[Lly] Guinness-lintuja

Thu Sep 25 22:13:47 EEST 2008

Anssi olikin tehnyt niin tarkkaa työtä tekstinsä kanssa, että meidän muiden ei 
kirjaa enää tarvitse ostaakaan - vai?

Paljon olisi kommentoitavaa, mutta seuraava ainakin kummastuttaa:

> PISIN LINNUN PESÄKOLO: sarvikiislan (Cerorhina monocerata) pesäkäytävä on
> yleensä 2–3-metrinen, joskus 5 ja pisin oli 8 m.

Olisi mielenkiintoista tietää enmmän tuosta lajista ja sen pesäkäytävistä. 
Millaisia ne mahtavat olla? Tekeekö lintu käytävät itse? Ja kuinkahan käytävät 
sitten mitataan?

Guinneess'ista pyörällään,
Timo

Lainaus Anssi Mäkinen <the_number_freak at hotmail.com>:

> 
> Enkä tarkoita kaljan maskottitukaania, vaan sain tänään Guinness World
> Records 2009 -kirjan suomalaisen laitoksen. Joka kertoo linnuista, että...
> 
> PAINAVIN LENTÄVÄ LINTU: H. T. Glynn ampui 18,2-kiloisen kuningastrapin
> (Ardeotis kori) v. 1936. 
> –Mielenkiintoista, kuningastrapin painotiedot ovat olleetkin kiven takana.
> Omistamani CRC Hanbook of Avian Body Masses (Dunning 2008) kertoo alalajin A.
> k. kori koiraan painoksi 7,2–15,2 kg (ka 11,3 kg) ja isotrapin (Otis tarda)
> koiraalle puolestaan 8,5–18 (11,975) kg. Kuningastrapin alalajin A. k.
> struthionculus sanotaan tosin olevan koria painavampi, mutta Dunningilta
> löytyy sille vain yhden koiraan "keskiarvo" 10,9 kg. Tuossa
> isotrappiaineistossa on tosin huomioitava, että näin samat lukemat BWP:ssä,
> mutta se koski vain yhtä (saksalaista) otantaa; kaikki aineistot huomioon
> ottaen kokovaihtelu oli 5,75–18 kg ja pienin koiraiden keskipaino oli 8,883
> kg. Kirjassa mainittiin, että nuoret koiraat yleensä 6–12 kg, vanhat 8–16 kg.
> Tasan 18 kg näyttäisi olevan suurin luotettava isotrapin paino, sekä BWP että
> Guinness tuomitsivat tiedon 21-kiloisesta mantšurialaisesta linnusta
> epäluotettavaksi. Jos uusi Guinness pitää siis kutinsa kunigastrappi
> näyttäisi voittavan isotrapin 200 grammalla. Tietysti silloin tällöin
> mainitaan tieto puolalaisesta 22,5-kiloisesta kyhmyjoutsenesta (Cygnus olor),
> mutten tiedä suhtaudutaanko tähän enään vakavasti – tiedon
> kirjallisuusviitteestä en nyt muista muuta kuin, että vuodelta 1935 oli.
> 
> SUURIN ELÄVÄN LINNUN MUNA: Strutsi (Struthio camelus) pyöräytti 2,58-kiloisen
> munan ruotsalaisten Kerstin ja Gunnar Sahlinin maatilalla 30.8.2007.
> –Muistelisin ennätyksen tulleen aiemminkin Ruotsista – vai olinko kuullut
> samasta jo aiemmin? Strutsinmunien keskipaino on ollut eri tutkimuksissa
> 1,3–1,6 kg, kananmuna painaa n. 60 g.
> 
> ENITEN LINTUJA SAMASSA PESÄSSÄ: Kutojiin kuuluvan tasavaltalaisen
> (Philetairus socius) yhteispesässä saattaa olla jopa 300 asuntoa. Pesä voi
> olla 2 m korkea ja 8 m pitkä ja joskus pesäpuu romahtaa painon alla.
> –Tämänhän kaikki jo tiesivätkin. Suurin pesä puussa? Valkopäämerikotkakin
> (Haliaeetus leucocephalus) on aika ison rakentanut.
> 
> SUURIN HAUKKALAJI: Tunturihaukka (Falco rusticolus) voi olla 64 cm pitkä,
> siipiväliltään 123 cm ja painaa 800–2 100 g.
> –Suomentaja ei ole nyt ymmärtänyt englannin kielen sanan "falcon" merkitystä.
> Mitenkäs haukan määrittelet? Ylläoleva ennätyskategoria on tietysti oikeasti
> "suurin jalohaukka". Löyhimmän kautta kaikki Accipitridae-heimon lajit ovat
> haukkoja, jolloin suurin on munkkikorppikotka (Aegypius monachus; paino
> 7–12,5 kg, pituus 100–120 cm, siipiväli 250–295 cm). Haukka-sanalla
> nähtävästi kuitenkin tarkoitetaan niitä heimon lajeja, jotka eivät ole
> "korppikotkia" tai "kotkia" (ml. hiirihaukan sukuiset "harpyijat") sekä
> jalohaukkoja. Tosi tieteellistä siis. Raptors of the Worldin (Ferguson-Lees
> et. al. 2001) mukaan sanoisin, että suurin on tällöin kruunuerakkohaukka
> (Harpyhaliaetus coronatus; 73–79 cm, 170–183 cm), aivan tuntumassa ovat myös
> erakkohaukka (H. solitarius, 65–75 cm, 157–180 cm) ja marsuhaukka
> (Geranoaetus melanoleucos, 60–76 cm, 149–184 cm); painotiedot vain ovat
> onnettomat: H. coronatus 2,95 kg (1 yks), H. solitarius "noin 3 kg" ja G.
> melanoleucos k 1,7 kg (1 yks) n 3,2 kg (1 yks). Muilta mitoiltaan H.
> coronatus on kuitenkin näistä suurin. Tunturihaukka on muuten Suomessa
> säännöllisesti pesivistä petolinnuista kotkien jälkeen suurin: keskimäärin
> selvästi kanahaukkaa ja hieman sääkseäkin painavampi.
> 
> PIENIN ULAPPAKEIJU: Etelänkeiju (Oceanites oceanicus) painaa 40 g.
> –Kukkua. Jo eurooppalainen merikeijukin (Hydrobates pelagicus, 20,3–31,1 g)
> on pienempi. Yleensä maailman pienimmäksi (ja pienimmäksi merilinnuksi)
> sanotaan kääpiökeiju (Oceanodroma microsoma), joka Dunningin mukaan painaa
> 18,2–21,7 (ka 20,5) g – sama lähde tosin kertoo pikkuetelänkeijun (Oceanites
> gracilis) painoksi 16–17 (3 yks, ka 16,7) g. Etelänkeijun painoksi sanotaan
> 25–35 (28,9) g – selvästi Guinnessin väitettä vähemmän, mutta silti vasta 5.
> sijalle oikeuttava lukema (edellisten lisäksi pienempi on vielä
> galapagosinkeiju Oceanodroma tethys, 19–30 g).
> 
> PISIN LINNUN PESÄKOLO: sarvikiislan (Cerorhina monocerata) pesäkäytävä on
> yleensä 2–3-metrinen, joskus 5 ja pisin oli 8 m.
> –Kaikki tiesi tämänkin.
> 
> NIRSOIN LINTU: Kotilohaukan (Rostrahamus sociabilis) alalaji plumbeus syö
> vain Pomacea paludosa -omenakotiloita.
> –Ferguson-Lees ei erittele alalajien ruokavalioita, mutta toteaa
> kotilohaukkojen syövän lähes yksinomaan Pomacea-suvun kotiloita. R. s.
> plumbeus mainitaan alalajeista lyhytnokkaisimmaksi.
> 
> SUURIN METSÄKANALINTU: Metson (Tetrao urogallus) koiras painaa jopa 4 kg ja
> naaras 2 kg.
> –PLV:n mukaan keskipainot olivat 3,98 ja 1,85 kg. Suurimmat metsot ovat
> Saksassa, josta BWP löysi 6,5-kiloisenkin.
> 
> HARVINAISIN LINTU: Rämetulikärjen (Campephilus principalis) uskottiin
> kuolleen sukupuuttoon Yhdysvalloista 1940-luvulla, mutta havaittiin taas
> 25.4.2005 Cache Riverin ja White Riverin luonnonpuistossa (Arkansas, USA).
> Kuubalainen alalaji löydettiin uudelleen 1986, mutta uusia, luotettavia
> havaintoja ei ole tehty, joten se lienee kuollut sukupuuttoon.
> –No joo. Mitenkäs harvinaisimman määrittelet? Omasta mielestäni kunnia kuuluu
> lajille, jonka viimeisimmästä havainnosta on kulunut kauimmin aikaa ja jota
> ei kuitenkaan ole julistettu sukupuuttoon kuolleeksi. Etsin aikoinani tällä
> perusteella harvinaisinta lajia BirdLife Internationalin sivuilta ja
> voittajaksi selvisi goiansirkkunen (Sporophila melanops), jota ei ole tavattu
> 1823 kuvatun yksilön jälkeen (holotyypiksi sitä ei kuitenkaan
> yksiselitteisesti sanota). 
> http://www.birdlife.org/datazone/species/index.html?
action=SpcHTMDetails.asp&sid=9539&m=0
> Muistaakseni tuota tuoretta rämetulikärjen havistakaan ei ole kiistattomasti
> hyväksytty, jolloin tuorein mannermaahavainto on vuodelta 1944.
> 
> Jos ei ollut itsestään selvää, niin
> PLV = Pohjolan linnut värikuvin
> BWP = Birds of the Western Palearctic
> 
> En tietenkään listannut kaikkia, lähinnä keskityin tuoreisiin kategorioihin
> ja niihin, joissa oli kommentoinnin aihetta. Guinness käy nähtävästi vuosi
> vuodelta epätieteellisemmäksi ja sensaatiohakuisemmaksi (tässä oli 3D-kuvia
> ja lasit niitä varten!) ja allekirjoittanut löytää niistä läjäpäin väärää
> tietoa, kuten näkyy. Suomennos on myös tuoreimmissa laitoksissa ollut kerta
> kaikkiaan kelvotonta: Annukka Kolehmaisen mukaan mm. marsupial=nisäkäs. Yhä
> se silti näemmä ostokynnykseni ylittää, löytyy siitä kuitenkin kaikenlaisia
> pöljyyksiä, mitä muualla ei ole – eikä kerran vuodessa ilmestyvän opuksen
> osto niin mahdottomalta rahareiältä tunnu.
> 
> 
> _________________________________________________________________
> Ota nyt käyttöösi uuden sukupolven Windows Live palvelut!
> http://get.live.com