VS: [Lly] Lintubongari lamaannuksen kourissa

[Pertti Koskimies]

Tässä hampaanpoiston takia olen rauhassa sisätöissä tämän päivän, ensi
kerran pariin kuukauteen kun yhtäjaksoinen maastokausi alkoi. Silti minulla
on yllättäen aikaa vastata tähän Timon murheeseen.

Olen laskenut näkemäni lajit viimeisen kerran 6.6.1972, jolloin
kultasirkusta tuli Parikkalan Siikalahdella 200. ns. elis. Ei niistä silloin
niin puhuttu, oli varmaan joku sadepäivän laskelma teltassa tms. kun eivät
kiinnostaneet sitä ennen eivätkä nytkään. Ja tässä 13 pv sitten tuli täyteen
40 v siitä kun kävin ensi kerran Siikalahdella, sitä juhlin mielessäni yksin
kun samana päivänä olin siellä tänä vuonnakin, ja kun sieltä viime yönä taas
pikaisesti ajoin tänne talvikyliin hampaanpoiston takia.

Mutta se asia. Miksi ei turhauta vaikka en laske lajeja enkä tiedä edes
montako olen niitä elämässäni nähnyt. Siksi että joka päivä, niin tutkijana
kuin systemaattisesti tiettyihin teemoihin keskitynkin 15-20-tuntisina
maastopäivinä, niin näen jotain aivan mykistävää. Siikalahden tornissa näin
viime lokakuussa pakkasaamussa kun joutsen lensi kohti. Sen sieraimista
purkautui hengityksen tahdissa vesihöyryä - mikä hieno huomio! Toissailtana
menin Tohmajärvelle mittaamaan sääksenmunia. Jaloista lähti valkoviklo,
kahden kepakon välistä 4 munalta. Täsmälleen samalta paikalta se lähti 2 v
sitten. Samanlaisen huomion olen tehnyt kerran ennenkin, eli nähnyt omin
silmin sen mitä kirja kertoo: valkoviklo pesii usein samaan paikkaan
uudelleen. Eilen kuulin Aallon Jannelta kuinka hän oli nähnyt kurjen
esittävän aivan edessään siipirikkoa - mikä upea katkelma ja tuskin monen
näkemä käytös, ikimuistoisempi kuin mikään lajimäärätilasto. Sattumoisin
näin joku aika sitten itsekin kuinka kurki hiippaili pesänsä luona niska
kyssässä muutaman metrin päässä, eikä huomannut minua. Yksi ilta mietin
siellä talollani Siikalahden rantamäellä, miten tuo paikka on muuttunut
minun 40 vuoden aikanani - ja päällimmäinen huomio sinne mäellemme asti on
se, että joutsenten huuto on ylimmäinen ääni koko kevään, kesän ja syksyn -
niin on ollut vasta vuodesta 1990, koko ajan siitä voimistuen. Ajatella,
ennen ei ollut koko tappelevien joutsenparien kaikkialle tunkevaa joikua.
Entä yhtenä päivänä tässä Kirkkonummen pellollamme: palokärki hyppi tonkien
maassa muurahaisten pesiä kuten se tekee joka päivä. Mutta nyt pääsin
kameran kanssa noin 5 m:n päähän - ja näin kuinka sadat muurahaiset
juoksivat pitkin selkää ja päätä. Sama näkyy toki kuvistakin.

Tahdoin sanoa vain tämän: minun päiväni ovat täynnä luonnon hienoja ihmeitä
ja huomioita, vaikka teen tätä työkseni ja se on ollut elämäntapana pitkälti
yli 40 v. Ei ole koskaan kyllästyttänyt lähteä luontoon, vaikka asun siellä
kirjaimellisesti puoli vuotta putkeen ja talvellakin aika paljon. Yhdeksän
elämää ei riittäisi nuohoamaan kaikkea sitä mitä mieli haluaisi, luonto ja
siellä kulkeminen on aivan upeaa vaikka näkisi vain yhden eläimen tai ei
sitäkään - löytäisi vaikka mäyrän paskahuussin kuten minä eilen, mikä näky,
ja mitkä pohdinnat siitä saa aikaan mielessään.

Timolle nokka pystyyn ja kiitokset viimeisistä tiedoista haukka-asioissa. Ja
terveiset muillekin! Pertti



-----Alkuperäinen viesti-----
Lähettäjä: lly-bounces at lists.oulu.fi [mailto:lly-bounces at lists.oulu.fi]
Puolesta Timo J. Leppänen
Lähetetty: 27. toukokuuta 2009 14:05
Vastaanottaja: lly at lists.oulu.fi
Aihe: [Lly] Lintubongari lamaannuksen kourissa

Töttöröö!

Olen vuodesta 2002 lähtien kerännyt aktiivisesti tietoa Enontekiön
linnustosta 
ja hieman naapurikunnistakin, niin uutta kuin hyvinkin vanhoja tietoja. Olen

yllä pitänyt hyvin monenlaisia tilastoja, varmaan tarpeettomiakin. Siinä 
välissä olen yrittänyt kiertää myös maastossa. Oikeastaan lintuharrastukseen
on 
mennyt kohtuuttoman paljon aikaa, koska muut työt ja harrastukset ovat 
kärsineet. Toki harrastin lintuja jo ennen vuotta 2002, mutta vasta sen
jälkeen 
ote on ollut ammattimaisempaa.

Harrastus on toki poikinut hyvääkin, sillä olen saanut sen kautta myös 
määräaikaisia työpaikkoja. Nyt sekin tie lienee loppuun kuljettu. Ja 
työpaikkojen lisäksi harrastus on tuonut paljon hyviä kavereita.

Lähdin tähän kevääseen toiveikkaasti. Tarkoitus oli kierrellä paljon
maastossa, 
havainnoida muuttoa ja myöhemmin osallistua lintututkimuksiin (Atlas, IBA
yms.) 
ja niin edelleen. Mutta - niin mutta... Mikä on mennyt tai menossa pieleen?
En 
tiedä itsekään. Jotenkin motivaatio on kateissa. Aika on rajallista, eikä
sitä 
kaikkea enää viitsisi käyttää lintuharrastukseen.

Tarkistuslaskentojen jälkeen (jotka ovat vieläkin kesken) olen laskenut
Inarin 
ja Utsjoen matkani kokonaislintulajimääräksi 99 lajia! Siis noin neljässä 
vuorokaudessa. Enontekiöllä olen havainnut tänä vuonna 95 lajia - siis koko 
vuonna, vaikka olen ravannut tolkuttomasti pitkin maita ja mantuja. 
Lintuharrastuksen laatua ei tietenkään lasketa pelkästään lukumääriä 
laskemalla, mutta jotenkin tuntuu siltä, että paikallinen linnusto on jo
minun 
osaltani liian "tuttua". Motivaatio on kateissa. Ei jaksaisi enää lähteä
ties 
kuinka monetta kertaa vanhoille tutuille paikoille, joskaan ei kohta 
uusillekaan.

Enontekiöllä aktiivisten lintuharrastajien määrä on melko vähäinen, miltei 
olematon. Toki lintujen talviruokkijoita ja muita pihalintujen seuraajia 
löytyy. Minulle ilmoitellaan ihan mukavasti havaituista lajeista, ja kun
menen 
vaikka kauppaan, niin jokseenkin aina joku tulee kertomaan ja kyselemään 
linnuista. Hyvä niin. Mutta, koska täällä ei ole muita aktiiveja, 
harvinaisempien lajien havainnointi ja tutkiminen on aivan satunnaista,
koska 
monikaan ei tunnista harvinaisuuksia. Ja havainnoista ilmoitetaan usein
pitkän 
ajan kuluttua, jos sittenkään. Olisi paljon mukavampi, jos täälläkin olisi 
enemmän aktiiveja harrastajia, jotka välittäisivät tietoa toisillensa.

Entä nyt? Pitää harkita, mitä tehdä. Otan välillä ainakin löysemmin, ja
nautin 
enemmän lintujen laulusta.

Lamaannollisesti,
Timo 

_______________________________________________
Lly mailing list
Lly at lists.oulu.fi
http://lists.oulu.fi/mailman/listinfo/lly