[Lly] Luontoharrastuksen etiikasta ja muustakin tärkeästä

[Pertti Koskimies]

Parahin Jukka Siltanen,
 
Toivon vilpittömästi, että saat lisää tukea näinä vaikeina aikoina. Paha
mieli on planeetan valtavimpia ongelmia.
 
Siksi en vaadikaan kohtuuttomia, enkä odottanutkaan että olisit yhteenkään
esittämääni faktaan vastannut. Urheasti vältit kiusauksen panna logiikkani
maanrakoon älyllisellä rehellisyydelläsi. Poimit sentään toisenmittaluokan
ongelmia ja toit loistavia ratkaisuehdotuksia.
 
Antanet anteeksi, koska minä polo olen opiskellut vasta vajaat puoli
vuosisataa tätä reaalimaailmaa, ihan palkallisestikin ihmisen
ympäristövaikutuksiin erikoistunut yliopistossa ja ympäristöministeriössä jo
80-luvulla, auskultoinut ja ollut opettajana kokonaisia lukuvuosiakin, ja on
minulla 35 v ollut tässä kotona toinenkin biologiopettaja ja nuorisoa
harjoituskappaleiksi niin pahan mielen kuin faktankin piirissä.
 
Siksi tuo ihmettelyn ja ihmeiden maailma on jäänyt kyllä vähemmälle,
myönnän. Sieltä en ole huonosaattoisuuttani ymmärtänyt hakea tukea, kun
meillä täällä oikeassa maailmassa on pari, tosin pikkuista probleemia, mistä
minulle on puolestaan tullut vähän paha mieli. Ilkka Hanski ja kollegat
mokomat varovasti arvioivat, että tällä vuosisadalla katoaa planeetalta
kolmasosa lajeista, ja ihan YK:a ja sen GEO-raportteja ja muutamaa muuta
tuhatta tutkimusta (joihin minun aikani on mennyt, kun ei ole enää
satuikäisiä lapsia eikä aikuisia perheessä) myöten ne jostakin syystä
inttää, että se olisi tämä ihmisen kulutus siinä takana. 
 
Mutta oikeassa olet, ja myönteisesti on ihminen ajatellut tähänkin asti
sinunkin huoneessasi pari tuhatta vuotta, mitä nyt Kopernikukselle ja
Galileille ja nyt joillekin seksuaalivähemmistöille vai mille tuli se paha
mieli. Myönteisen ajattelun ja kaikkien vapaan nautinnan ansiosta on vaan
pikkuisen ilmastojärjestelmät ja luonnontalous vinksallaan. Onko siellä meri
kohta Malediiveilla ja Bangladeshissa, no onhan täällä meillä asiat hyvin,
saa tehdä ihan mitä haluaa, sehän se on autuutta ja armon tuojaa, vai?
 
Ja siksi pitää lisää bensaakin saada joka lähtöön, kyllä sitä Lapissa joku
kuukkelihehtaarikin vielä maksuksi riittää. Ja kaikki vaan tykkäämään
netissä sukupuutot pois, pikkuisen vieiä Viiankiaavan alta poimitaan niitä
mineraaleja mitä ne netit syö, silleen varovasti. 
 
Kyllä se kuukkeli ja pitkäkoipi kahlaaja ymmärtää. Kirjoitin tässä muuten
tänä syksynä yhden kirjan eläinten käyttäytymisestä, opin uusinta tietoa
eläinten ajattelusta, ne on närhet ja kuukkelit tunteissa ja
tiedostamisessakin kaksi-kolmivuotiaan ihmistaimen asteella. Korpillakin oli
pari miljoonaa vuotta sitten kehittyneempi kulttuuri kuin nällä meidän
esi-isillä.
 
Onkohan niillä närhillä paha mieli kun metsä kaatuu?
 
Kiitos vielä kun Yrjö Kallisesta muillekin kerroit, tuttu mies minulle kun
humanismia pikkuisen harrastelen.
 
Ja kyllä minä sanavalinnoistasi heti näin, mitä huonetta ja sukua sinä olet,
ja muitakin veljiä sieltä päin tunnen. Siksi torjun jatkossa kiusauksen,
että Sinulta lähtisin asioista argumentaatiota peräämään, en ole kohtuuton. 
 
Ja kun minä kirjoitan nykyään melkeinpä enemmän ihmisestä kuin luonnosta, ja
on noita kolumnipalstoja liki parikymmentä kertaa vuodessa täytettävä, niin
on minulla kolmen viikon välein ikuinen pula aiheesta. Ja siksi sydämestäni
kiitän Sinua tästä tapauskertomuksesta, sainpa soman johtolangan tuossa
Saturnalian aikaan kahden ja puolen viikon perästä pohdittavaan aatosituuni.
 
Kiitokseksi ja aiheuttamastani mielipahasta lähetän Sinulle kohtsiltään
henkilökohtaisesti pari ajatustenvaihtoamme rikastavaa artikkelia, toinen
julkaistu Luonnon Tutkijassa, toinen Elonkehässä.
 
Voimia, veliseni. t. Pertti Koskimies
 
PS. Muuten, ehkä muutkin miettivät: Toissa talvena Suomessa pyöri satoja
nälkiintyneitä pöllöjä ihmisten ilmoilla? Miksi kukaan ei vaatinut niiden
pelastamista pyydystämällä? Mihin lainkohtaan muuten tämmöinen taskujen
"pelastelu" perustuu? - Mutta tämä tai mikään muukaan ikävä kysymys ei taida
kuulua tälle listalle, joten en kysy enää tyhmiä ja huomaan olevani väärässä
paikassa. 

  _____  

Lähettäjä: lly-bounces at lists.oulu.fi [mailto:lly-bounces at lists.oulu.fi]
Puolesta Jukka Siltanen
Lähetetty: 29. marraskuuta 2011 20:06
Vastaanottaja: lly at lists.oulu.fi
Aihe: [Lly] Luontoharrastuksen etiikasta ja muustakin tärkeästä


Hei taas!
 
Olen palannut tänne verkkoon pienen luku- ja kirjoitustauon jälkeen. Onhan
minulla toki pieni kannettava, jolla jo eilen illalla katsoinkin
henkilökohtaisen sähköpostini. Kiitos tuesta ja myös muista ystävällisistä
yhteydenotoista. Myönteinen ajattelu on tiedon ohella se voima, jolla tätä
maailmaa viedään eteenpäin.
 
Lupasin jo, että en enää käsittele kirjoituksissani eräitä viime viikolla
saamiani kommentteja. Tänään kuitenkin huomasin LLy verkon kirjoitusia
aukoessani, että joukossa oli jälleen uusi, vanhaa teemaa käsittelevä
kommentti/kirjoitus (sunnuntailta). Siinä oli nimeni ydistettynä aihepiiriin
tavalla, johon en voi olla ottamatta kantaa. Liitän siis oman osuuteni
loppuun tuon verkossa tulleen viestin, joka oli osoitettu Pirkalle ja
minulle. Teen sen siksi, että lukijat voivat siitä halutessaan tarkistaa,
mitä viestiin oli kirjoitettu, jos se vaikka olisi deletoitu
sähköposteistanne.
 
Tämän sanoman aiheena ei ollut vastaus Re: (LLy)..."ja jotakin muuta". En
halunnut suoraan vastata kyseiseen kirjoitukseen. Teen kahdesta syystä.
Ensimmäinen on se, että lupasin olla lähettämättä kirjoituksia
nunnatasku-otsikolla. Toinen syy on se, että en halua kiistellä asioista.
Oman mielipiteeni ja kokemukseni kuitenkin aion kertoa. En tyrkytä
mielipidetääni hänelle enkä kenellekään verkon lukijalle. Jokainen voi lukea
ja muodostaa jälleen oman mielipiteensä ja käsityksensä. Se on ajattelun ja
elämän rikkautta. Haluan kunnioittaa muiden mielipiteitä, jos se vain
suinkin on mahdollista. 
 
Käsittelin viime viikolla verkossa tapahtuvaa kirjoittelua ja tapaa, miten
ihmiset kirjoituksissaan toisensa kohtaavat. Siksi en nyt ala toistamaan
itseäni. Te muistatte varmasti ajatukseni ja toiveeni, jonka halusin
verkkokirjoittelusta tuoda esille. Ja saattaahan olla kyseinen kirjoitus
olla vielä jollakin tallella. 
 
Otan nyt kantaa verkkokirjoittelun laatuun uudesta näkökulmasta, koska
ihmettelen... 
Ihmettelen, millä oikeudella joku voi katsoa voivansa niputtaa muita verkon
jäseniä haluamallaan tavalla. Aivan kuin luulisi tuntevansa ja tietävänsä,
mitä toiset ajattelevat ja miten toiset toimivat.
Ihmettelen sitä, millä oikeudella joku voi katsoa velvollisuudekseen opettaa
ja neuvoa kädestä pitäen toisia verkossa, aivan kuin kuvittelisi, että vain
itsellä on hallussa kaikki tieto ja myös yksinoikeus siihen.
Ihmettelen, millä oikeudella joku haluaa antaa verkossa kirjoituksillaan
sellaisen kuvan, että toiset eivät osaa tehdä itsenäsisiä ratkaisuja eivätkä
halua, kykene ja osaa vaikuttaa asioihin.
Ihmettelen myös sitä, millä oikeudella joku vähättelee verkossa toisen
ajattelutapaa, arvoja tai toisen edustamaa ryhmää raskaasti yleistämällä. Ja
ottamatta huomioon, että suuri osa lintuharrastajista, bongareista ja
bongariliiton jäsenistä ovat valveutunutta väkeä ja tekevät omalta osaltaan
vastuullisia valintoja monissa eri yhteyksissa. Lisäksi tämä joukko myös
edistää luonnon tuntemusta ja luonnon suojeluun liittyviä asioita. Tämä
joukko ei ajattele kaikista asioista yksimielisesti tai yhdenmukaisesti,
mutta ei tarvitsekaan ajatella. Isoissa kysymyksissä yksimielisyyttä
varmasti löytyy.
 
Tieto, valinnat ja vaikuttaminen
On verkon lukijoiden (nimettyjen ja kaikkien) aliarvioimista antaa
kirjoituksillaan sellainen kuva, että emme olisi tietoisia ihmisen
käyttämistä luonnonresursseista ja niistä monista ongelmista, jotka tästä
aiheutuvat. Kaikki tuo tieto, tunnuslukuineen, on ollut ja on parhaillaan
jokaisen luontoihmisen ulottuvilla netissä, muissa tiedotusvälineissä ja
julkaisuissa. Jokainen verkon lukija näistä asioista kuullut ja suuri osa on
perehtynyt aiheeseen tarkemminkin. Luontoihmiset seuraavat, mitä ympärillä
tapahtuu. Biologi ja opettaja tekee sitä jo työkseen, vaikuttaa työnsä
kautta ja sen lisäksi harrastaa asiaa monipuolisesti. Maallikko seuraa
asioita sitä siksi, että on kiinnostunut ja haluaa saada aiheesta enemmän
tietoa. Itse kiinnostuin kun sain 1974 luettavakseni Konrad Lorenzin
"Kahdeksan kuolemansyntiä", edelleenkin ajankohtaisen pienen kirjan. Sen
jälkeen olen seurannut ympäristön tilaa ja keskustelua eri lähteistä.
Jokaisella on mahdollisuus ja oikeus vaikutta omalla tavallaan ja
mandaatillaan. Verkon lukijat eivät tarvitse kädestä pitäen ohjausta eivätkä
sanelua. Haluan korostaa vielä sitä, että myötätunto, hyvät teot ja
auttaminen pienissä asioissa, eivät ole ristiriidassa yllä olevan kanssa.
 
Ihmettelen myös sitä, että joku siteeraa Yrjo Kallista tavalla, joka ei
siinä yhteydessä anna oikeutusta hänelle eikä myöskään oikeaa kuvaa hänen
ajattelustaan. Nyt tässä taisi kuitenkin näin päästä käymään.
 
Yrjö Kallinen
Kun Yrjo Kallinen otettiin kerran esille, niin puhutaanpa nyt sitten hetki
hänestä ja hänen ajatusmaailmastaan. Jos siteeraa ajattelijaa ja filosofia,
on hyvä tietää mitä on tekemässä. On tiedettävä ja tunnettava, mitä
siteerauksen taakse kätkeytyy. Minkälaista ajattelutapaa ja minkälaisia
arvoja siteerauksen kohde edustaa? Olen tutustunut Yrjö Kallisen elämän eri
vaiheisiin jo vuosia sitten. Olen tutustunut myös hänen ajatteluunsa
monestakin eri syystä, jota en ala tässä tarkemmin ruotimaan. Sen sijaan
aukaisen lyhyesti sen, mitä Yrjö Kallinen tarkoitti verkon kirjoituksessakin
siteeratulla kysymyksellä: "Elämmekö unessa?" Tai itse asiassa Kallinen ei
juurikaan kysynyt vaan sanoi ja ilmaisi asian näin: "Jokainen meistä elää
(enemmän tai vähemmän) unessa". Ja tästä unesta Kallinen halusi ihmisiä
herätellä. 
 
Mistä Kallinen halusi meitä herätellä? Kallisen mielestä ihmisen piti herätä
itserakkaudesta, itsekkyydestä, itsetehostuksesta ja itsekeskeisyydestä
niin, että ihminen tajuaisi yhteisyyden ja yhteistyön merkityksen, koska
kaikki mitä ympärillämme näemme, on yhteistyön tulosta. Itsekeskeisyys oli
Kallisen mielestä syynä useimpiin ihmisen aiheuttamiin ongelmiin. Kallinen
halusi, että ihminen heräisi pinnallisuudesta, kärjistyneestä itsekkyydestä
ja materialistisista arvoista. Hänen mukaansa ihminen ei ole syntymästään
asti ahne ja kateellinen vaan nämä ovat paremminkin kulttuurilähtoisiä
asioita. Ihmiset on, hänen mukaansa, opetettu ajattelemaan ja käyttäytymään
yhdenmukaisella tavalla, jolle on tyyypillistä ahneus ja keskinäinen kateus.
Kallinen ajatteli, että vaikka ihminen kantaa evoluution ja geeniperinteen
kautta itsessään itsekkyyden mekanismeja, ihminen voi olla silti myös
altruisti, joka kykenee asettamaan toisen edun omansa edelle ja näin
tuottamaan toisille hyvää. Hyvän tekeminen ja tuottaminen toisille auttaa
Kallisen mukaan meitä ihmisiä selviämään ja elämään sovussa toinen toistemme
kanssa. Oma etu voi käytännössä konkretisoitua muille tehtävän hyvän kautta.
Näin Kallinen ajatteli!
 
Yrjo Kallinen oli suuri humanisti, sosialisti, teosofi ja pasifisti.
Teosofian kautta hän oli tutustunut syvällisesti idän uskontoihin, jota
kautta hän oli saanut vankan pohjan ajattelulleen. Tätä kautta Kalliselle ja
hänen edustamillensa arvoille oli keskeistä myös kaiken olevaisuuden
'ykseys' ja tätä kautta kaiken liittyminen yhteen. Elämme yhteisellä
yhteisellä pallolla. Teosofian ja idän uskontojen kautta Kallisen ajatteluun
liittyi myös Karman laki, jonka mukaan kautta 'ihminen täydellistyy
jälleensyntymisen kautta'. Tämä tarkoittaa yksikertaistettuna sitä, että
ihminen syntyy uudelleen ja tällöin hän voi ottaa ihmisen ohella jonkin
eläimen hahmon. Vähitellen ihminen voi jalostua tässä jälleensyntymisen
ketjussa. Nähdä omakohtaisesti esimerkiksi sen, millaista on elää lintuna
tai siilinä. Näin ollen itämainen uskonnollisuus kunnioittaa kaikkea elämää.
Kohdellessaan hyvin eläintä ja esimerkiksi auttaessaan sitä, auttaa ihmistä
ja tätä kautta myös itseään.
 
Tähän tapaan ajatteli Yrjö Kallinen. Tiedän sen, koska olen perehtynyt
siihen mitä hän sanoi ja kirjoitti. Auttamisen ilmenemisestä itämaisten
uskontojen vaikutusalueella minulla on myös vähän omakohtaista kokemusta.
Olen asunut alueella kuukausia moneen eri otteeseen, vaimoni ja lasteni
kanssa. Itämaisissa uskonnoissa ja Yrjö Kallisen ajattelussa on paljon
sellaista, joka tukee kaikkien auttamista ja hyviä tekoja. Kuoleman
tuomionkin saaneena miehenä Kallinen tiesi, että todellisuus on monesti
jotakin aivan muuta kuin filosofia. Silti hän silti hän jaksoi
peräänkuuluttaa edustamiensa arvojen mukaista ajattelua ja käytännön elämää.

 
Itse olen kristitty. Tuon sen selvästi esille siksi, ettei kenelläkään
heräisi tarvetta yhdistää omaa henkilökohtaista arvopohjaani yksioikoisesti
Yrjö Kallisen ajatteluun tai idän uskontoihin. Ymmärrän hyvin ja kunnioitan
monia Yrjö Kallisen ajatuksia, vaikka en ajattelekaan kaikesta samalla
tavalla. Luulen ymmätäväni jotakin myös niistä kokemuksista ja
elämänkatsomusten verkostosta, josta hän ammensi pohjan arvoilleen ja
ajattelulleen. 
 
Auttamisen käsite ei ole vieras kristinuskollekaan. Jeesus sanoi Matteuksen
evankeliumissa: "Kaiken minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä
vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle". Jeesus ei
määritellyt tarkemmin, ketä hän tällä vähäisimmällä tarkoitti. Apua hän ei
kieltänyt keneltäkään sitä tarvitsevalta, päin vastoin.
 
Tarkoitukseni oli tänään kirjoittaa 'pieni kertomus auttamisen etiikasta'.
Nyt jouduin kuitenkin taas vedetyksi sivuun alkuperäisestä aiheesta. Jatkan
siitä joskus toiste. Eiköhän tässä ole yhdelle päivälle tarpeeksi. En pane
pistettä asialliselle ja toisia kunnioittavalle keskustelulle - keskustelu
jatkukoon!
 
Yst.terv. Jukka 
 
-------------------------------------
Poiminta verkkokirjoituksesta 27.11. klo 14.44
 
Hyvät veljet, kauniita sanoja Pirkalta ja Jukalta. Sanovat, että tie
helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla, eikä aikomuksista varmaankaan
ole pulaa maapallolla, missä yksi laji - ihminen - käyttää neljä viidesosaa
luonnonresursseista, ja vähintään 10 miljoonalle muulle lajille jää yksi
viidesosa. Ja nyt tämä ihminen käyttää 1,3 kertaa enemmän resursseja kuin
niitä maapallolla uudistuu. Minun on mahdoton nähdä elämän kunnioituksen
loppuun asti ajateltua harjoittamista esim. jonkun nunnataskun bongauksessa
saati muussa kulutuksessa, jossa me lintuharrastajat olemme todella
törkeällä radalla ilman että luonto saa siitä edes pientä osaa takaisin.
Itselle saatu hyvä mieli tms. ei ole yhtä suuri kuin luonnon etu (vaikka
mistä tahansa nautiskelusta, on se vaikka varpaanvälivoiteen shoppailuretki
Tokioon, näyttääkin tulleen ihmisoikeus, kun matkailusivustoja katselee).
 
Kauniita sanoja maailmaan mahtuu, mutta lintuja ja luontoa pelastuu pitkälti
sen tähden että on onneksi suuri joukko mummoja ja pappoja ja monia muita
joiden aineellinen kulutus on kärpäsen pxxxx keskivertolintuharrastajaan
nähden.
 
Ainahan voi tietysti jaaritella ja pettää itseään ja muita, tosiasiassa
eettiset tai ekologiset valinnat aika pitkälti eivät ole mielipiteitä
(vaikka nykytrendi myös näyttää olevan että huutoäänestys ja katugallup on
yhtä arvokasta kuin tieto!). Ja tyylistä: minun motiivini saati tavoitteeni
ei ole minkäänlainen lukijoiden mollaaminen, ihan vain Yrjö Kallista
siteeraten kysyn kerta toisensa jälkeen: "Elämmekö unessa?". Sopisi jo
herätä todellisuuteen - siksi minäkin siirryn järjellisempiin hommiin kuin
tämä.
 
Aiheetta enempään, Pertti Koskimies
 
Ps. Ajatellaanpa pitemmälle myös tätä kyseistä tapausta, mistä Jukka
Siltanen lähdit liikkeelle. Näiden nunnataskujen ym. väärä muuttosuunta
johtuu yleensä geneettisestä mutaatiosta. Haluatko tämmöisen yksilön saavan
poikasia jotta niitä sitten lukuisamminkin lentelisi tänne kuolemaan (pinnan
arvokin kyllä toisaalta laskisi). 
 
Piste.

-------------- next part --------------
An HTML attachment was scrubbed...
URL: http://lists.oulu.fi/pipermail/lly/attachments/20111130/8f7293fa/attachment-0001.html