[Lly] Parin peukkalajin kattaus

[Timo J. Leppänen]

Ampaisin aamulla sängystä ylös kello 4.55. Söin välittömästi illalla valmiiksi 
keitetyn kaurapuuron ja join päälle aamulla valmistetun aamukahvin. Tuntia 
myöhemmin olin jo pyörän selässä matkalla kohti tuntureita. Hetan raitilla oli 
vielä hiljaista ja vastaani tuli vain kolme "niitä ulkoiluttaa täytyy, on 
raitis ilma tärkeää" -kansalaista.

Vielä eilen ounastelin, että 100 lajin raja Enontekiöllä ei taida mennä rikki 
toukokuussa. Tänään lopetin ounastelut ja painelin Ounastuntureille. 
Ounastunturihan on samanlainen paikka kuin Pallastunturikin. Sen nimisiä 
huippuja ei ole lainkaan olemassa, ei ainakaan yksikkönimellä. Ja tavoitteista 
puheen ollen, kuinka ollakaan, satanen paukkui ja kitisi, mutta meni lopulta 
rikki.

Eilen autoilin Käsivarressa löytäen Kelottimereltä täyskäden lintuja. Sellainen 
tavoite oli tänäänkin unelmissa. Onnistuminen oli hilkulla, vain yhtä jäi 
puuttumaan. Kiirunaa. Sen sijaan tunturikihu, keräkurmitsa ja punakuiri olivat 
tarjottimella valmiina. Liekö tunturikihu tullut Enontekiölle Piesjängän 
kihutehtaalta? Hienoa, että kihut ovat palanneet parin huonomman vuoden 
jälkeen. Lopettelin juuri evästaukoa Pyhäkeron huipulta hieman alaspäin, kun 
kesäkurpitsat suvaitsivat lentää ylitse ja laskeutua lähistölle. Punakuiri 
olikin helppo havaita äänen perusteella.

Vaikka kiirunaa ei löytynytkään, sen varamies riekko, sentään lensi jostain 
päkättäen paikalle. Ja jälleen kerran lintumies sai kokea elämänsä 
huippuhetkiä, kun riekko lensi päkättäen samaan paikkaan, missä punakuirikin 
päkätteli. Molemmat huusivat ääneen peukka peukkaa. Kas kun ei vielä joku 
rastastirppa lentänyt paikalle imitoimaan näitä kahta epeliä.

Eväsreppu tyhjeni vähitellen eväistä. Ahdoin niiden tilalle vuodareita ja 
ekopinnoja, mutta kevyeltä reppu silti tuntui. Ekopinnoja on nyt sen verran, 
että juuri ja juuri ilkenee määrän Anssille ilmoittaa.

Ei mulla muuta…

tjl