[Lly] Kööpenhaminalaisista Ryystettiin

Mon May 3 21:10:11 EEST 2010

Moro,

kuukausi taapäin huomasin omien lasieni pinnan menneen piloille. 
Sopivassa valossa tarkastellen lasien pinnassa on pieniamplitudista 
aaltomaista kuviointia. Syy erittäin todennäköisesti kylmässä talvessa 
tai pikemminkin sen seurauksessa - leivinuunin lämmittelyssä. Laseilla 
näkee, pari lapinpöllön pesää olen vielä löytänyt & erotan arosuohaukan 
sinisuohaukasta, mutta piloilla lasit ovat. Lasien pinta tai pinnoite on 
ilmeisen herkkää, koska kasvojani en muista kertaakaan edes kuumottaneen 
kohtuuttomasti lämmityspuuhastellessani.

matti

PS. Lasit sais suomihintoja huomattavasti edullisemmin hakemalla 
reseptin lääkäriltä tai optikolta ja tilaamalla vaikkapa tuolta:

http://www.favoptic.fi/
http://www.zennioptical.com/home.php?cat=3

Kokemuksia:
http://www.taloussanomat.fi/ajatukset/2009/05/24/uskaltaako-mattivanhasia-ostaa-verkosta/200912848/145

Tuohon en sentään ryhdy:)):
http://www.lasikathome.com/

sama

----------------------------------/

3.5.2010 16:10, Timo J. Leppänen kirjoitti:
>
> Tervehdys lapikkaat!
>
> Olen kuullut sanottavan, että hyvällä lintuharrastajalla pitää olla optiikka
> kunnossa. Mitä enemmän zeissia, swarovskia ja kowaa rahtaa lintutorniin, sitä
> kovempaan lintuporukkaan voi laskea itsensä kuuluvaksi. Entäpä jos kaikesta
> optiikkapanostuksesta huolimatta rillit ovat menneet niin huonoon kuntoon, että
> on vaikeuksia löytää edes lintutornia, saati sitten joitain pieniä vihreitä
> pusikoissa viihtyviä tirppoja? Itselläni on sellainen tilanne tällä hetkellä.
> Eipä juurikaan naarata, sanoisi savolainen. Miten tällaiseen tilanteeseen on
> päädytty? Voi sinua Metsähallitus!
>
> Yritän selittää tilanteen lyhyesti, mutta en mene lapsuuteen asti, vaikka
> kallonkutistajilla on tapana etsiä syitä sieltä eli siis Paasikiven ajoilta
> asti. Kuten juuri kukaan ei tiedä, olin maalis-huhtikuun ajan suorittamassa
> kävijähaastatteluita Kilpisjärven alueen lähituvilla. Useina aamuina lämpö- tai
> oikeastaan pakkasmittari paukutteli -30 asteen lukemissa. Erittäin arktisista
> siperiaanisista olosuhteista huolimatta survaisin aamuisin sukset liikenteeseen
> ja otin suunnan tuvalle, joka oli juuri sen talvipäivän kohdalle aikoinaan
> kirjattu tutkimustyön viisivuotissuunnitelmassa. Varsinkin maaliskuussa olin
> aamuisin ensimmäinen ja ainoa autiotuvan käyttäjä, toisinaan koko päivän ajan.
> Yritin pitää itseäni lämpimänä kamiinan ääressä pyörimällä. Toki tulipesässä
> paloi liekkikin, milloin iloisesti, milloin surullisesti. Varmaan kaikilla Lly-
> verkon lukijoilla on jo posahtanut mieleen, että on tainnut ukko pistää
> naamataulunsakin liian lähelle kamiinaa? Juuri niin, täydet kymmenen pistettä
> oikeasta vastauksesta! Papukaijamerkit postitan myöhemmin. Nyt jälkeenpäin vain
> en osaa sanoa, minä päivinä onnistuin rillejäni paahtamaan? Ilmeisesti
> useampana päivänä, koska en huomannut välittömästi maailman harmaantumista?
> Pinnoite kuitenkin meni niin että pamahti.
>
> Nyt voin vain höpistä itsekseni, että arvaa, harmittaako? Kyllä, vastasi Esko
> Kivikoski aikoinaan painokkaasti. Arvoisat nuoret, nyt voitte tässä välissä
> googlettaa, että kuka ihmeen Kivikoski?!
>
> Nyt minulla on tasan kaksi vaihtoehtoa, ja kolmas, jos ensin mainitut eivät
> vielä riitä. Niin, se kolmas on tietenkin, että yritän osata lintutornille
> ilman laseja. Ensimmäinen kahdesta vaihtoehdosta on, että pidän silmälaseja
> päässä ja luulen näkeväni jotain muutakin kuin harmautta ja epäterävän näköisiä
> lintuja, tienvarsiopasteita, sähkötolppia, autoja ja muuta tiemaalla tai sen
> lähituntumassa olevaa mössöä. Jälkimmäinen kahdesta vaihtoehdosta on, että
> pidän kaiket päivää aurinkolaseja. Sattuvat olemaan voimakkuuksilla varustetut,
> mutta erittäin tummat.
>
> Olihan se melko hupaista kun eilen illalla Eijan kanssa ajelimme Peltovuoman
> suunnalla ja räntäsateessa tiirailin lintuja aurinkolasit päässä. Näen laseilla
> yllättävän hyvin, mutta jostain syystä useimmat linnut ovat mustia tai ainakin
> melko tummia. Revi nyt sitten siinä tilanteessa RK-lomakkeeseen tarkemmat
> väriskaalat. Onneksi emme nähneet niin sanottuja kovia lajeja. Olin tosin
> pyllähtää selälleni, kun Angelijärven takana uiskenteli pari vesilintua, joilla
> oli kummalliset liperit kaulassa. En ehtinyt tekemään hälyjä, sillä sorsat
> päättivät ottaa ritolat.  Suuri harmistuksemme vaihtui pieneksi iloksi, kun
> linnut tekivät juuri sen, mitä ne eivät yleensä tee. Lensivät näet edestämme
> tien ja kaupan väliselle tulvalammikolle. Eija juoksi kiikareineen sadan metrin
> matkan kymmenen sekunnin pintaan. Minä, jolla oli auto ja kaukoputki riesana,
> painoin kaasua ja tottahan se oli, kulkupeli kiihtyi kymmenessä sekunnissa
> ohjekirjan ilmoittamaan sataan kilometriin tunnissa. Kummastelimme sitten
> kummallisen näköisiä sinisorsiksi tunnistamiamme siipiveikkoja. Soitin siitä
> paikasta Pirkalle, joka oli kuulemma kuvaamassa jotain mustapäätaskua. Mikähän
> sekin on? Minä tunnen omakohtaisesti vain kivi-, pensas- ja tyhjätaskun. Pirkka
> totesi heti, että taitavat olla niitä kööpenhaminalaisia. Nyt minullakin
> rullasi toisessa aivosolussani. No niitähän ne, juurihan niistä oli viime
> vuonna juttua valtakunnan Lintuverkossa. Ei tullut pinnaa, eikä tarvinnut
> näppäillä hälyä Bongariliiton Lintutiedotukseen. Huh, mikä helpotus! Ei
> tarvitse leikkiä päiväkausia asiantuntijaa ja opasta.
>
> Tänään pyöräilin silmälasit päässä Kokko -tornilla ja Periläkoskella. Kyllä oli
> sama kuin olisi kaivosta pilkkinyt. Mitään erityistä ei näkynyt, eikä myöskään
> kuulunut. Kyllä sai olla viimeinen kerta kun lähden silmälasit päässä pyörällä
> ekoretkelle. Ja onhan se styleä, kun painelee illan hämyssä räntäsateessa
> aurinkolasit silmillä fillarilla sata lasissa. Ja arvatkaapa, sainko
> silmälääkäriltä ajan kolmen viikon päähän? Vastaus jälleen kivikoskimaisesti:
> Kyllä. Ei pidä yhtään ihmetellä, jos havaitsen seuraavat kolme viikkoa vain
> tummia ja harmaita lintuja. Mieluummin vielä vähintään joutsenen kokoisia.
>
> Jos en pyöräretkellä kuullut mitään, niin kotipihaa lähestyttäessä meteli oli
> sitä karmeampi. Oli kuin sikaa olisi lahdattu. Toivottavasti naapurit ja
> kävelyintoilijat eivät ymmärrä kuulemaansa väärin? Kotipihamme
> lintusinfoniaorkesteri Ryystetti lataa täysillä aamusta iltaan. Toistasataa
> urpelaista heiluttaa tahtipuikkoa ja kun siihen lisäksi huomioidaan
> tundraurpiaiset, talitintit, lapintintit, viherpeipot, taviokuurnat ja peipot,
> niin johan syntyy ääntä. Ja pidot sen kuin paranevat kun ensimmäiset ryystäjien
> kunkut eli järripeipot ovat ilmoittautumassa leikkiin mukaan.
>
>
> Yksinoikeudella Lly-verkossa,
>
> Timo J.L.
> Syrjäseutuornitologi (virkavapaalla vuoteen 2015 asti)
> LLY
> Kilpisjärven Saana-Veikot
>
>
> _______________________________________________
> Lly mailing list
> Lly at lists.oulu.fi
> http://lists.oulu.fi/mailman/listinfo/lly
>

-- 
Matti Suopajärvi
Särkinäräntie 324
95410 TORNIO
+358400347997
matti.suopajarvi at pp.inet.fi