VS: [Lly] Lintubongari lamaannuksen kourissa

[Matti Suopajärvi]

Niinpä,

niin kovin tutunkuuloisia syitä liikkua vuodesta toiseen samoja polkuja 
ja kun aika ei anna myöten pitempään kirjoitteluun niin menköön parilla 
kommentilla.

Pertti Koskimies kirjoitti:
> Jaloista lähti valkoviklo,
> kahden kepakon välistä 4 munalta. Täsmälleen samalta paikalta se lähti 2 v
> sitten. 

Ja oli välillä käynyt jossain Afrikassa mutkan ja olisi varmaan lähtenyt 
niiden kepakoiden välistä 2008:nkin jos olisit muistanut tarkistaa:)

 > Eilen kuulin Aallon Jannelta kuinka hän oli nähnyt kurjen
> esittävän aivan edessään siipirikkoa - mikä upea katkelma ja tuskin monen
> näkemä käytös, ikimuistoisempi kuin mikään lajimäärätilasto. Sattumoisin
> näin joku aika sitten itsekin kuinka kurki hiippaili pesänsä luona niska
> kyssässä muutaman metrin päässä, eikä huomannut minua. 

Olikohan 1996, kun kävelin kauniin aurinkoisena iltana Keminmaan 
Kirvesaavan laitapolkua metsän kätkössä. Vähäjärven laitaa kulkiessani 
näin kuusien välistä kurjen hahmon parin sadan metrin päässä. Hiivin 
aivan suon laitimmaisen kuusen alle. Kurkipari käveli hiljalleen minua 
kohti. Jokainen lintuja katsellut tietää kuinka katseen kohdistuessa 
tarkasti kiikarin läpi kohteeseensa ei välttämättä huomaa että kuvassa 
on muutakin...kesti hetken ennenkuin huomasin että niillä oli mukanaan 
kaksi puolikasvuista poikasta. Koko pesue käveli minua kohti 
viidenkymmenen metrin levyistä sammaleen peittämää rantakaistaletta 
ilta-auringon kullatessa maisemaa ja jo valmiiksi maailman kauneimman 
kultaisen värisiä untuvikkoja. Välillä emo tai toinen nokkaisi sammakon 
tai madon maasta ja nosti sen ylös näkösälle jolloin toinen poikasista 
kipitti parinkin kymmenen metrin päästä hakemaan saaliin emon nokasta. 
Lintujen lähestyminen kesti varmaankin viitisentoista minuuttia, en 
tiedä, koska aikaa ei ollut. Lopulta linnut olivat vain kymmenen metrin 
päässä edessäni seisoen täysin minusta tietämättöminä...rengastajaminä 
ei tässä paljasta säikäyttikö emot lentoon vai antoiko poikueen jatkaa 
auvoisan rauhallista eloaan.

Mutta ne tällaiset omat hienot hetket luonnossa multaavat ne huonommat 
ja saavat jatkamaan loputonta tallustusta...

Tänä keväänä yksi tuommoinen mieluisa yllätys oli helmipöllön 
asettuminen kotipihan telkänpönttöön. 35 metrin päästä tästä missä nyt 
istun helmipöllömamma makaa 4 munan päällä ja juuri nyt puhdistaa 
antaumuksella höyhenpukuaan. Vastineeksi kamerasta kotinsa katossaan 
myyräkatovuoden kunniaksi pöllö on saanut lisäravintoa tuolloin tällöin 
meidän pakastimesta...

27.5.2009 klo 21.33 tilanne tämä:
http://farm4.static.flickr.com/3626/3570280907_7abc25ec84_o.jpg

matti
-- 
Matti Suopajärvi
Särkinäräntie 324
95410 TORNIO
+358400347997
matti.suopajarvi at pp.inet.fi