[Lly] Nunnatasku ja vähän muutakin

[Jukka Siltanen]

Hei vaan Pirkka ja verkkolaiset

Itse olen allekirjoittanut vetoomuksen jos eilen ja toivon, että kaikki muutkin verkon jäsenet ja läheiset tekevät sen, koska näillä voi vaikuttaa oman alueemme ulkopuolella oleviin, käsittämättömiin epäkohtiin. Kiitos, Pirkka, että otit asiat jälleen kerran esille.

Yst.terv. Jukka  

---- Original Message ----- 
  From: Pirkka Aalto 
  To: lly at lists.oulu.fi 
  Sent: Saturday, November 26, 2011 9:51 PM
  Subject: Re: [Lly] Nunnatasku ja vähän muutakin


  Hei kuomat!

  Oheisesta linkistä löytyy vetoomus, jonka allekirjoittamalla voi ainakin yrittää vaikuttaa lintujemme hyvinvointiin:

  http://www.komitee.de/en/actions-and-projects/italy/massacre-colle-san-zeno

  t: Pirkka

  Bongariliiton Vuoden bongari vuosimallia 2006




    ----- Original Message ----- 
    From: Pertti Koskimies 
    To: 'Jukka Siltanen' ; 'Jokimäki Jukka' ; 'Antti Aholainen' ; 'Tuomo Jaakkonen' 
    Cc: lly at lists.oulu.fi 
    Sent: Saturday, November 26, 2011 9:16 PM
    Subject: Re: [Lly] Nunnatasku ja vähän muutakin


    Parahin Jukka Siltanen,

    minulla ei ole valitettavasti aikaa enempää ruotia nyt näitä tämän alan pohdintoja ja tässä, mutta vanhemmat harrastajat kyllä tietävät, että olen aihepiiristä runsaastikin julkaissut myös painetussa sanassa 1970-luvulta lähtien. Siltä varalta että et ehkä ihan tajunnut mitä ajoin takaa (veikkaan että suurin osa kyllä tajusi), selvennän vähän, kun nimenomaan pyysit, ja nimellä (en ole ikinä kirjoittanutkaan muulla kuin nimellä ja sitä työtä täyspäiväisesti 35 v).

    Minä pidän suunnattomana hurskasteluna ja tekopyhyytenä yhden nunnataskun tapaisen lintuyksilön "pelastamista" tilanteessa, jossa kymmenet tai sadat ihmiset ovat ajaneet autoa tai muuta kulkuvälinettä vain nähdäkseen tämän nunnataskun. Jokainen poltettu bensalitra tappaa kotimaista lajistoa esim. metsissämme, koska se bensa ym. kulutus ei tule taivaasta, ja sinäkin aikana olisi voinut tehdä jotain järkevämpää (kotiin jääntikin olisi sitä). Totta, minäkin ajan autoa, mutta joka jumalainen kerta edes yritän tehdä jotain hyvää luonnolle sitä tuhotyötäni vastaan, jos ei muuta niin ainakin yli tuhat kalasääskenpoikasta on lähtenyt rakentamistani pesistä taivaalle, niitä ei olisi syntynyt ainakaan tätä määrää ilman pesiä, tuhansia pönttölintuja ym.

    Parasta nunnataskujen ym. suojelua on pysyä kotona jos ainoa syy lähtöön on nunnataskun näkeminen.

    Ja jos bongari pystyy pysymään kotona vain jos tietää nunnataskun jo kuolleen - kuten esität että tapetaan lintu heti ettei bongareita tule - niin... No jääköön sanomatta.

    Jatkan tätä teemaa jossain sopivassa painetussa sanassa, nyt on liian kiire lähiviikot ihan muissa aiheissa.

    Yst. mutta kokonaisuuksia vähän pitemmälle pohtimaan kehottavin terveisin, 

    Pertti Koskimies



----------------------------------------------------------------------------
    Lähettäjä: lly-bounces at lists.oulu.fi [mailto:lly-bounces at lists.oulu.fi] Puolesta Jukka Siltanen
    Lähetetty: 24. marraskuuta 2011 17:02
    Vastaanottaja: Jokimäki Jukka; Pertti Koskimies; 'Antti Aholainen'; 'Tuomo Jaakkonen'
    Kopio: lly at lists.oulu.fi
    Aihe: Re: [Lly] Nunnatasku ja vähän muutakin


    Hei taas kaikille

    Saatiinpa aiheesta pieni keskutelumunanen - se oli tarkoituskin. Verkon lukijat olisivat voineet kirjoittaa käsityksistään enemmänkin, mutta hyvä näinkin. Keskustelu ei ole ollut kovin runsasta. TJL on ollut verkossa lähes ainoa poikkeus. Hänen juttujaan onkin ollut hauska seurata, kiitos siitä. Niissä on ollut huumorin pilkettä mukana, jota kaikki eivät tosin ole aina ymmärtäneet.

    Nunnataskusta tekemäni kirjoituskaan ei ollut aivan haudan vakavaksi tarkoitettu. Kirjoituksen tyylilajista sai vihjeen sen viimeisissä lauseissa, joissa 'annettiin vinkkejä satunnaisharhailijoille'. Se oli parodiaa. Tämä aihepiiri on nyt kuitenkin sellainen, että sitä ei kannata sivuuttaa pelkällä olan kohautuksella. Siksi jatkan aiheesta.

    Sovitaanko aluksi, että kirjoitamme aiheesta kohteliasti. Karkea kielenkäyttö ja hyökkääminen karkottaa lukijat ja kirjoittajat. Vanha hyvä periaate: Arvioidaan ja arvostellaan asioita, ei haukuta ihmisiä. Toivon vapautunutta ja runsasta osanottoa, koska tämä koskettaa kaikkia lintuharrastajia. Tarkoitukseni ei ole laukoa totuuksia, koska eettisten asioiden ja arvojen pohdiskelussa niitä ei yksinkertaisesti ole. Jos olet eri mieltä kanssani, se on hyvä asia. Silloin sinulla on oma mielipide ja toivottavasti myös jonkinlainen arvopohja sille. En minäkään ime valmiita totuuksia muilta, ilman pohdintaa. Titteleillä ja opintotodistuksilla ei eettisten asioiden ja arvojen määrittelyssä ole paljon painoarvoa. Moni älykäs tiedemies on toiminut pöyristyttävällä tavalla ja saanut paljon vahinkoa aikaan. Tätä on tapahtunut kaikilla tieteen aloilla. Tänäkin päivänä tapahtuu ikäviä asioita. Työ kantaa huonoja hedelmiä ilman kestävää arvopohjaa ja etiikkaa. Tieteellisten totuuksien sisällä ja pääkopassa oleva arvotyhjiö on pelottava asia, koska tyhjiöllä on aina taipumus täyttyä. Joku taluttaa pässiä. Kuka, miksi ja mihin?

    Sitten asiaan! Kirjoitukseeni tulleissa kommenteissa sivuttiin mm. eläinten inhimillistämistä, niille annetun avun vaikutuksia, vammalintuja ja samaistumista. Siispä jatketaan aluksi näillä aiheilla...

    Inhimillistäminen: 
    Inhimillistäminen on sanahirviö, jota on hankala määritellä? Eipä sitä löytynyt suomen sanakirjastakaan. Jos sillä tarkoitetaan sitä, että ihminen pitää eläintä ihmisen kaltaisena olentona, kommentoinnissa mentiin vähän harhateille. Mielestäni eläintä ei tarvitse inhimillistää siksi, että sitä haluaisi auttaa. Toisinpäin sama asia: halu auttaa pulaan joutunutta eläintä ei vaadi inhimillistämistä. Jokaista elävää olentoa, niin eläintä kuin ihmistä, tulee autaa, jos se on joutunut pahaan pulaan tai kärsii tarpeettomasti. Apu voi olla eläimen kohdalla se, että eläin lopetetaan nopeasti ja kärsimystä aiheuttamatta. Se voi myös olla vapauttaminen tarkoituksettomasta loukusta. Apu voi olla myös ravintoa ja rauhallinen paikka, jossa voi levätä ja kuntoutua ennen vapaaksi päästämistä. Mielestäni jokainen elävä olento on arvokas omana itsenään, ilman inhimillistämistä. Tämä koskee kasveja, pensaita, puita, kokonaisia biotooppeja, petoeläimiä ja niiden saaliseläimiä samoin kuin ihmisen riistaeläimiä. Tämän (arvon) vuoksi meillä länsimaissa on, yleensä, kohdeltu eläimiä paremmin kuin monissa muissa kulttuureissa. Nykyisin teollinen eläinten kasvatus on vähän ristiriidassa tämän arvon kanssa. Aihe on meille tuttu ja meillä jokaisella on siitä varmasti jonkinlainen näkemys.

    Käyttäisin inhimillistämisen sijasta mielummin sanaa myötätunto. Myötätuntoa voi kokea ilman 'inhimillistämistä'. Jos ei osaa tuntea myötätuntoa kärsivää eläintä (tai ihmistä) kohtaan, ollaan huolestuttavassa tilanteessa. Tällaisiakin ihmisiä on. Luin viime kesänä kahdesta eri tapauksesta, jotka johtivat poliisitutkintaan. Molemmissa 4-5 nuorta miestä oli pelannut 1-2 siilillä potkupalloa sillä seurauksella, että eläimet olivat kuollleet. Trakedian ymmärtäminen ei vaadi mielestäni 'inhimillistämistä' - ainoastaan pikkuisen myötätuntoa. Myötätunnnolla olisi onnekkaassa tapauksessa voitu pelastaa siilit. Nyt ei näin käynyt - koska ketään mytätuntoa kokevaa ei ollut auttamassa.

    Samastuminen (ilman i-kirj):
    Ihminen ei mielestäni voi samastua lintuun, sen enempää kuin yksittäiseen kirjoitukseenkaan. Ei myöskään henkilöön, jota ei tunne. Samastumista, joka tarkoittanee 'toisen henkilön ottamista esikuvaksi käyttäytymisen tai arvostusten omaksumisessa' en kirjoituksella hakenut. Halusin antaa lukijoille mahdollisuuden peilata omia ajatuksia, tunteita ja mielikuvia kirjoituksen aihepiirin pohjalta. Jokainen sai sitten muodostaa asiasta oman käsityksensä, miettiä sitä mielessään ja halutessaan vaikka kirjoittaa siitä muille.

    Avun merkityksestä:
    Hengissä säilyminen taitaa olla keskeisintä niin eläimen kuin ihmisenkin elämässä. Se on perusedellytys kaikkeen muuhun. Sen jälkeen tulevat ravinnon saaminen, suvun jatkaminen, sosiaalinen elämä ja muut tarpeet. Jos eläin on joutunut sille vaaralliseen ympäristöön, jossa se voi hukkua heikkoihin jäihin, kuolla nälkään tai paleltua, se yrittää kaikin keinoin selvitä pälkähästä. Tällaisessa tilanteessa se voi ottaa auliisti apua vastaan. Olen nähnyt, että eläin turvautuu hädässä jopa ihmisen läheisyyteen, kun peto ajaa sitä takaa, vaikka normaalisti se pelkää ihmistä. 

    Nyt voidaan pohtia, kumpi on eläimen kannalta mielekkäämpää - se, että eläin jätetään sitä uhkaavan vaaran edessä kuolemaan vai se, että se pelastetaan nostamalla pois avannosta, viemällä turvalliseen paikkaan tai antamalla sille ravintoa. Onko avun antaminen sen kannalta pahempi kuin se, että se jätetään varmaan kuolemaan. Tämä on mielenkiintoinen asetelma. Nälkäinen eläin tulee yleensä hakemaan ruokaa ihmisen läheltä, pienen suostuttelun jälkeen jopa kädestä. Ruoan houkuttelemana onnistuu myös eläimen kiinniottaminen apuvälineitä käyttäen.

    Vammalinnut ja avun saannin oikeutus:
    Saako eläimelle antaa apua? Jos apua saa antaa, niin pitääkö avun saanti rajata koskemaan vain täysin normaaleja ja keskiverrosti käyttäytyviä eläimiä? Tässäpä lisää pohdittavaa. Miten menetellään matalikolle uineen delfiinin kanssa? Entä ravinnon puutteesta kärsivä nuoren kotkan kanssa, joka ei ole osannut lentää oikeaan suuntaan ja riittävän kauas ensimmäisenä talvenaan. Tai ehkä nuori kotka on muuten vain ollut vähän vammainnen ja siksi heikko saalistaja. Millä kriteerillä avun tarvitsijat jaotellaan? Tehdäänkö se em. esimerkin mukaisen käyttäytymisen, eläimen koon vai värivirheen mukaan? Vai onko olemassa jokin muu varma menetelmä avun antamisen kohdentamiselle.

    Normaalista muuttosuunnastaan poikkeavat linnut ovat mahdollistaneet lajien levittäytymisen uusiin elinympäritöihin. Tämä on luonut monimuotoisuutta ja rikastuttanut eri alueiden linnustoa. Yksittäisen linnun harhailusta ei sitä vastoin ole luonnolle suurempaa haittaa. Mielenkiintoinen kysymys on myös bongareiden toiminta. Pitäisikö ajatella seuraavalla tavalla? Jos poikkeuksellisen harvinainen, ns. vammainen lintuvierailija, tupsahtaa vaikkapa Rovaniemelle, se olisi parempi tappaa heti, ennenkuin se aiheuttaa olemassaolollaan tarpeetonta auto- ja lentoliikennettä ja sitä kautta luonnonvarojen tuhlausta. Näin vältettäisiin päätymästä "ankarasti miinuksen puolelle", kuten nunnataskutapauksen osalta kuvatiin tapahtuneen.

    Vammalintujjen ja -eläinten auttamisen sijasta olen enemmänkin huolissani monista ihmisen kuljettamista eliöistä, jotka ovat uusiin muihin ympäristöihin tullessaan ovat täysin vieraita ja haitallisia näille. Huolestunut olen myös koirien jalostuksesta, jonka tuloksena on kehitetty rotuja, jotka kärsivät sen vuoksi, että ihminen on mielivaltaisesti halunnut muokata ne 'haluamansa näköisiksi'. Ihminen on jalostanut ne 'vammaisiksi', jotka eivät selviytyisi lyhyestäkään ajasta luonnon armoilla. Entä nykyisen lihateollisuuden broilerit, esim. Ross 508 -hybridi? Onko se elinkelpoinen kananen? Ei varmastikaan. Broilerit ovat kaukana alkuperäisistä viidakkokanoista (minulla on tästä lentävästä! kanasta pinna). Kaukana se ovat myös suomalaisista maatiaiskanoista. Ross-broilerit kykenevät hädin tuskin liikkumaan. Tätä listaa ja pohdiskelua voisi jatkaa.

    Eläinten auttamisesta ja hoitamisesta:
    Eräs kommentoija viittasi 'laajaan kokemukseeni' luonnonvarasiten eläinten hoitamisesta. Oli kiva huomata, että ainakin joku on lukenut pienen kirjoitukseni aiheesta. Minulla ei ole asiasta erityisen laajaa kokemusta, mutta vähän on kuitenkin. 45 vuoden aikana olen pelastanut kiipelistä lintuja ja muitakin eläimiä. Olen löytänyt niitä itse ja tutut ovat niitä tuoneet. Joskus  on pyydetty apua. Eläimiä on löytynyt erilaisista ihmisten aikaansaamista (tahattomista) loukuista, katiskoista, verkoista yms paikoista. Hoidettavien joukossa on ollut ampumalla haavoitettuja, muista syistä loukkaantuneita, nälkiintyneitä ja myös ihmisen hylkäämiä eläimiä. Osan olen vapauttanut heti, osan olen siirtänyt turvallisempaan paikkaan ja vapauttanut siellä. Jos eläimen selviämismahdollisuudet ovat näyttäneet heikoilta, olen lopettanut ne. Jos eläin on tarvinnut hoitoa, olen pyrkinyt hoitamaan itse. Jos omat rahkeeni ja eivät ole riittäneet, olen toimittanut niitä muualle hoitoon. Joskus on käyttänyt eläintä eläinlääkärillä. Esimerkkinä tästä olkoon huolimattomasti jätettu onki ja ongen koukku, johon siili oli jäänyt kurkustaan kiinni. Lääkärillä oli vaikeutena annostella nukutusainetta sopiva määrä. Liian suuri annos olisi tappanut siilin. Siili leikattiin ja se vapautettiin onnistuneesti pienen hoitojakson jälkeen. Hoitamani eläimet olen vapauttanut heti, kun se on ollut mahdollista eläimen kunnon kannalta. Jos vapauttaminen ei ole onnistunut, olen lopettanut eläimen. Joukossa on yksi poikkeus. Se ei lähtenyt vapautettaessa. Pian tämän jälkeen ilmeni, että sillä ei olisi ollut todennäköisiä selviytymismahdollisuuksiakaan. Siitä huolimatta en sitä tappanut - olisiko pitänyt? Annoin linnun jäädä meille. Tästä päätöksestä saan kiittää vaimoani - päätös oli hyvä. Kirjoitin urpiaisesta taannoin jutun Kokkoon. Moni ihminen tapasi urpiaisen. Havainojeni mukaan lintu myös vaikutti myönteisellä tavalla ihmisiin ja heidän käsityksiinsä linnuista ja eläimistä.

    Ensimmäinen hoitamani lintu oli västäräkki, jota oli ammuttu ilmakiväärillä. Löysin sen 1964. Västäräkki parani ja pääsi siivilleen kaikkien hämmästykseksi. Viimeisin lintu, jonka hoidin, oli nälkiintynyt peippokoiras. Siipensä loukannut lintu löytyi metsäpolulta viime keväänä. Sekin pääsi siivilleen kolmen viikon levon ja lihotuskuurin jälkeen.

    Lopuksi:
    Nyt kirjoitan vähän itsestäni. En tee tätä siksi, että ajattelisin sen tuovan lisäarvoa käsiteltävään asiaan. Teen sen siksi, että se voi auttaa ymmärtämään, miksi kirjoitin edellisen jutun ja tämän. Voi yrittää ymmärtää, vaikka ei olekaan samaa mieltä. Lukekaa tai jättäkää lukematta...

    Lapsuudesta:
    Isäni oli aktiivimetsästäjä. Sain kulkea pikkupojasta asti mukana metsällä. Isä metsästi kaikenlaista syötävää riistaa, vesi- ja metsäkanalinnuista hirviin. Itsekin olen käynyt metsällä. Lapsena ja nuorena sain syödäkseni lähes kaikkia riistaeläimiä, mitä 1960 luvun alusta 1970 luvulle sai metsästää.

    Äiti oli monipuolisesti luonnosta kiinnostunut. Hän tunsi hyvin kasvit, hyönteiset ja ympäristön linnut. Tuntee ne edelleenkin 93 vuotta täytettyään. Äidillä oli vapaa-aika kortilla, mutta kun sitä jäi, kävimme marja-, sieni- ja luontoretkillä. Pihapiirin ja läheisiin metsiin laitoimme paljon eri kokoisia linnun pönttöjä.

    Meillä kotona kynittiin lintuja, nyljettiin jäniksiä, leikattiin hirvenlihaa ja syötiin kaikenlaista riistaruokaa. Toisaalta meillä seurattiin myös monipuolisesti ympärillä olevaa luontoa. 8 vuotiaana aloin äitini kannustamana keräämään perhosia ja muitakin hyönteisiä. Luin perhos- ja hyönteiskirjoja. Kävin ostamassa paikallisesta apteekista eetteriä, jolla nukutin saaliini. Aloitin etikkaeetterillä, mutta siirryin 10 vuotiaana käyttämään eetterä. Saisikohan 10 vuotias sitä tänä päivänä apteekista. Perhos- ja hyönteiskokoelma kasvoi. Lasikantisia perhosten säilytyslaatikoita ja perhoskirjoja kertyi seuraavien vuosien aikana iso pino. 15 v ikäisenä ostin hyvän kiikarin lintujen tarkkailua varten. Huomasin, että kiikaria voi käyttää myös päiväperhosten tarkkailuun. Lopetin perhosten purkittamisen. Kokoelmasta on vielä jäljellä muutama laatikko.

    Lähimmässä naapurissamme toimi 1950- ja 60 -luvuilla Kaakkois-Suomen vanhin koti-/maalaisteurastamo, jonka omistaja ja pääteurastaja oli nainen. Tuolloin laki ja asetukset vielä sallivat pienteurastamot. Teurastaja, Hilja nimeltään, oli vahva ja värikäs persoona, paikallinen kuuluisuus. Maakunnan isännät toimittivat hänelle teurastettavaksi kaikkia kotieläimiä (lehmiä, mulleja, sonneja, sikoja, hevosia, lampaita, kanoja, kalkkunoita). Seurasin naapurissa eläinten tappamista ja teurastusta luonnollisena osana arkielämää. Hilja hoiti homman hyvin. Pistoolilla, veitsellä, lihakirveellä ja nostotaljalla. Kaikki tapahtui samassa tilassa. Sitten ruhot tai niiden palaset vietiin autolla myyntiin. Tarvittaessa liha leikattiin paikan päällä. Teurastamo toimi avointen ovien peritteella. Isot liukuovet olivat usein auki ja väki sai katsella ja keskustella Hiljan kanssa teurastuksen aikana, joskus tarvittaessa jopa avustaa. Hilja otti minut monesti karja-autoonsa eläinten hakumatkoille. Opin yksityiskohtaisesti tietämään jo alle kouluikäisenä, miten liharuoka saadaan lautaselle, oli sitten kyseessä riista- tai kotieläimet. Terastamosta tuli liharuokaa myös meidän pöytään ja meidän koirille. Eläimet olivat eläimiä. Niitä ei 'inhimillistetty' - niistä saatiin ruokaa. Joskus tunsi myötätuntoa hätäteurastukseen joutuvaa, kivuista kärsivää, eläintä kohtaan. Myötätuntoa kesti niin kauan kun eläin oli elossa.

    Lopuksi vielä nunnataskusta:
    Jos varpushaukka olisi syönyt nunnataskun, olisin ollut tyytyväinen. En olisi tuntenut taskua kohtaan erityisemmin myötätuntoa. Lintu olisi päätynyt siihen hyvään tarkoitukseen, mihin luonto on sen luonut. Bongauspinnojen jäämisellä ei olisi ollut ajatteluuni sen kummempaa merkitystä.

    Jos nunnatasku olisi ollut omassa pihapiirissäni tai jos minulla olisi ollut tietoa ja tosiasiallisia mahdollisuuksia sen pelastamiseen, olisin voinut sen tehdä. Lintu olisi nyt jauhomatojen ääressä, läpimässä paikassa, odottamassa ensi keväänä tapahtuvaa vapauttamista. Ehkä lintujen ja eläinten auttaminen on myös ihmisten auttamista. Mutta entä sitten? Mitä pahaa siinä on, että eläimen auttaja saa itselleen hyvän mielen ja asiasta kuulevat ihmiset myös kokevat myötätuntoa ja iloa tapauksen johdosta. Tällainen tuo hyvää mieltä ja ne vaikuttaa myönteisesti siihen, miten ihminen kokee eläimet ja koko ympärillä olevan luonnon. Ehkäpä tällaiset pienet tapaukset luovat osaltaan edellytyksiä luonnonsuojelulle ja myös lintuharrastukselle. Samaan päämääräänhän me lintu- ja luontoharrastajatkin pyrimme. Olen sitä mieltä, että lintuharrastajat (myös lappilaiset) tekevät hyvää työtä ja ovat oikealla asialla. Siitäkin huolimatta, että aina vähän roiskuu kun rapataan. Voi vaan arvailla minkälainen vaikutus olisi ollut Lapin Kansan tai Iltasanomien otsikolla: "Lintuharrastajat ja bongarit saivat pinnansa - harvinainen nunnatasku kuoli nälkään ja kylmyyteen.

    Luonnon ja lintujen puolesta
    Yst.terv.  Jukka


----------------------------------------------------------------------------


    _______________________________________________
    Lly mailing list
    Lly at lists.oulu.fi
    http://lists.oulu.fi/mailman/listinfo/lly



------------------------------------------------------------------------------


  _______________________________________________
  Lly mailing list
  Lly at lists.oulu.fi
  http://lists.oulu.fi/mailman/listinfo/lly
-------------- next part --------------
An HTML attachment was scrubbed...
URL: http://lists.oulu.fi/pipermail/lly/attachments/20111126/ea32914e/attachment-0001.html