[Lly] Enemmänkin lintutietoa...

[Pertti Koskimies]

Kiitoksia vaan Timolle kuulumisista, näinhän ne asiat selviävät. Tulehan 1,5
kk kuluttua Skärriin, on uusia kuvia näytillä... 

Ettei mene ihan teoreettiseksi ja vain sanoilla saivarteluksi niin ilokseni
ja etenkin Esko Gustafssonin iloksi (hän lähetti tuhat viestiä verkkoihin ja
monta minullekin henkilökohtaisesti) riuhtaisin kuin riuhtaisinkin vuoden
lopulla monta työpäivää irti ja kävin läpi reilun sadan Lapin-vaelluksen
lintuhavainnot, joilla käytännössä joka yksilö on kirjoihin viety. Meinaan
ne joskus julkaistakin kun on aika hyvät sarjat; kun kulkee suksin ja jalan
aina samat reitit samoille pesille, enimmillään 6 kertaa vuodessa, niin
sivussa karttuu kummasti sivutietoa koukkunokkien ohella tavanlinnuista.
Kävin läpi reilut sata atlasruutua, joilla olen liikkunut 2006 jälkeen
(häpeä sinänsä bensanpolttajana!), jokunen täällä Kirkkonummella mutta yli
90 % itärajalla ja Perä-Lapissa. Täydensin havainnoillani niitä ruutuja,
joilta minulla oli suuremmat pesimisvarmuudet kuin mitä atlaksen
lopullisissa taulukoissa 2006-10, ja näin kertyi 88 ruudulta parannuksia,
ihan parhaiten tutkittuja eli Siikalahdenkin kahta ruutua myöten (asun siinä
rannalla keväästä syksyyn että eihän se mikään ihme ole).
ENO-UTS-INA-alueelta (t-haukan lev.alue) oli 46 ruutua, joista olen todennut
isomman pv-summan ainakin jostakin lajista kuin muut 5 v aikana, monilta
jopa kymmenillä lajeilla, Enontekiöltä mm. kaikilla ruuduilla Karesuvannon
ja Kilpisen välillä tien kahta puolta. En minä mitään harvinaisuuksia näe
mutta olen aina ollut kiinnostunut käyttäytymisestä, nuorempana rengastin
vähän kaikkea ja imin John Waldpole-Bondin ym. klassikoiden kirjoituksista
"nest hunter" -mentaliteettia. Niillä avuilla huomaa pesiviä lintuja, ja
toki tässä Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston ammattihavainnoijan
koulutuksellakin joku etu on. Yleisten ja runsaiden lintujen pahat puutteet
panivat miettimään myös sitä, että onko vain erikoisuuksiin innostunut
lintuharrastusasenne osaltaan johtanut siihen, että yleisiä ei
huomata/ilmoiteta mutta luulisi atlaksen ja Gustafssonin rummutuksen tässä
tapauksessa uskoa niidenkin autuuteen vahvistaneen?

Riekot jo taulukoin ja kas kummaa: maalis-huhtikuun muutaman sadan km:n
hiihdolla per vuosi saatava indeksi (kymmenistä satoihin yks. per vuosi)
vaihtelee erittäin nätisti samassa suhteessa kuin RKTL:n indeksi sieltä
Lapista elokuulta. Tunturihaukan pesivien parien osuus reviirillä olevista
pareista noudattaa kevättalven riekkoindeksiä n. 2 vuoden viiveellä juuri
"niin kuin pitää" (= Islannin haukat & kiirunat ja yleensä syklinen
peto-saalissuhde). Haukan poikastuotto on myös esimerkillisesti riippuvainen
riekkoindeksistä mutta vähän vähemmän - haukalla ratkaisee pesimätuloksen
eniten se, mikä osa naaraista alkaa munia. Ja juuri näinä viikkoina
tammikuun lopulta huhtikuun alkuun, jolloin koiras sitä ruokkii, naaras
mittaa että alanko pesiä vai en. Keskitalvella taas hyvinä riekkovuosina
emo/emot ovat paikalla 80-90-prosenttisesti, mutta huonoina alle puolet. 

No meni nyt asian vierestä mutta olen tästä aika innostunut kun 20 v jälkeen
ensi kerran yhden kuukauden käytin penkoakseni mitä tästä haukasta,
sivuharrastuksestani, on kertynyt. Ankarasta
talvikotipaikkauskollisuudestani poiketen poikkesin aineistoa pari vk sitten
kans.väl. tunturihaukkakongressissa Boisessa Idahossa esittelemässä ja
huomasin kyllä, että täkäläinen aikaansaavuus teki vaikutuksen, siinä
yhdessä huoneessa Peregrine Fundissa istui sentään kaikki se maailman tieto
mitä tunturihaukasta ja Lagopuksista ylipäänsä tiedetään ympäri
sirkumpolaarisen (paljon olisi inhimillistä osaamista tältä pikkuriikkisen
levyiseltä tiedonalalta tuhoutunut jos olisi katto pudonnut). Olihan siellä
isossa maailmassa paljon ihmettä: lennätimme norskiystävien kanssa valkoista
grönlanninhaukkaa ja kyllä se fasaanin nätisti preerialle pudotti,
kaliforniankondori oli isompi kun meidän 13-v., harpyijan kanssa en olisi
mennyt samaan häkkiin toisin kuin yksi pieni hoitajalikka, ja ihme oli
bateleurkin, jonka Tom Cade oli hakenut tarhaan liki 60 v (olikohan tarkka
luku 57) sitten. Iso maailma, isot ihmeet.

Jaa, kuten Timo tietääkin, niin meillä alakerrassa kehrää lämpöä ylittämätön
Högforsin Hookuutonen, joten sille pitää lähteä syöttämään lisää halkoja.
Mahtava valo, tintit laulavat, polte umpihangille on kova!

Tämä tällä kertaa. Tv. Pertti