[Lly] Vastarannan kiiskiä tarvitaan!

[Jorma Halonen]

Hyvä Jorma ja muut.

    - Arvoisat, Pertti, Timo, Pekka ja muut!
    - Kommentoin nopeasti Perttiä, ehkä vähän muitakin.

Totta on että aloittelijoita ovat pohjoisen miehet
kaikenlaisen hulluuden harjoittamisessa, ehkä juoppohulluutta lukuun
ottamatta. Utsjokien autiokämppä on sentään ainoa paikka maailmassa, missä
olen nähnyt koskenkorvakorin...

    - Oho!

Mutta: tiedän Jorma sinut ja muutamat muut rehdeiksi ja tarkkaan toimenne ja
aikeenne punnitseviksi ihmisiksi. Sille vilpitön tunnustukseni.

    - Kiitos kauniista sanoistasi, Pertti!

Mutta puutun
silti yhteen logiikkaan, jota tällaisissa keskusteluissa aina kuulee,
muissakin yhdistyksissä. Että pitää olla kilpailuja, että saadaan
havaintoja. Näin sanovat nekin ihmiset, jotka kehuvat että harrastuksemme on
mahtava kun siinä saa vapautua kaikesta työelämän ja koko yhteiskunnan
läpikotaisin seivästämästä kilpailumielialasta.

    - Kyllä täällä meillä päin saadaan haviantoja ilman kilpailujakin, mutta 
lisä pontta ne kieltämättä tuovat. Minulla oli ilo tehdä ns. päivätyöni 
tehtävässä, josta pidin koko sydämestäni, eikä kilpailumentaliteetti ehtinyt 
kovin pahoin vaivata silloista koulumaailmaa (pääsin eläkkeelle 1.11.2005). 
Ehkä paljon puhuttu kilpailuyhteiskunta ei edellä mainituista syistä 
rasittanut minua niin paljon kuin monia muita.

Ja nyt keskeinen näkökohta, jonka arvuuttelen Jormalle olevan yhtä arvokkaan
kuin minullekin. Mitä käy ihmisen mielelle, joka muutenkin on aivan pilalla
jo tässä maailmassa ja yhteiskunnassa, kun sitä niin vahvasti motivoi
kilpailu? Olen tätä itse pohtinut vuosia ja se on ollut keskeinen huoli
esim. Latu ja Polku -lehteen joka numeroon kirjoittamissani vähän
pakinatyyppisissä kolumneissa (lehti tullee moniin kirjastoihin, mutta jos
tervehenkinen liikunta kiinnostaa niin Suomen Latuun kyllä kannattaa
liittyäkin - Mika Asikainen muuten siirtyi sinne juuri hommiin). Sanotaan
että jokainen kirjoittaja pyörittää tiettyä teemaa, ja tämä on se joka minua
vähän humanismiin kallistelevana biologina on alkanut kiinnostaa yhä
enemmän. Seuraava juttu (vasta takaraivossa) koskettelee sitä, miten
luonnosta on tulossa puolelle kansalle huvipuisto, temppurata ja
viihdykekeskus, nämä ilmiöt ovat samaa sukua kilpailujen ja taas kilpailujen
elähdyttämille luonnonharrastusmuodoille.

    - Totta turiset, ja sanon siihen painavan aameneni! Tuttua "ilo irti 
elämästä" -sanontaa mukaillen totean olevani sitä mieltä, että ilon on 
oltava mukana kaikessa elämisessä, jos suinkin mahdollista. Arki on kivaa! 
Oli jo työssäoloaikanani. Ihmettelen ihmisiä, jotka sunnuntaisin 
voivottelevat, että "valitettavasti huomenna on maanantai". Onneksi on 
maanantai :)
    - Meitä erilaisia vastarannan kiiskiä tarvitaan!
    - Terveisin spontaanin lintuharrastuksen kannattaja
      Jorma