[Lly] Luontoharrastuksen etiikasta ja muustakin tärkeästä

Tue Nov 29 20:05:44 EET 2011

Hei taas!

Olen palannut tänne verkkoon pienen luku- ja kirjoitustauon jälkeen. Onhan minulla toki pieni kannettava, jolla jo eilen illalla katsoinkin henkilökohtaisen sähköpostini. Kiitos tuesta ja myös muista ystävällisistä yhteydenotoista. Myönteinen ajattelu on tiedon ohella se voima, jolla tätä maailmaa viedään eteenpäin.

Lupasin jo, että en enää käsittele kirjoituksissani eräitä viime viikolla saamiani kommentteja. Tänään kuitenkin huomasin LLy verkon kirjoitusia aukoessani, että joukossa oli jälleen uusi, vanhaa teemaa käsittelevä kommentti/kirjoitus (sunnuntailta). Siinä oli nimeni ydistettynä aihepiiriin tavalla, johon en voi olla ottamatta kantaa. Liitän siis oman osuuteni loppuun tuon verkossa tulleen viestin, joka oli osoitettu Pirkalle ja minulle. Teen sen siksi, että lukijat voivat siitä halutessaan tarkistaa, mitä viestiin oli kirjoitettu, jos se vaikka olisi deletoitu sähköposteistanne.

Tämän sanoman aiheena ei ollut vastaus Re: (LLy)..."ja jotakin muuta". En halunnut suoraan vastata kyseiseen kirjoitukseen. Teen kahdesta syystä. Ensimmäinen on se, että lupasin olla lähettämättä kirjoituksia nunnatasku-otsikolla. Toinen syy on se, että en halua kiistellä asioista. Oman mielipiteeni ja kokemukseni kuitenkin aion kertoa. En tyrkytä mielipidetääni hänelle enkä kenellekään verkon lukijalle. Jokainen voi lukea ja muodostaa jälleen oman mielipiteensä ja käsityksensä. Se on ajattelun ja elämän rikkautta. Haluan kunnioittaa muiden mielipiteitä, jos se vain suinkin on mahdollista. 

Käsittelin viime viikolla verkossa tapahtuvaa kirjoittelua ja tapaa, miten ihmiset kirjoituksissaan toisensa kohtaavat. Siksi en nyt ala toistamaan itseäni. Te muistatte varmasti ajatukseni ja toiveeni, jonka halusin verkkokirjoittelusta tuoda esille. Ja saattaahan olla kyseinen kirjoitus olla vielä jollakin tallella. 

Otan nyt kantaa verkkokirjoittelun laatuun uudesta näkökulmasta, koska
ihmettelen... 
Ihmettelen, millä oikeudella joku voi katsoa voivansa niputtaa muita verkon jäseniä haluamallaan tavalla. Aivan kuin luulisi tuntevansa ja tietävänsä, mitä toiset ajattelevat ja miten toiset toimivat.
Ihmettelen sitä, millä oikeudella joku voi katsoa velvollisuudekseen opettaa ja neuvoa kädestä pitäen toisia verkossa, aivan kuin kuvittelisi, että vain itsellä on hallussa kaikki tieto ja myös yksinoikeus siihen.
Ihmettelen, millä oikeudella joku haluaa antaa verkossa kirjoituksillaan sellaisen kuvan, että toiset eivät osaa tehdä itsenäsisiä ratkaisuja eivätkä halua, kykene ja osaa vaikuttaa asioihin.
Ihmettelen myös sitä, millä oikeudella joku vähättelee verkossa toisen ajattelutapaa, arvoja tai toisen edustamaa ryhmää raskaasti yleistämällä. Ja ottamatta huomioon, että suuri osa lintuharrastajista, bongareista ja bongariliiton jäsenistä ovat valveutunutta väkeä ja tekevät omalta osaltaan vastuullisia valintoja monissa eri yhteyksissa. Lisäksi tämä joukko myös edistää luonnon tuntemusta ja luonnon suojeluun liittyviä asioita. Tämä joukko ei ajattele kaikista asioista yksimielisesti tai yhdenmukaisesti, mutta ei tarvitsekaan ajatella. Isoissa kysymyksissä yksimielisyyttä varmasti löytyy.

Tieto, valinnat ja vaikuttaminen
On verkon lukijoiden (nimettyjen ja kaikkien) aliarvioimista antaa kirjoituksillaan sellainen kuva, että emme olisi tietoisia ihmisen käyttämistä luonnonresursseista ja niistä monista ongelmista, jotka tästä aiheutuvat. Kaikki tuo tieto, tunnuslukuineen, on ollut ja on parhaillaan jokaisen luontoihmisen ulottuvilla netissä, muissa tiedotusvälineissä ja julkaisuissa. Jokainen verkon lukija näistä asioista kuullut ja suuri osa on perehtynyt aiheeseen tarkemminkin. Luontoihmiset seuraavat, mitä ympärillä tapahtuu. Biologi ja opettaja tekee sitä jo työkseen, vaikuttaa työnsä kautta ja sen lisäksi harrastaa asiaa monipuolisesti. Maallikko seuraa asioita sitä siksi, että on kiinnostunut ja haluaa saada aiheesta enemmän tietoa. Itse kiinnostuin kun sain 1974 luettavakseni Konrad Lorenzin "Kahdeksan kuolemansyntiä", edelleenkin ajankohtaisen pienen kirjan. Sen jälkeen olen seurannut ympäristön tilaa ja keskustelua eri lähteistä. Jokaisella on mahdollisuus ja oikeus vaikutta omalla tavallaan ja mandaatillaan. Verkon lukijat eivät tarvitse kädestä pitäen ohjausta eivätkä sanelua. Haluan korostaa vielä sitä, että myötätunto, hyvät teot ja auttaminen pienissä asioissa, eivät ole ristiriidassa yllä olevan kanssa.

Ihmettelen myös sitä, että joku siteeraa Yrjo Kallista tavalla, joka ei siinä yhteydessä anna oikeutusta hänelle eikä myöskään oikeaa kuvaa hänen ajattelustaan. Nyt tässä taisi kuitenkin näin päästä käymään.

Yrjö Kallinen
Kun Yrjo Kallinen otettiin kerran esille, niin puhutaanpa nyt sitten hetki hänestä ja hänen ajatusmaailmastaan. Jos siteeraa ajattelijaa ja filosofia, on hyvä tietää mitä on tekemässä. On tiedettävä ja tunnettava, mitä siteerauksen taakse kätkeytyy. Minkälaista ajattelutapaa ja minkälaisia arvoja siteerauksen kohde edustaa? Olen tutustunut Yrjö Kallisen elämän eri vaiheisiin jo vuosia sitten. Olen tutustunut myös hänen ajatteluunsa monestakin eri syystä, jota en ala tässä tarkemmin ruotimaan. Sen sijaan aukaisen lyhyesti sen, mitä Yrjö Kallinen tarkoitti verkon kirjoituksessakin siteeratulla kysymyksellä: "Elämmekö unessa?" Tai itse asiassa Kallinen ei juurikaan kysynyt vaan sanoi ja ilmaisi asian näin: "Jokainen meistä elää (enemmän tai vähemmän) unessa". Ja tästä unesta Kallinen halusi ihmisiä herätellä. 

Mistä Kallinen halusi meitä herätellä? Kallisen mielestä ihmisen piti herätä itserakkaudesta, itsekkyydestä, itsetehostuksesta ja itsekeskeisyydestä niin, että ihminen tajuaisi yhteisyyden ja yhteistyön merkityksen, koska kaikki mitä ympärillämme näemme, on yhteistyön tulosta. Itsekeskeisyys oli Kallisen mielestä syynä useimpiin ihmisen aiheuttamiin ongelmiin. Kallinen halusi, että ihminen heräisi pinnallisuudesta, kärjistyneestä itsekkyydestä  ja materialistisista arvoista. Hänen mukaansa ihminen ei ole syntymästään asti ahne ja kateellinen vaan nämä ovat paremminkin kulttuurilähtoisiä asioita. Ihmiset on, hänen mukaansa, opetettu ajattelemaan ja käyttäytymään yhdenmukaisella tavalla, jolle on tyyypillistä ahneus ja keskinäinen kateus. Kallinen ajatteli, että vaikka ihminen kantaa evoluution ja geeniperinteen kautta itsessään itsekkyyden mekanismeja, ihminen voi olla silti myös altruisti, joka kykenee asettamaan toisen edun omansa edelle ja näin tuottamaan toisille hyvää. Hyvän tekeminen ja tuottaminen toisille auttaa Kallisen mukaan meitä ihmisiä selviämään ja elämään sovussa toinen toistemme kanssa. Oma etu voi käytännössä konkretisoitua muille tehtävän hyvän kautta. Näin Kallinen ajatteli!

Yrjo Kallinen oli suuri humanisti, sosialisti, teosofi ja pasifisti. Teosofian kautta hän oli tutustunut syvällisesti idän uskontoihin, jota kautta hän oli saanut vankan pohjan ajattelulleen. Tätä kautta Kalliselle ja hänen edustamillensa arvoille oli keskeistä myös kaiken olevaisuuden 'ykseys' ja tätä kautta kaiken liittyminen yhteen. Elämme yhteisellä yhteisellä pallolla. Teosofian ja idän uskontojen kautta Kallisen ajatteluun liittyi myös Karman laki, jonka mukaan kautta 'ihminen täydellistyy jälleensyntymisen kautta'. Tämä tarkoittaa yksikertaistettuna sitä, että ihminen syntyy uudelleen ja tällöin hän voi ottaa ihmisen ohella jonkin eläimen hahmon. Vähitellen ihminen voi jalostua tässä jälleensyntymisen ketjussa. Nähdä omakohtaisesti esimerkiksi sen, millaista on elää lintuna tai siilinä. Näin ollen itämainen uskonnollisuus kunnioittaa kaikkea elämää. Kohdellessaan hyvin eläintä ja esimerkiksi auttaessaan sitä, auttaa ihmistä ja tätä kautta myös itseään.

Tähän tapaan ajatteli Yrjö Kallinen. Tiedän sen, koska olen perehtynyt siihen mitä hän sanoi ja kirjoitti. Auttamisen ilmenemisestä itämaisten uskontojen vaikutusalueella minulla on myös vähän omakohtaista kokemusta. Olen asunut alueella kuukausia moneen eri otteeseen, vaimoni ja lasteni kanssa. Itämaisissa uskonnoissa ja Yrjö Kallisen ajattelussa on paljon sellaista, joka tukee kaikkien auttamista ja hyviä tekoja. Kuoleman tuomionkin saaneena miehenä Kallinen tiesi, että todellisuus on monesti jotakin aivan muuta kuin filosofia. Silti hän silti hän jaksoi peräänkuuluttaa edustamiensa arvojen mukaista ajattelua ja käytännön elämää. 

Itse olen kristitty. Tuon sen selvästi esille siksi, ettei kenelläkään heräisi tarvetta yhdistää omaa henkilökohtaista arvopohjaani yksioikoisesti Yrjö Kallisen ajatteluun tai idän uskontoihin. Ymmärrän hyvin ja kunnioitan monia Yrjö Kallisen ajatuksia, vaikka en ajattelekaan kaikesta samalla tavalla. Luulen ymmätäväni jotakin myös niistä kokemuksista ja elämänkatsomusten verkostosta, josta hän ammensi pohjan arvoilleen ja ajattelulleen. 

Auttamisen käsite ei ole vieras kristinuskollekaan. Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumissa: "Kaiken minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle". Jeesus ei määritellyt tarkemmin, ketä hän tällä vähäisimmällä tarkoitti. Apua hän ei kieltänyt keneltäkään sitä tarvitsevalta, päin vastoin.

Tarkoitukseni oli tänään kirjoittaa 'pieni kertomus auttamisen etiikasta'. Nyt jouduin kuitenkin taas vedetyksi sivuun alkuperäisestä aiheesta. Jatkan siitä joskus toiste. Eiköhän tässä ole yhdelle päivälle tarpeeksi. En pane pistettä asialliselle ja toisia kunnioittavalle keskustelulle - keskustelu jatkukoon!

Yst.terv. Jukka 

-------------------------------------
Poiminta verkkokirjoituksesta 27.11. klo 14.44

Hyvät veljet, kauniita sanoja Pirkalta ja Jukalta. Sanovat, että tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla, eikä aikomuksista varmaankaan ole pulaa maapallolla, missä yksi laji - ihminen - käyttää neljä viidesosaa luonnonresursseista, ja vähintään 10 miljoonalle muulle lajille jää yksi viidesosa. Ja nyt tämä ihminen käyttää 1,3 kertaa enemmän resursseja kuin niitä maapallolla uudistuu. Minun on mahdoton nähdä elämän kunnioituksen loppuun asti ajateltua harjoittamista esim. jonkun nunnataskun bongauksessa saati muussa kulutuksessa, jossa me lintuharrastajat olemme todella törkeällä radalla ilman että luonto saa siitä edes pientä osaa takaisin. Itselle saatu hyvä mieli tms. ei ole yhtä suuri kuin luonnon etu (vaikka mistä tahansa nautiskelusta, on se vaikka varpaanvälivoiteen shoppailuretki Tokioon, näyttääkin tulleen ihmisoikeus, kun matkailusivustoja katselee).

Kauniita sanoja maailmaan mahtuu, mutta lintuja ja luontoa pelastuu pitkälti sen tähden että on onneksi suuri joukko mummoja ja pappoja ja monia muita joiden aineellinen kulutus on kärpäsen pxxxx keskivertolintuharrastajaan nähden.

Ainahan voi tietysti jaaritella ja pettää itseään ja muita, tosiasiassa eettiset tai ekologiset valinnat aika pitkälti eivät ole mielipiteitä (vaikka nykytrendi myös näyttää olevan että huutoäänestys ja katugallup on yhtä arvokasta kuin tieto!). Ja tyylistä: minun motiivini saati tavoitteeni ei ole minkäänlainen lukijoiden mollaaminen, ihan vain Yrjö Kallista siteeraten kysyn kerta toisensa jälkeen: "Elämmekö unessa?". Sopisi jo herätä todellisuuteen - siksi minäkin siirryn järjellisempiin hommiin kuin tämä.

Aiheetta enempään, Pertti Koskimies

Ps. Ajatellaanpa pitemmälle myös tätä kyseistä tapausta, mistä Jukka Siltanen lähdit liikkeelle. Näiden nunnataskujen ym. väärä muuttosuunta johtuu yleensä geneettisestä mutaatiosta. Haluatko tämmöisen yksilön saavan poikasia jotta niitä sitten lukuisamminkin lentelisi tänne kuolemaan (pinnan arvokin kyllä toisaalta laskisi). 

Piste.

-------------- next part --------------
An HTML attachment was scrubbed...
URL: http://lists.oulu.fi/pipermail/lly/attachments/20111129/b44839aa/attachment-0001.html 