, sivut ja muut tarvittavat tiedot. Mutta miten lainaat 
internetsivuja, jotka tuntuvat alati elävän? Sähköinen osoite saattaa muuttua, 
tai sitten sivut poistetaan kokonaan. Lähdettä ei siten löydy enää myöhemmin, 
vaikka sen olisi omaan julkaisuun nettisivuilta lisännytkin . Toisaalta 
nettisivuilla saattaa olla hyvin tärkeätä tietoa, jota ei löydy painetusta 
sanasta. Yritä nyt sitten tasapainoilla tilanteen kanssa! Suuri osa ja ainakin 
tärkeimmät havainnot tulevat löytymään myöhemmin myös painetusta sanasta, joten 
nettilähdettä on turha lainata. Naputellessani toissasyksynä Inarijärven alueen 
lintuhavaintoja tietokoneelle, monet niistä olivat vain netissä. Vuotta 
myöhemmin suuri osa tiedoista löytyi jo Kokko -lehden sivuilta.

Kuten Pertti mainitsi, netissä hakukoneet antavat niin paljon tietoa, että 
niitä kaivellessa itse pääasia saattaa unohtua. Työt seisovat, kun on liikaa 
tietoa tarjolla. Ongelmana on, että kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Tietoa on 
paljon, mutta juuri ne tärkeimmät tiedot saattavat jäädä kadoksiin, kun esille 
tulee paljon "lähes oikeata" tietoa. Epäilenpä, että meillä monilla 
lintuharrastajilla on tietokoneilla myös tietoa, jota ei haluta tuoda muiden 
nähtäväksi. Syynä saattaa olla perisuomalainen kateus ja siinä ohessa myös se, 
että tieto aiotaan myöhemmin itse hyödyntää julkaistavaksi, mutta syystä tai 
toisesta asiasta ei tule valmista. Myönnän, että itsellänikin on paljon 
tietoa, jolle olen joskus ajatellut tehdä jotain, tai jonka katson olevan 
tietyistä syistä minulle kuulumatonta aineistoa, jonka käyttämiseen minulla ei 
ole lupaa. Jälkimmäisissä tapauksissa tiedän kuitenkin muiden tulevan 
käyttämään tietoja ennemmin tai myöhemmin julkaisuissaan.

Aiemmin on jo tullut esille, että Tiira ei voi korvata linjalaskentojen ja 
vastaavien antamia tietoja ja selvityksiä. Mutta jos 20 vuoden päästä haetaan 
Enontekiön kohdalta vaikkapa kaikki merimetso-, harmaahaikara- ja ties mitkä 
tirppahavainnot, voidaan ehkä kuitenkin jotain sanoa lajien runsastumisesta, 
taantumisesta jne. Tämä tietysti edellyttäisi sitä, että havainnoinnin 
tehokkuus (tai tehottomuus) pysyisi suunnilleen samalla tasolla. Olisi erittäin 
hyvä, että vähitellen kaikki aiemmat erilaisissa julkaisuissa ja 
muistivihkoissa olevat havainnot saataisiin Tiiraan. Eräiden lajien osalta 
(esim. sinitiainen, viherpeippo, kiljuhanhi ja monet muut) jo Tiirakin voisi 
kertoa jotain lajien runsastumisen tai taantumisen ajankohdista. Tietokanta ei 
korvaisi tutkimuksia, mutta toimisi niissä suurena apuna.

Olisi erittäin suotavaa, että netistä löytyisi selkeästi paikka, jossa 
kerrottaisiin aiemmista linnustotutkimuksista. Tiedot pitäisi olla 
lajiteltavissa siten, että ne helposti löytyisivät tarvittavilla 
hakuperusteilla. Vielä parempi tietysti olisi, että klikkaamalla tutkimuksen 
nimeä, itse tutkimus löytyisi nappulaa painamalla. Onhan tässä maassa tietysti 
koottu nettiin moniakin luetteloita erilaisista tutkimuksista, mutta tässäkään 
eivät kysyntä ja tarjonta kohtaa toisiansa. Tulipa tässä mieleeni, että LLY:n 
sivuilta ei taida vielä löytyä sinne aiottua julkaisuluetteloa alueemme 
linnustosta?

Meitä lintuharrastajia on moneen lähtöön. Osa kulkee ahkerasti maastossa, osa 
rengastaa, muutamat kiertävät maata lajipinnoja keräten, eräät kirjoittavat 
kirjoja ja lehtijuttuja, muutamat (tosi harvat) kantavat vastuuta 
yhdistysasioista ja jotkut saattavat ainoastaan kerätä lintuhavaintoja ja muuta 
lintutietoa. Muutama superharrastaja yrittää ehtiä kaikkeen mukaan, ja saattaa 
jopa ehtiäkin. Silloin kaikki muut asiat saattavat jäädä unholaan, ehkä 
perhekin. Minun mielestäni on rikkaus, että lintuharrastajien mielenkiinto 
suhtautuu erilaisiin asioihin. Mitä siitä tulisi, jos vaikkapa kaikki vain 
rengastaisivat lintuja? Rengastajat voivat ja saavat toki olla tästäkin eri 
mieltä. Toisaalta emme voi vaatia, että joka ainoa lintuharrastaja juoksisi 
tekemässä linjalaskentoja, niin hyvä asia kuin se olisikin. Pääasia lienee 
kuitenkin se, että innokkaita harrastajia löytyisi joka lähtöön? Eiköhän 
jokaiselle kuitenkin löydy sopivia tehtäviä...

PITEMMITTÄ PUHEITTA,
Timo jii


Lainaus Pertti Koskimies <pertti.koskimies at kolumbus.fi>:

> Heips, läskiruokinnoista ym. erikoismetodeista kuukkeliprojektissa on
> lähetetty ohjeet kullekin yhdistykselle viime syksynä. Ne ovat menneet
> pj:lle, ellei kuukkelivastaavaa ollut silloin nimetty (useimmilla
> yhdistyksillä näin). Tarkoitushan oli, että
> kuukkelivastaavat/aluevastaavat/pj:t ohjeistavat alueensa havainnoijia.
> 
> Jos on kiinnostusta joillakin kärsimysornitologeilla (eli viimeisillä
> metsien miehillä - eihän se niin kärsimystä ole kuten Mattikin kirjoitti)
> tehostaa retkialueensa kuukkelietsintää, niin minulta saa ohjeet
> sähköpostilla (olen aika paljon jo maastossa mutta vain 1-2 vk kerrallaan
> poissa koneen äärestä).
> 
> Jyrki on oikeassa Tiiran havaintojen käyttömahdollisuuksissa. Pitää myös
> muistaa, aivan kuten Matti kirjoitti, että niin kuukkelilla kuin kaikilla
> muillakin lajeilla on lajikohtaisia, havaittavuuteen vaikuttavia tekijöitä,
> jotka on hyvin tunnettava ennen kuin voi rintoihinsa lyödä desimaalin
> tarkkuisilla tiheyksillä. Muuttuva pesimälinnusto -teokseen kunkin lajin
> alkuun hahmottelimme Esa Lammin kanssa maastokokemuksestamme näitä asioita.
> Täällä etelässä hyvä esimerkki on punarinta: joka jumalainen koiras vikertää
> huhtikuun lopun illat ja aamuvarhaiset, mutta varsinaiseen
> linjalaskenta-aikaan kesäkuun alkupuolella muutama prosentti enää laulaa.
> Toisaalta sirittäjä tulee linjalle herkästi, ja yksi varoittaja vetää
> puoleensa tämän ryhmittäin usein pesivän lajin naapurit kauempaakin. Suoraan
> linjatuloksia katsoen sirittäjät ja punarinnat saadaan Suomen metsissä yhtä
> runsaiksi. Ja niin edelleen.
> 
> Jyrkin ajatusten pönkäksi liitän tähän loppuun muutaman virkkeen, jonka
> kirjoitin Tiiraan ja katsauksiin liittyen Pohjois-Karjalan vastaavissa
> pohdinnoissa (24.2.):
> 
> xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
> 
> Hei P-K-väki.
> 
> Jäsenenä ja P-K:ssa tutkimusta tekevänä ja kesäisin liki P-K:n rajaa asuvana
> olen ilahtunut, miten paljon hyviä kannanottoja lintuharrastuksen ja
> yhdistystoiminnan kehittämisestä on eri tahoilta ilmennyt. Petri Hottolan
> terveiset luettuani halusin omasta puolestani rohkaista niiden toteutukseen.
> Olen taannoin kritisoinut hänen näkemyksiään ja hän minun, mutta sehän
> kuuluu debattiin ja asioiden riitelyyn, jota aina kannatan, koska siitä voi
> syntyä jotain uutta, kuten Ristokin aivan oikein "vaati". 
> 
> Niinpä nyt on mukavaa täydestä sydämestä kannattaa Hottolan näkemyksiä.
> Jatkona aiempaan Siipirikon puolustukseen haluaisin nimenomaan niin uuden
> kuin vanhankin lintutiedon ammattikäyttäjänä ja jatkojalostajana korostaa,
> että lehtiin tehdyt katsaukset sisältävät havaintolistojen lisäksi myös aina
> sen ajankohdan parhaan tulkinnan, katsauksen laatijalla on antaa
> henkilökohtainen tietämyksensä, maasto- ja aluetuntemuksensa (aina
> puutteelliseksi jäävän) havaintoaineiston yhteen vetämiseksi. Tätä ei
> koskaan voida paikata jälkikäteen, vaikka meillä olisi tietokone täynnä
> yksittäisiä havaintoja. Tiirassa on paljon hyvää, mutta olkoon siellä vaikka
> kuinka paljon yksittäishavaintoja, tutkija tms. ei 50 v päästä saa siitä
> samaa tietoa kuin niistä nyt ammattitaidolla tehdystä yhteenvedosta.
> 
> Toki tällainen katsaus voidaan säilöä sähköisessäkin muodossa ainakin
> hetken, mutta ainakin sen rinnalla kannatan voimakkaasti painettua sanaa.
> Minulla on kohtalainen kokemus tietolähteiden käytöstä, koska olen tutkinut
> ja kirjoittanut työkseni 30 v, ja huomaan parhaiden ajatusteni kehittyvän ja
> jalostuvan melkein missä tahansa muualla kuin tietokoneen ruutua
> tuijottelemalla. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun on orastava idea ja käsi
> alkaa hamuta hyllystä kirjaa jonkun sen kehittelyyn liittyvän asian
> tarkistamiseksi. Edes hyvin järjestetty CD-Romppu/DVD (jollaista olen
> itsekin ollut tekemässä) ei minun kohdallani (ihmisissä on varmasti eroja)
> toimi vastaavassa tilanteessa. Tästä kirjoitin hieman Birds of the Western
> Palearctic interactive -DVD:n arvostelussa hiljattain Ornis Fennicassa.
> Kirjoittaminen ja ajatteleminen vaatii tiettyä hitautta ja
> "hajamielisyyttä", jota en saavuta klikkailemalla tietokonetta. Sen sijaan
> fyysisten sivujen plärääminen on tarpeeksi hidasta, jotta aivot pysyvät
> tahdissa mukana. Tietokone on tietysti välttämätön aineisto- ym. massojen
> käsittelyssä.
> 
> Netistä kyllä löytää tietoa, kun osaa etsiä asiantuntevilta sivuilta. Mutta
> parhaat hakukoneetkin heittävät esiin ja tarkasteltavaksi niin paljon
> vaihtoehtoja, jotka saattaisivat olla kiintoisia, että siihen hukkuu
> sananmukaisesti. Ja kohta on ilta ja ajatukset vilistävät ties missä ja työt
> tekemättä. Ainakaan minun neurofysiologiani on niin vanhanaikainen, että
> yksityiskohtia kyllä etsin ja löydän netistä, mutta suuremmat jalostetut
> ajatukset löydän painetusta sanasta. Olennainen ero painetun ja sähköisen
> viestinnän välillä on nimittäin siinä, että painettu maksaa. Niinpä kuka
> tahansa painokustannuksia maksava ja kirjoja kustantava pyrkii haalimaan
> tekijöiksi ja toimittajiksi mahdollisimman pätevää joukkoa, kun taas nettiin
> voi syöttää kuka tahansa susankuronen loputtomasti tavaraa, josta enemmistö
> lannoittaisi paremminkin perunaa kuin ihmismieltä, jos sen vain saisi
> mukuloiden kupeeseen kipattua.
> 
> xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
> 
> 
> Kuukkeliterveisin, Pertti Koskimies
> 
> 
> 
> 
> 
> 
> -----Alkuperäinen viesti-----
> Lähettäjä: Matti Suopajärvi [mailto:matti.suopajarvi at pp.inet.fi] 
> Lähetetty: 8. maaliskuuta 2007 14:02
> Vastaanottaja: Pertti Koskimies
> Kopio: 'Timo Jii Leppänen'; lly at lists.oulu.fi
> Aihe: Re: VS: [Lly] Kuukkeli - vuoden laji
> 
> Sohjopäivää,
> 
> linjoja en ole laskenut metriäkään, linjattomia 
> metsässäkävelykilometrejä on takana jokunen parinkymmenen vuoden 
> ajalta:). Kotimetsissäni en ole kuukkeliin törmännyt spontaanisti 
> montaakaan kertaa. Jos em. kävelykilometrien perusteella lähtisi 
> arvioimaan kuukkelitiheyksiä saisi käyttää aika julmaa kerrointa. Saman 
> uskoisin pätevän linjalaskentoihinkin. Kuukkeli on, kuten metsässä 
> hiippaileva kurki, suuri lintu, mutta usein kiusallisenkin piilotteleva.
> 
> Kun joskus kymmenisen vuotta sitten aloin kartoittamaan kotiseutuni 
> kuukkeleita loppukesällä-syksyllä yllätyin siitä kuinka runsas laji oli 
> aiempiin havaintoihin verrattuna! Jotenkin näin jälkikäteen 
> epäilyttääkin hieman että olivatko pari tehovuotta kuukkelin kannalta 
> kotiseudullani jotenkin poikkeuksellisia. Kartoitukset pitäis uusia 
> kunnolla - kun ehtis.
> 
> Pertin kanssa samaa mieltä että ehdottoman järkevää ois kartoittaa 
> muutamia ruutuja tehokkaasti. Lieköpä muualta maasta kuin Suupohjasta 
> tiheystietoja kartoitettu ruokintojen avulla? Joka tapauksessa 
> vakiokannan alueella olis enemmänkin kuin perusteltua.
> 
> Kohtuullisen helppoa kun vie syksyllä metsiin vakiovälein läskin / kaksi 
> / paikka ja tarkistaa myöhemmin uusiksi. Yleensä kuukkelit tulevat 
> ääniatrapille ihmettelemään muutamassa-15 minuutissa, jos ovat 
> kuuloetäisyydellä. Läskit on sitten sitä varten että saa varmemmin 
> laskettua & tiputettua yksilöt alas oksistosta - ja mahdollisesti 
> rengastettua. Elleivät linnut ilmesty, läskien tarkistus parin päivän 
> päästä paljastaa olivatko kuukkelit vain kauempana. Tommoinen 10 x 10 
> km2 ruutu, jonka saa läskitettyä kauttaaltaan ois jo varmasti tarpeeksi 
> iso...
> 
> matti
> 
> -----
> 
> Pertti Koskimies kirjoitti:
> > Käyttökelpoisinta aineistoa olisivat tietyltä rajatulta
> > alueelta selvitetyt kuukkelimäärät, vaikkapa vain muutaman parinkin
> > laskenta-alat. Ne tallentuisivat perusvertailuksi tulevia vuosikymmeniä
> > varten. Lapista kootaan myös muissa lintulaskennoissa tullutta ja tänä
> > vuonna kertyvää aineistoa. Samoin BirdLifen IBA-kartoituksissa kerätään
> > kaikki mahdollinen kuukkelitieto. Pohjois-Lappiin Risto A. Väisänen pystyy
> > organisoimaan kunnon määrän linjalaskentoja, joten sieltäkin
> > kuukkeliaineistoa kertyy.
> 
> -- 
> Matti Suopajärvi
> Puolaajankatu 1 B 6
> 95450 TORNIO
> +358400347997
> matti.suopajarvi at pp.inet.fi
> 
> 
> _______________________________________________
> Lly mailing list
> Lly at lists.oulu.fi
> http://lists.oulu.fi/mailman/listinfo/lly
>