[Lly] Tiesitkö

[Timo Jii Leppänen]

TIESITKÖ TÄMÄN

laulurastaasta:

”Luonteeltaan laulurastas on rauhallinen ja vakava. Ei se intoile, ei suotta 
pyrähtele, vaan ottaa elämän todesta, kuin ainakin se, jolla on tässä 
maailmassa jotain täyspainoista sanottavaa. Koko kesäisen aikansa se kokoo vain 
parin kolmen asian ympärille: leipä, laulu ja rakkaus, joista laulu varmaan vie 
suurimman osan aikaa.”

satakielestä:

”Satakieli saapuu maahamme toukokuun loppupuoliskolla. Varsin pitkälle se ei 
uskalla pohjoiseen kohota, pysyttelee vain maan etelä- tai paremmin 
kaakkoisosassa. Tähän asti ei tunneta tapausta, että se olisi siirtynyt sen 
viivan pohjoispuolelle, joka kulkee Helsingistä, Jyväskylän ja Kuopion kautta 
Laatokan pohjoisrannalle.”

pähkinänakkelista:

”Tämä omituinen lintu on verraton kiipeämistaidossa. Se kykenee liikkumaan ei 
ainoastaan tikkojen tavoin puunrunkoa ylös, vaan helposti alas, oikealle tai 
vasemmalle, kuinka kulloinkin asiat vaativat.”

puukiipijästä:

”Todennäköisesti se – ottaessaan saaliinajon hartaammalta kannalta – on jäänyt 
nopeasti rientävästä tiaisparvesta jälkeen, mikä sitä ei kylläkään suurestikaan 
liikuta, koska se viihtyy yksinäänkin ja tietää tapaavansa seuraa, jos aika 
ikäväksi käy.”

pienemmästä käpylinnusta:

”Halu lauluun tuntuu monesti olevan harras, mutta lahjat eivät riitä innolle.”

taviokuurnasta:

”Luonteeltaan se on oudoksuttavan kesy. Kun se ahneena syö pihlajanmarjoja, saa 
sen miltei käsin ottaa kiinni. Joskus sallii se suorastaan leikitellä itsensä 
ja henkensä kanssa. Niinpä voi saman linnun useammankin kerran pyydystää 
pihlajanmarjatertulta kepin päähän asetetulla jouhipaulalla, eikä se ole 
millänsäkään irtipäästyään, vaan aloittaa yhtä innokkaana marjain syönnin 
samassa puussa.”

kotivarpusesta:

”Jos kotivarpusella olisi parempi laulunlahja kuin sillä on, mahdollisesti se 
sen avulla voisi hankkia hiukan suopeutta ihmisten puolelta. Mutta 
onnettomuudekseen on varpunen kovin lahjaton siinä suhteessa. Se ei osaa panna 
pientäkään pätkää kokoon, vaan tyytyy ääntelemään yksinäisiä enemmän tai 
vähemmän soinnuttomia ääniä mielivaltaisessa tahdissa.”



Nämäkin lainaukset olivat riemastuttavasta lintuoppaasta "Seppä Jussi, Lintujen 
äänet (WSOY 1922)".

Timo