[Lly] Tihutöistä harrastajaksi

[Timo Leppänen]

Olen viime aikoina selaillut arkistojani, jotka ovat mukavan sekavassa 
järjestyksessä työhuoneen hyllyissä, kaapeissa, lokeroissa sekä myös 
kylmävarastossa ja osa jopa autotallissa. Papereiden penkomisen taustalla on 
erääseen historiankirjaan liittyvän aineiston kaivelu, mutta siinä ohessa olen 
löytänyt jonkin verran vanhoja päiväkirjoja sekä lintuhavaintovihkoja. 
Aineistoa on melko paljon, mutta valitettavasti siellä täällä hajallaan 
olevista papereista puuttuvat useimmiten vuosiluvut.


VUODEN -68 MELLAKOINTIA

Ensimmäiset, miltei päivittäiset lintuhavaintomerkinnät löytyvät vuodelta 1968 
peräisin olevasta päiväkirjamuotoisesta vihkosta. Kovin lintutieteelliseksi 
vihkon antia ei voi sanoa, ei ainakaan nykyajan mittapuulla. Suurin osa 
toukokuun lintuhavainnoista liittyy räkättirastaisiin. Jos joku luulee, että 
olen tehnyt tarkkaa tieteellistä räksätutkimusta, hänen arvionsa menee hieman 
pieleen. Merkinnät tosin ovat tarkkoja, sillä olen kirjannut päivittäin, kuinka 
monta räkättirastaan munaa olen löytänyt. Toisinaan olen kirjannut myös pesien 
määrät. Paikkoja olen merkinnyt vihkoon vain harvoin. Toukokuun lopulta löytyy 
jopa tapettujen räkätinpoikasten määriä. Useinkaan en ole puuhastellut yksin, 
mutta turha tihutöistä on kavereita syytellä. Räkättirastaan munat oli helppo 
tyhjentää sisällöstä pistämällä ensin neulalla reiät molempiin päihin ja sitten 
puhaltaa sisältö ulos. Kesää kohden tyhjentämiseen tuli luonnollisesti lisää 
vaikeusastetta. Vaikka asiasta nyt kerronkin, niin eiköhän puuhasteluni ole 
rikoksena jo vanhentunut? Enkä ole edes tutkinut, milloin räkättirastaiden 
pesien tuhoaminen on muuttunut laittomaksi.

Päiväkirjasta löytyy myös mainintoja punakylkirastaan pesistä, mutta ne ovat 
saaneet jäädä rauhaan. Teksteissä olen huomioinut lisäksi pikkulintujen pesät, 
mutta en ole eritellyt niitä lajeittain. Joko en ole tuntenut lajeja tai sitten 
tiedolla ei ole ollut merkitystä räkätinmunainventaarioita tehtäessä.

Täysin paatunut rikollinen en ole kuitenkaan ollut, sillä samasta päiväkirjasta 
löytyy mainintoja linnunpönttöjen rakentamisesta. Ensin alkuun kyse oli lähinnä 
kottaraisen pöntöistä, mutta 60-luvun lopulla tein jo ensimmäisiä 
pikkulinnunpönttöjä lähimetsiin.


KÄÄNNÖS PAREMPAAN

Räkätin pesien tuhoaminen jäi iän lisääntymisen mukana pois kuvioista. 
Varsinainen lintumieskärpänen iski meikäläiseen keväällä 1971, jolloin löysimme 
serkkuni kanssa sattumalta viirupöllön pesän. Pesälle emme kuitenkaan 
kavunneet, onneksi, sillä siinä olisi saattanut käydä huonosti. Tieto pesästä 
tuli pian varsinaisten ornitologien tietoon. Viirupöllön löytymisestä alkoivat 
tapahtuvat, jotka johtivat sitten meikäläisen lintuharrastuksen pariin ja 
myöhemmin Aves-Killan jäseneksi.


JA NIIN EDELLEEN

En ala tämän pidemmälti turinoimaan harrastukseni alkuvaiheista. Todettakoon 
kuitenkin, että rakentelin seuraavina vuosina toistasataa pikkupönttöä, tukun 
pöllönpönttöjä ja jossain vaiheessa osa Aves-killan pöntöistä jäi 
tarkastettavakseni. Tarkistin pönttöjä muutenkin, mutta yleensä juhannuksen 
tienoilla kiersimme pöntöt maisteri PA:n kanssa. Poikaset saivat tällöin hilut 
kinttuunsa.

Toivon mukaan löydän arkistojen kätköistä ja sotkuista vielä lisää sellaisia 
vihkoja ja papereita, joiden perusteella pystyn kokoamaan tarkempia lisätietoja 
pönttötilastoista 1970-luvulta ja kenties hieman sen jälkeiseltäkin ajalta. 
Lly:n tilastoja tiedot eivät kuitenkaan tule kaunistamaan


Nostalgisesti,
Timo