[Lly] 18.5. Roi: lopussa kiitos seisoi

[Anssi Mäkinen]

Olipa taas NIITÄ päiviä: eli armotonta juoksutusta lintujen ja Ruonakosken 
pojan tekstareiden johdatuksella. Nyt on sekin todistettu, että linnuilla ON 
hajuaisti – kuinka ne muuten osaisivat lähteä pois muutamaa minuuttia ennen 
saapumistani paikalle? Kuten muutkin tekevät.

Tarkoitus oli olla hissukseen ja katsastaa muutama lähin lintupaikka (ts. 
20–30 km pyöräilyä). Tämä mm. siksi, että edellispäivästä oli vietetty 
reilut 6 tuntia jakaen 6 300 kpl lehtiä yhteispainoltaan 286 kg 900 
talouteen seitsemässä 39,7–43,8 kg:n erässä (kyllä, homma oli 
kuninkaallisesti pe... no sieltä). Sattuikin hieman heittää kiikari samalle 
olalle, missä eilettäin oli riiputettu 12,4-kiloista postikassia 7 kertaa. 
Toisekseen huomenna on tiedossa kevennetty versio samasta hommasta.

Olihan se aika naivia olettaa selviävänsä niin vähällä.

Niinpä sitten Vitikanpäässä saadessani viestin ruskosuohaukasta 
Paavalniemessä ajattelin ottaa suunnan 13–14 km sinnepäin, vaikken alunperin 
siellä aikonutkaan käydä – arvelin, että kyllä ruskiksen takia voi suuntaa 
muuttaa. Paikalle tullessa oli kuulemma haukka vilahtanut 5 min sitten, vaan 
eipä vilahtanut seuraavan parin tunnin aikana. Ihan kivoja lapinsirritkin, 
kun edellisvuonna jäin ilman sirrin sirriä – samoin kuin vielä tälle 
vuodelle puuttunut pikkutyllikin. Arvelin, ettenpä mene muualle kuin 
ruokakaupan kautta kotiin, että pääsen hyvissä ajoin Postivuori Juniorin 
kimppuun.

Kuinka ollakaan, kaupasta lähtiessäni puhelimeeni piippasi häly 
valkoposkihanhesta Niskanperällä. No mikäs siinä: tuumin, että kyllä noin 
hyvän perään singahdetaan 10 km:n päähän. Kyllä sydän löi pari ylimääräistä 
kertaa, kun puhelin piippasi n. 1 km:n päässä tornista, sillä arvasin 
viestin sisällön: "ei kannata tulla, valkoposki lähti Souharille päin." 
Aivan kuin jotain samanlaista olisi sattunut aiemminkin.

Niin kova tuulikin, että pitäisi lailla kieltää.

Päätin kuitenkin urhoollisesti palata kotiin Itäpuolentietä – eihän sitä 
kautta ole kuin reilut 10 km pidempi matka. Aortta oli taas lujilla, kun 
Jarkonojan suuta lähestyessä puunlatvojen taa katosi ison puoleinen 
vesilintu, jota lajilleen ei olisi saanut määritettyä vääntämälläkään. Huono 
onni oli kuitenkin käytetty jo loppuun, eikä rantaan mentyäni kestänyt 
kauaakaan, kun riutalla kököttävä keltaposki sattui linssiin: 180. ekopinna 
kautta aikain ja 130. tälle vuodelle.

Tarkoitus oli siis tyytyä 20–30 km:n pyöräilyyn ja palata kotiin ehkä klo 
18–20 paikkeilla. Kotona oltiinkin siinä 22.30 ja mittarissa seisoi 65,96 km 
– aika reilunpuoleisesti hälyjen perässä singahtelua. Ja nyt pitänee alkaa 
ain' laulain työtään tekemään.

Itse kukin voinee samastua tilanteisiin, joissa asiat menevät yhtä hyvin 
putkeen. Tiedetään tapahtuneen ennenkin lintuharrastajien piirissä.

"Bongaillessa sattuu karvaita pettymyksiä. Sitäkin karvaampia, jos liikkuu 
pyörällä."
– A. Ruonakoski, 2007

_________________________________________________________________
Windows Live Messenger - kivuttoman viestinnän puolestapuhuja. 
http://www.communicationevolved.com/fi-fi/