VS: [Lly] Lintubongari lamaannuksen kourissa

[Timo J. Leppänen]

Kiitokset Pertille hyvästä, ja samalla lintu- ja luontotarkkailuun 
kannustavasta kirjoituksesta!

Muutama päivä sitten jo mainitsinkin, miten sain kokea hienoja elämyksiä Inarin 
jängillä, järvillä ja lammilla. Keskiyön aurinko oli piilossa, mutta pilvipeite 
ei pimentänyt enää näkökenttää keskiyölläkään. Oli upeata seurata lintujen 
yöllistä elämää. Hiljaista hetkeä ei ollut lainkaan, ja välillä meno oli 
hyvinkin äänekästä. Yksinäinen kurki lenteli alueella äänettömästi, samoin 
suopöllö. Jostain kauempaa kuului metsähanhien ääniä ja kuulinpa samana yönä 
ensi kertaa käen kukunnan tänä vuonna. Sinirinta intoutui lähistöllä välillä 
aivan tolkuttomaan soitantaan. Kun heräsin noin tunnin torkahduksen jälkeen, 
havaitsin lähistöllä oleva pienen rakennuksen katolla riekon, jotka ovat olleet 
aika vähissä, mutta ovat nyt eri puolilla lisääntymään päin. Kun astuin autosta 
ulos, riekko lähti lentoon, ja päkätti sitten jossain metsikössä hetken aikaa.

Mainitsin aiemmin jo hirvikokemuksistani. Enontekiöllä en näe hirviä edes joka 
vuosi. Nyt niitä tallusteli aamuyön tunteina tien yli peräti neljän tokka 
jossain Menesjärven ja Pokan välillä, kuitenkin Inarin puolella. Sitten jäivät 
töllöttämään minua ja minä niitä. Kun jatkoin matkaa eteenpäin, niin hetken 
kuluttua vielä kaksi hirveä juoksi tien ylitse.

Ja entäpä hiiripöllöt? Viime vuonna näin yhden ja tänä vuonna en yhtään. Sitten 
Ivalojoella aamuyön tunteina näin jonkin petolinnun laskeutuvan puunoksalle 
rastaiden takaa-ajamana. Kun pysähdyin, niin hiiripöllöhän siinä tuijotti 
minua. Kittilän puolella näin vielä toisen puussa, joten pääsin nauttimaan 
kerralla oikein tupla-annoksesta.

Monta muuta tarinaa olisi tuolta yöltä kerrottavana, mutta enpä jaksa enempää 
(mahdollisia) lukijoita rasittaa.

t. Timo



Lainaus Pertti Koskimies <pertti.koskimies at kolumbus.fi>:

> Tässä hampaanpoiston takia olen rauhassa sisätöissä tämän päivän, ensi
> kerran pariin kuukauteen kun yhtäjaksoinen maastokausi alkoi. Silti minulla
> on yllättäen aikaa vastata tähän Timon murheeseen.
> 
> Olen laskenut näkemäni lajit viimeisen kerran 6.6.1972, jolloin
> kultasirkusta tuli Parikkalan Siikalahdella 200. ns. elis. Ei niistä silloin
> niin puhuttu, oli varmaan joku sadepäivän laskelma teltassa tms. kun eivät
> kiinnostaneet sitä ennen eivätkä nytkään. Ja tässä 13 pv sitten tuli täyteen
> 40 v siitä kun kävin ensi kerran Siikalahdella, sitä juhlin mielessäni yksin
> kun samana päivänä olin siellä tänä vuonnakin, ja kun sieltä viime yönä taas
> pikaisesti ajoin tänne talvikyliin hampaanpoiston takia.
> 
> Mutta se asia. Miksi ei turhauta vaikka en laske lajeja enkä tiedä edes
> montako olen niitä elämässäni nähnyt. Siksi että joka päivä, niin tutkijana
> kuin systemaattisesti tiettyihin teemoihin keskitynkin 15-20-tuntisina
> maastopäivinä, niin näen jotain aivan mykistävää. Siikalahden tornissa näin
> viime lokakuussa pakkasaamussa kun joutsen lensi kohti. Sen sieraimista
> purkautui hengityksen tahdissa vesihöyryä - mikä hieno huomio! Toissailtana
> menin Tohmajärvelle mittaamaan sääksenmunia. Jaloista lähti valkoviklo,
> kahden kepakon välistä 4 munalta. Täsmälleen samalta paikalta se lähti 2 v
> sitten. Samanlaisen huomion olen tehnyt kerran ennenkin, eli nähnyt omin
> silmin sen mitä kirja kertoo: valkoviklo pesii usein samaan paikkaan
> uudelleen. Eilen kuulin Aallon Jannelta kuinka hän oli nähnyt kurjen
> esittävän aivan edessään siipirikkoa - mikä upea katkelma ja tuskin monen
> näkemä käytös, ikimuistoisempi kuin mikään lajimäärätilasto. Sattumoisin
> näin joku aika sitten itsekin kuinka kurki hiippaili pesänsä luona niska
> kyssässä muutaman metrin päässä, eikä huomannut minua. Yksi ilta mietin
> siellä talollani Siikalahden rantamäellä, miten tuo paikka on muuttunut
> minun 40 vuoden aikanani - ja päällimmäinen huomio sinne mäellemme asti on
> se, että joutsenten huuto on ylimmäinen ääni koko kevään, kesän ja syksyn -
> niin on ollut vasta vuodesta 1990, koko ajan siitä voimistuen. Ajatella,
> ennen ei ollut koko tappelevien joutsenparien kaikkialle tunkevaa joikua.
> Entä yhtenä päivänä tässä Kirkkonummen pellollamme: palokärki hyppi tonkien
> maassa muurahaisten pesiä kuten se tekee joka päivä. Mutta nyt pääsin
> kameran kanssa noin 5 m:n päähän - ja näin kuinka sadat muurahaiset
> juoksivat pitkin selkää ja päätä. Sama näkyy toki kuvistakin.
> 
> Tahdoin sanoa vain tämän: minun päiväni ovat täynnä luonnon hienoja ihmeitä
> ja huomioita, vaikka teen tätä työkseni ja se on ollut elämäntapana pitkälti
> yli 40 v. Ei ole koskaan kyllästyttänyt lähteä luontoon, vaikka asun siellä
> kirjaimellisesti puoli vuotta putkeen ja talvellakin aika paljon. Yhdeksän
> elämää ei riittäisi nuohoamaan kaikkea sitä mitä mieli haluaisi, luonto ja
> siellä kulkeminen on aivan upeaa vaikka näkisi vain yhden eläimen tai ei
> sitäkään - löytäisi vaikka mäyrän paskahuussin kuten minä eilen, mikä näky,
> ja mitkä pohdinnat siitä saa aikaan mielessään.
> 
> Timolle nokka pystyyn ja kiitokset viimeisistä tiedoista haukka-asioissa. Ja
> terveiset muillekin! Pertti
> 
> 
> 
> -----Alkuperäinen viesti-----
> Lähettäjä: lly-bounces at lists.oulu.fi [mailto:lly-bounces at lists.oulu.fi]
> Puolesta Timo J. Leppänen
> Lähetetty: 27. toukokuuta 2009 14:05
> Vastaanottaja: lly at lists.oulu.fi
> Aihe: [Lly] Lintubongari lamaannuksen kourissa
> 
> Töttöröö!
> 
> Olen vuodesta 2002 lähtien kerännyt aktiivisesti tietoa Enontekiön
> linnustosta 
> ja hieman naapurikunnistakin, niin uutta kuin hyvinkin vanhoja tietoja. Olen
> 
> yllä pitänyt hyvin monenlaisia tilastoja, varmaan tarpeettomiakin. Siinä 
> välissä olen yrittänyt kiertää myös maastossa. Oikeastaan lintuharrastukseen
> on 
> mennyt kohtuuttoman paljon aikaa, koska muut työt ja harrastukset ovat 
> kärsineet. Toki harrastin lintuja jo ennen vuotta 2002, mutta vasta sen
> jälkeen 
> ote on ollut ammattimaisempaa.
> 
> Harrastus on toki poikinut hyvääkin, sillä olen saanut sen kautta myös 
> määräaikaisia työpaikkoja. Nyt sekin tie lienee loppuun kuljettu. Ja 
> työpaikkojen lisäksi harrastus on tuonut paljon hyviä kavereita.
> 
> Lähdin tähän kevääseen toiveikkaasti. Tarkoitus oli kierrellä paljon
> maastossa, 
> havainnoida muuttoa ja myöhemmin osallistua lintututkimuksiin (Atlas, IBA
> yms.) 
> ja niin edelleen. Mutta - niin mutta... Mikä on mennyt tai menossa pieleen?
> En 
> tiedä itsekään. Jotenkin motivaatio on kateissa. Aika on rajallista, eikä
> sitä 
> kaikkea enää viitsisi käyttää lintuharrastukseen.
> 
> Tarkistuslaskentojen jälkeen (jotka ovat vieläkin kesken) olen laskenut
> Inarin 
> ja Utsjoen matkani kokonaislintulajimääräksi 99 lajia! Siis noin neljässä 
> vuorokaudessa. Enontekiöllä olen havainnut tänä vuonna 95 lajia - siis koko 
> vuonna, vaikka olen ravannut tolkuttomasti pitkin maita ja mantuja. 
> Lintuharrastuksen laatua ei tietenkään lasketa pelkästään lukumääriä 
> laskemalla, mutta jotenkin tuntuu siltä, että paikallinen linnusto on jo
> minun 
> osaltani liian "tuttua". Motivaatio on kateissa. Ei jaksaisi enää lähteä
> ties 
> kuinka monetta kertaa vanhoille tutuille paikoille, joskaan ei kohta 
> uusillekaan.
> 
> Enontekiöllä aktiivisten lintuharrastajien määrä on melko vähäinen, miltei 
> olematon. Toki lintujen talviruokkijoita ja muita pihalintujen seuraajia 
> löytyy. Minulle ilmoitellaan ihan mukavasti havaituista lajeista, ja kun
> menen 
> vaikka kauppaan, niin jokseenkin aina joku tulee kertomaan ja kyselemään 
> linnuista. Hyvä niin. Mutta, koska täällä ei ole muita aktiiveja, 
> harvinaisempien lajien havainnointi ja tutkiminen on aivan satunnaista,
> koska 
> monikaan ei tunnista harvinaisuuksia. Ja havainnoista ilmoitetaan usein
> pitkän 
> ajan kuluttua, jos sittenkään. Olisi paljon mukavampi, jos täälläkin olisi 
> enemmän aktiiveja harrastajia, jotka välittäisivät tietoa toisillensa.
> 
> Entä nyt? Pitää harkita, mitä tehdä. Otan välillä ainakin löysemmin, ja
> nautin 
> enemmän lintujen laulusta.
> 
> Lamaannollisesti,
> Timo