[Lly] Syrjäseutuornitolooki ja raamisopimus

[Pertti Koskimies]

Neljäkakkonen Kaira tarpoi hangessa utsjokista skaidia, karhuerä sujutti
Syrjäseutuajattelijaa. Vastaan tuli Ampuja. Ajattelija kertoi riekkokannan
olevan hyvin alhaalla, ja että siitä riippuu täysin, pysyykö harvinainen
tunturihaukka elossa. Kanta romahti kymmenesosaan parissa vuodessa. Älä sinä
tule minua neuvomaan, minä saan nautinnon ampumalla riekkoja ja ammun niitä
niin paljon kuin vain ikinä haluan, sanoi Ampuja.

Syrjäseutuajattelija souteli kalasääskenpesälle. Alla oli Kalastaja
telttailemalla, sääksenpesässä kuolleet poikaset. Ajattelija kertoi, että
koska viivyit tässä, pesintä tuhoutui. Älä sinä tule neuvomaan, minä saan
kalastaa missä haluan, sanoi Kalastaja.

Syrjäseutuajattelija meni syrjäseutumetsään. Siellä pesi ennen monta
kuukkeliparia. Kannot olivat jäljellä. Sattui paikalle Metsäyhtiönmies.
Ajattelija manasi hakkuuraiskiota. Älä sinä tule neuvomaan minua, sanoi
yhtiön mies. Tällä rahalla saamme bensaa, autoja ja muuta, mistä me
nautimme. Mikä sinä olet neuvomaan, mistä me saamme nauttia ja mistä emme,
sanoi yhtiön mies, ja näytti tilaston, kuinka bensankulutus ja autojen
määrät vain kasvoivat. 

On kiva ajaa autolla, on kiva matkustella, on kiva ampua lintuja, on kiva
kalastaa missä haluaa. Meidän jälkeemme vedenpaisumus. Mitä sanon
Lapselleni, mietti Ajattelija.

Kului vuosia. Lapsi kysyi kerran Ajattelijalta, miksi ilmasto on lämmennyt.
Miksi kuukkelimetsät ovat kadonneet? Miksi ihmiset tuhosivat ehdoin tahdoin
luontoa? Eivätkö he tienneet, että he kuluttivat sitä moninkertaisesti yli
uusiutumiskyvyn, ja että omat Lapsetkin siitä kärsivät, linnuista ja muista
elävistä puhumattakaan.

Ajattelija vastasi, että siksi kun ihmiset eivät tajunneet maailmaa omaa
nautintoa, omaa napanöyhtää pitemmälle. Napanöyhtäihmisiä oli lopulta niin
paljon, että elämän raamit tulivat vastaan.

Miksi luonnonkäytöstä ei tehty raamisopimusta, kysyi Lapsi. Siksi, että
ihmisillä oli niin isot ja joutuisat jalanjäljet, että heidän tajuntansa
tallautui omien saappaiden alle ennen kuin se alkoikaan.

Syrjäseutuajattelija



-----Alkuperäinen viesti-----
Lähettäjä: lly-bounces at lists.oulu.fi [mailto:lly-bounces at lists.oulu.fi]
Puolesta Timo Leppänen
Lähetetty: 10. joulukuuta 2011 19:10
Vastaanottaja: lly at lists.oulu.fi
Aihe: [Lly] Syrjäseutuornitolooki ja raamisopimus

Nelikuutonen saapas uppoutuu vauhdilla parikymmensenttiseen hankeen, niin
että pöllähdys käy. Miltei satayhdeksänkymmentä senttiä miestä,
kumisaappaiden kanssa mitattuna, painaltaa Ounasjärven rantamilla tievaa
ylös ja alas. Vaan mitäpä mies miettii?

- Taas sitä sataa, lunta. Vaikka entinenkin olisi jo ihan hyvin riittänyt
tälle talvelle. Minä en ole tilannut tätä lunta, enkä tarvitse tätä lunta.
Mutta minkäs teet, Luojan ilmoille. Ehkä muut tarvitsevat tätä minuakin
enemmän? Tällaista se on syrjäseutuornitolookin elämä. Vaikka asiat olisivat
miten hyvin, silti aina jokin asia jurppii. Säiden puolesta ihanne olisi
jos, aurinko paistaisi yötä päivää, ja lämpötila pyörisi siinä plus
kahdenkymmenen asteen tienoilla. Se vasta olisi poikaa se.

- Vaan mikäs se on tarpoessa täällä erämaissa. Saa olla kaukana
pääornitologien keskinäisistä kinasteluista. Ne ovat aina sanomassa, miten
sinun tulee harrastaa lintuja. Teet niin tai näin, aina olet jonkun
hampaissa. Pitäisiköhän lintuharrastajillekin palkata oma
valtakunnansovittelija. Vai pitäisikö sanoa lintuvaltakunnansovittelija? Eri
kuppikuntien miehet kokoontuisivat sitten pyöreän pöydän ääreen miettimään
ratkaisuvaihtoehtoja. Niin, miehiähän nämä neuvottelut koskevat. Naiset kun
osaavat hoitaa asiansa sopuisammin. Ja pyöreä sen pöydän pitää olla; pyöreä
kuin pöllönpöntön aukko.

- Raamisopimus! Kääk! Olen repiä kiikarit kaulastani, kun mieleeni palautuu
tuo viime aikojen pähkähulluin sana. Tuollaista sanaa ei kukaan ole voinut
selvin päin keksiä. Kuuluu samaan sarjaan kuin karppaus ja larppaus. Eikö
täällä armaassa Suomen maassa enää osata käyttää kunnon suomenkieltä? Minun
puolestani saa olla viimeinen vuosi, kun noin pöljän niminen sopimus on
menty tekemään. Mitä lie siinäkin sovittu? Enpä ole vaivautunut edes
kuuntelemaan uutisia. Päin vastoin. Kun uutisista on kuulunut sana
raamisopimus, olen napsauttanut radion kiinni niin että nappulat paukkuvat.

Syrjäseutuornitologi on syvissä mietteissään. Miestä alkaa nälkä hiukomaan.
Hän kaivaa taskujen pohjia todetakseen, että taas kerran jäivät eväät
kotiin.

- Katos vaan. Onhan täällä taskun pohjalla pähkinöitä ja pipareita
lapintinttejä ja kuukkeleita varten. Turhaan olen näitä kanniskellut, kun
lintuja ei näy kaamoksen aikaan mailla eikä halmeilla. Ja eihän näitä
muutenkaan uskalla enää linnuille syöttää. Viisaat tulevat heti huutamaan,
että ei lintuja saa ruokkia. Nehän saattavat oppia vääränlaisia
kulutustottumuksia. Parempi on antaa tirppojen kuolla nälkään. Niinpä niin.
Ja parempiin suihinhan nämä nyt menevät. Njam njam!

- Niin, se raamisopimus. Sitähän minä olin miettimässä.  
Lintuvaltakunnansovittelijan juttusilla ovat rengastajat, lintukirjailijat,
bongarit, lintututkijat, lintujen ruokkijat, lintuvalokuvaajat,
lintukisailijat ja vielä muutama muu oman alansa eturyhmä. Kaikki huutavat
yhteen ääneen. Jokaisen ryhmän edustaja tietää, että vain hänen ryhmänsä
harrastajaa lintuja oikealla tavalla.  
On se hyvä, että kokoushuoneen ovella kerättiin kiikarit, kaukoputket ja
muut lyömäaseet pois. Lintuvaltakunnansovittelijalla on täysi työ pitää
neuvottelijat erillään toisistaan. Kun eivät muuta keksi, mätkivät toisiaan
hikisillä villasukilla. Ja niitähän löytyy joka ukolta. Neuvotteluiden
vetäjä on ihmeissään; eihän näiden kanssa tule mistään mitään! Mitä
viisaampi ja lukeneempi ukko, sitä varmemmin hän tietää, että vain hän,
samoin ajattelevine kavereineen, tietää oikean harrastustavan. Kaikki muut
ovat väärässä. Ja koska he eivät tunnu tietävän olevansa väärässä, heille
pitää kertoa se kovaäänisesti.

Syrjäseutuornitolooki on onnellinen, kun saa taivaltaa yksin erämaassa.
Siellä häntä eivät häiritse sen paremmin loogit kuin noomitkaan. Hän
päättää, että harrastaa tästä lähtien lintuja niin kuin itse haluaa. Ja jos
ei halua harrastaa, niin sekin sopii hänelle yhtä hyvin. Ja ei hän ainakaan
lähde neuvomaan muita, miten heidän tulisi harrastustaan harrastaa. Mies
viheltelee itsekseen, kääntyy kohden kotia ja naureskelee vielä itsekseen
raamisopimusta tekeville osapuolille.

- Lintuvaltakunnansovittelija repii hiukset päästään. Toivoton tehtävä; tule
nyt toimeen näiden lintu-ukkojen kanssa! Mies pakenee huoneesta ja
suorastaan juoksee oven läpi raamit kaulassaan.  
Neuvotteluhuoneesta kuuluva rähinä tavoittaa hänet vielä pihallakin, vaikka
lentokone ujeltaa samaan aikaan nousukiidossa hänen ylitsensä.  
Mutta ornimisen sietämätön keveys ei enää vaivaa hänen mieltänsä. Vai
vaivaako?

Timo Jii Leppänen
Syrjäseutuornitolooki


_______________________________________________
Lly mailing list
Lly at lists.oulu.fi
http://lists.oulu.fi/mailman/listinfo/lly