[Lly] Vihdoin kunnollinen lintukirja

[Timo Jii Leppänen]

!!!!

Harmaakerttu, harmaa paarmalintu, kaislakerttu, kotivarpunen, metsävarpunen, 
pakkastiainen, punarintapaarmalintu, tynnyrilintu, valkeatäpläinen 
sinirintasatakieli jne...

Jokohan nämä lajit löytyvät Anssin kokoamasta Lly:n lajiluettelelosta? Nämä ja 
monta muuta riemastuttavaa nimeä löytyy teoksesta:

Jussi Seppä
LINTUJEN ÄÄNET
Taskukirja lintujen lajin määräämiseksi laulusta ja kutsuäänistä tekijän 
kuvittamana
WSOY 1922


Tässä yksi esimerkki:


Peukalonen (anorthura troglodytes)

Peukaloinen on hippiäisen jälkeen pienin linnuistamme. Omituista kyllä, jäävät 
monet niistäkin pureviin talvipakkasiimme, vaikka niin pienen olennon kuin 
peukaloinen on, luulisi ensimmäisenä pakkaspäivänä kuoliaaksi paleltuvan. 
Peukaloinen on maassamme jotenkin harvinainen. Mutta tavataan Iisalmella ja 
Kokkolassa asti, satunnaisena vieläkin pohjoisempana.

---

Muodoltaan on peukaloinen hyvin erikoinen, jonkatähden sen helposti jo siitäkin 
tuntee. Pyrstö ja takaosa ruumiista on nimittäin omituisen pysty. Etupuoli 
ruumista ja pää ovat suhteettoman suuret. Näyttää siltä kuin se ei olisi 
tasapainossa, vaan olisi aina horjahtamaisillaan eteenpäin. Luonteeltaan on 
peukaloinen varsin iloinen. Aina se on liikkeellä toimeliaana ja virkeänä, 
pujotellen nopeasti tiheässä risukasassa tai pensaikossa. Se kiitää 
edestakaisin oksien välitse, eikä mikään rako ole sille pieni lävitse pujahtaa.

Laulu. Laulu on linnun kokoon verraten vahvaa. Se kaikuu varsin täyteläisenä. 
Sointu on hieman rämisevä, mutta joskus kirkaskin. Lyönnit ovat nopeita, usein 
vahvoja, ja rytmi on epäsäännöllinen. Sen laulussa on kohtia, jotka 
muistuttavat milloin kanarialinnun, milloin punarintasatakielen ääniä. Joskus 
kuulee raksuttavia ääniä tai surinaa, joka on laulun matalinta ääntä. Usein 
seuraavat äänet samankorkuisena ketjuna toisiaan, sitten seuraa pieni hyppäys 
ylös viheltäen ja taas tiheässä erillisiä, lyhyitä lyöntejä. Nuoteilla voisi 
peukaloisen laulua merkitä seuraavalla tavalla:

(laulu ensin nuottiviivastoa apuna käyttäen)
ja sitten
(kaavamaisesti merkkeinä)

Kutsuääni on kova, rämisevä tserr, tserr. Toisinaan se muistuttaa 
punarintasatakielen tsi, tsi, tsi varoitusääntä.

Lento. Lennossa muistuttaa peukaloinen enemmän suurta hyönteistä kuin lintua, 
sillä lyhyt pyrstö ei tule paljon näkyviin. Hyönteisen lentoa muistuttaa sen 
koko lentokin nopeine siiveniskuineen.

Väri. Yleisväri on ruskea, enemmän tai vähemmän pokkijuovainen. Alta se on 
hiukan vaalemapi.

Koko. Linnun pituus on 10,4-11,6 sm ja siivet 4,6-5,5 sm.

Pesä. Pesä on mestariteos. Se on munanmuotoinen, jonne pääsee vain kyljessä 
olevasta pienestä aukosta. Tavallisesti se kyhää pesänsä risukasaan. 
Sisustuksena käyttää se runsaasti höyheniä. Joskus tekee koiras itselleen 
myöskin pesän, jossa viettää yönsä.

Munat. Munia on 6-11, väriltään kellertävän valkeita, pienten 
vaaleanruskeanpunaisten pilkkujen kirjaamia. Pituus on 15-16 mm, paksuus 12-13 
mm.



ETTÄ SILLEE...

Jos kirjoittaisin lintukirjan, niin tällainen sen pitäisi olla. Ei mitään 
tusinatavaraa, vaan omin sanoin kertoen. Ja valmiista nuoteista on sitten hyvä 
vihellellä menmään lintujen lauluääniä.

Nykyajan lintukirjoissa lintujen pituus ilmoitetaan tasasentteinä, mutta 
eiväthän mitat oikeasti voi olla täsmälleen sentteinä. Pitää tietysti olla 
millimetrien kanssa:O)

Jatkankin tässä lukemista - kerrankin mielenkiitoinen lintukirja!!

Timo