[Lly] Ikääntyvä ornitologi

[Timo J. Leppänen]

Ikääntyvä ornitologi

Valtakunnan mediaa ja alamaisia kohautti joitain aikoja sitten eläkekeskustelu. 
Tarkoitus oli nostaa eläkeikärajaa parilla vuodella. Homma meni kuitenkin 
plörinäksi, ja jälkipelissä poliitikkokumppaneiden moitiskeluksi.

Tulipa harmaissa aivosoluissa mieleeni, että onkohan ornitologeilla 
minkäänlaista eläkeikärajaa? En tarkoita alan ammattilaisia, vaan meikäläisen 
kaltaisia sukan kuluttajia. Mielestäni 50 vuotta voisi olla ainakin 
enontekiöläisittäin sopiva raja tyypille, joka on patikoinut Haltin, Pallaksen, 
Ylläksen ja Levin väliset polut ristiin rastiin. Kun varpaat ovat tohjona ja 
polvet paukkuvat, niin tuntuisi olevan oikein ja kohtuullista, että ei enää 
tarvitsisi lähteä lintuja maastoon bongaamaan. Kaukoputken ja kameran 
jalustoille löytyisi muuta käyttöä, saisihan niistä oivat kävelykepit. 
Kotiterassilta olisi helpompi tehdä havaintoja kuin lähtemällä jängille 
sääskien syötäväksi tai tuntureille tuulen pieksemäksi. Kuuluu se linnunlaulu 
kotipihaankin.

Sama koskee myös kirjallisia töitä. Meikäläisellä ainakin alkaa mennä jo 
laskelmat ja tilastot sekaisin. Sitä vain kelaa samoja kuvioita edestakaisin, 
ja tulee samalla riippakiveksi yhdistyksen toiminnalle. On ikään kuin 
kehityksen jarruna.

En yleistä tätä kaikkiin yli 50-vuotiaisiin, vaan omaan itseeni. Joku toinen 
voi vielä satavuotiaanakin tehdä teräviä havaintoja. Ja tekeekin. 

Meikäläinen voisi aivan hyvin jäädä jo laakereilleen lepäilemään, ja samalla 
jättäytyä voi lintuyhdistysten toiminnasta. No, ehkä Bongariliiton jäsenyyden 
voisi vielä säilyttää? Enontekiöltä löytyy pilvin pimein minua pätevämpiä 
lintuharrastajia ja tilastoihmisiä, jotka jatkavat työtä maastossa sekä 
tilastojen parissa; koko yhdisalueesta puhumattakaan. Kun yksi vanha äijä jäisi 
pois, niin Lly:n keskimääräinen aivokapasiteettitaso nousisi kummasti.

No, jos nyt tämän kevään ja kesän vielä jaksaisi jotain puuhastella, vaikka 
muiden kiusaksi...

Huhuili,
Timo