[Lly] Aivan käkenä

[Timo J. Leppänen]

Teere!

Olen ollut keskiviikosta lähtien eräällä mökillä Ylikyrössä, työstäen samalla 
tekstiä erääseen suunnitteilla olevaan "piip". Hyvä on ollut 
kirjoitellakin kun keskiviikkona satoi vettä ja eilen myrskysi niin, että 
Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa piipahtaessani olin pudota 
Vuontisjärven itäpään sillalta ja pitkoksilta vieressäni tulvivan 
makkaranmuotoisen Välijoen laitamien heinikkojorpakoihin.

Kävin eilen päivällä myös Vuontislompolon rannalla olevassa kyläläisten 
(Ylikyrö sekä Raattama)venerannassa. Paikka on sen verran suojaisa, että siihen 
tuuli vähemmän kuin itse kapean salmen toisella puolella sijaitsevalle 
Vuontisjärvelle. En ehtinyt vielä edes autoa pysäyttää kun huomasin petolinnun 
näköisen siivekkään kököttävän koivussa. Tarkemman vilkaisun jälkeen lintu 
osoittautui käeksi. Kun siirryin rajallisen energian tuhoamisvälineestäni 
raikkaaseen ulkoilmaan, paikalle lennähti myös toinen käki. Veneiden luona 
koivikoissa pyrähteli ajoittain myös pikkulintuja, mutta melko pian minulle 
selvisi, että suurinta kurjuutta oli kärsimässä harmaasieppopariskunta. Vanha 
sanonta sanoo, että ei kaksi ilman kolmatta. Niinpä hetken kuluttua paikalle 
lennähti myös kolmas loisija.

Rannassa olevista veneistä suurin osa oli vielä kääntämättä. Kääntämisellä en 
tarkoita varastamista vaan sitä että veneitä ei oltu vielä otettu kesäkäyttöön. 
Rannalla viettämäni kokonaisen tunnin aikana tulin siihen tulokseen, että 
harmaasieppojen mahdollinen rakenteilla oleva pesä täytyi sijaita jonkun veneen 
alla. Useimpien veneiden alla oli jonkinlaisia lautarakennelmia. En viitsinyt 
etsiä pesää, vaan seurasin muuten harmaasieppojen kärsimysnäytelmää.

Paikalliskieltä käyttäen, käet näyttävät optiikan avulla katsottuina melko 
viston näköisiltä. Enpä haluaisi olla pikkulintu ja katsoa pesäpaikkani 
sisälle pyrkivää julmannäköistä käen roikaletta. Toisinaan joku käistä 
(olikohan taivutus oikea?) istui harmaasiepon kanssa miltei viereisellä 
oksalla, ikään kuin olisivat mittailleet toisiaan. Useimmiten siepot kuitenkin 
lentelivät ympäriinsä ja esittivät mollivoittoisia hätäsurusäveliä. Silloin 
tällöin joku käki innostui hetkelliseen kukuntaan roikottaen siipiään ja pitäen 
pyrstöään koholla. Tuulisessa säässä kukunnan olisi luullut kuuluvan hyvinkin 
kaukaa, sillä niin vaimealta se kuulosti alle 20 metrin päästä.

Luin eräästä lintuoppaasta, että harva on päässyt käkeä näkemään. Ehkä itse en 
ole niin harva, sillä olenhan käkiä ennenkin nähnyt. Tällä kerralla sain 
kuitenkin ihastella tai paremminkin ihmetellä kolmea käkeä tunnin ajan 5-20 
metrin päästä. Vaikka olin miltei koko ajan autosta ulkona, käet eivät 
tuntuneet reagoivan minuun juuri lainkaan. Lienevätkö keskittyneet niin 
täysillä omien suunnitelmiensa toteuttamiseen vai mistä oli kysymys? Se 
selvinnee myöhemmin. Ehkä ei minulle, mutta harmaasiepoilla voi olla enemmän 
kerrottavaa.

Kävin paikalla paria tuntia myöhemmin ja asetelmat olivat ennallaan. Vaan 
minkäs tässä on kiire, valmiissa maailmassa.

Kukuttain,

Timo J. Leppänen
Syrjäseutuornitologi