[Lly] Fw: tunturisopulivaellusta

[Pirkka Aalto]

Hei!

Välitän Jorma Luhdan kirjoituksen tänne LLY -listalle, kun käsittelee meidän 
alueemme havaintoja.

t: Pirkka



----- Original Message ----- 
From: "Jorma Luhta" <jorma.luhta at gmail.com>
To: "'pply'" <pply at lists.oulu.fi>
Sent: Saturday, August 06, 2011 4:50 AM
Subject: Re: [Pply] tunturisopulivaellusta



Hei!

Olen kuljeskellut puoli vuotta sopulimailla melkein tauotta.
Tuolla kolmen valtakunnan rajapyykin suunnassa ja varsinkin
Pältsan-tunturiston ja sen naapureitten alarinteillä kevätvaellus
oli hurja, ihan sanoinkuvaamaton. Yhdellä silmäyksellä ilman
kiikareita näki kymmeniä vaeltajia ja pälvelle pystytetyn teltan
alle niitä tunki niin paljon, että kylkeä kääntäessä tahtomattaan
litisti aina jonkun alivuokralaisen. Ei se paljon jäänyt jälkeen
Kilpisjärven seutuvissa eikä Ropin suunnalla. Näillä lännen
tuntureilla sopulit söivät kaiken syötävän niin perusteellisesti,
ettei karu paljakka voi ensi talven yli elättää isoja
sopulimääriä.

Kesäkuussa kärppien ja lumikkojen määrä räjähti samoilla
seuduilla ja varsinkin koivikkoalueilla tuli jyrkkä romahdus
sopulikantoihin.

Varsin hyvin oli kevätsopuleita myös pallastuntureitten
maastossa. Hiihtelin toukokuun viimeisillä sosekeleillä myös
Utsjoella, jossa kevätvaellus oli korkeintaan kymmenen prosenttia
käsivarren tai Pältsan-Parraksen paljoudesta.

Ainoa ylen runsas ja näkyvä siivekäs sopulinsyöjä Kilpisjärven
seutuvilla oli (ja on vieläkin) ampuhaukka. Tosin piekanat
pesivät runsaampina kuin monet voivottelivat. Tarkistin hupipäin
puolen tusinaa sopivaa piekanapahtaa käsivarresta, ja piekana
pesi jokaisessa, ellei joku iso falco ollut valloittanut paikkaa
jo aikaisemmin. Niin kauan kuin sopuleita oli yltäkylläisesti,
piekanat eivät liikkuneet sataa metriä kauempana pesiltään.

Tunturikihuja enontekiön paljakoilla oli mieluummin vähän kuin
paljon, säännöllisesti mutta harvakseltaan.

Pallaksen seutu lienee ainoa paikka, jossa sopulitunturit ja
sankka havumetsä törmäävät toisiinsa. Toukokuun alussa
helmipöllöjä kilpalauloi paikoin muutaman sadan metrin välein.

Sopuleitten määrä väheni myös Utsjoella vähän huonoksi tuossa
juhanuksen-kesäkuun lopun nurkilla. Pullonkaulan jälkeen kanta
alkoi uudelleen kasvaa ja ja heinäkuun puolivälissä vipeltäjiä
liikkui ylenpalttisesti. Nyt sopuvuosi on siirtynyt Utsjoelle ja
syysvaellus alkanut.

Myyrän- ja sopulinsyöjien kannalta ravintoa oli Utsjoella
keväälläkin ihan tarpeeksi. Varsinkin Paistuntureitten puolella
tunturikihujen määrät olivat huikeita ja ahkera kairankoluaja
löysi jo kelirikon keskellä joka lajin sopulinsyöjiä, paitsi
naaleja. Ehkä sopulirunsaudesta seuranneen predaation täyden
puuttumisen vuoksi myös kahlaajat jaksoivat paksusti. Yhden
päiväkävelyn aikana törmäsi vielä heinäkuussa pariinkymmeneen
vinkuleluina varoittelevaan punakuiripariin.

Jorma Luhta



>
> Hei,
>
> Palailen parhaillaan Pohjois-Ruotsista, aivan sieltä Suomen
käsivarren alta.
> Oli mielenkiintoista nähdä tunturisopuleita liikkeellä. Vaikkei
mitään
> maan ja taivaan peittäviä massoja näkynytkään, jo liikehtimisen
oireita havaittavissa.
> Varsinkin Lainiojoen pohjoisrannalla (= luonnollinen ohjuri)
oli
> iltahämärissä jatkuvaa vipellystä. Lohenkalastajatkin kertoivat
läpikulkua riittävän iltaisin.
> Näimme puolenkymmentä yhtä aikaa auton edessä tiellä. Ja
muutenkin
> niitä näkyi tuon tuosta, ylittämässä tietä tai jopa uimassa
pienempienjokien yli.
>
> Syksymmällä varmaan voi muutella piekanoita (Iissä) tavallista
enemmän.
> Jotain petoja nähtiin tuollakin: pari suopöllöpoikuetta
poimimassa
> helppoa sopuliruokaa tien varrella ja myös ampuhaukka poikue
> ilmeisesti samoissa puuhissa. Pari hiiripöllöakin, vaikka
oltiin
> havumetsärajan yläpuolella. Yhtään piekanaa ei nähty, mutta ei
kyllä
> etsittykään, kun linnut eivät olleet retken päätarkoitus.
>
> Miten lie sopuli/petolintutilanne muualla? Aiemmin kesällä näin

> Utsjoella lähinnä lapinmyyriä.
>
> - Jouni
>

_______________________________________________
Pply mailing list
Pply at lists.oulu.fi
http://lists.oulu.fi/mailman/listinfo/pply