[Lly] Maalikkojen kyky määrittää lintulaji oikein?

[Jorma Halonen]

      - Hei, verkkolaiset!
      - Anteeksi hidas sytytys, Tampereelta nääs :)

  ns. maallikot ilmoittavat runsaasti lintuhavaintoja, näin etenkin täällä Lapissa.

      - Käsittääkseni maakuntamme on ykkönen tässä suhteessa koko Suomessa.

  Kuinka luotettavia ko. havainnot ovat ja minkä lajien määrittämisen kanssa ilmenee yleisimmin ongelmia?

      - Kuten on jo käynyt ilmi muiden vastauksista, joskus maallikot osaavat määrittää ällistyttävän hyvin, toisinaan (yleensä eri henkilöt) aivan käsittämättömästi päin seiniä.

  Ko. asiaan törmättiin vasta esim. Rovaniemen tunturipöllöä koskevan maallikkohavainnon yhteydessä. Monet, allekirjoittanut mukaan lu kien, varmaankin arvelivat ensin lajin olevan lapinpöllö. Rovaniemi-Kittilätien varsihan oli tunnetusti nyt miehitetty lapinpöllöillä. Menin kuitenkin lumimyrskyssä Niskanperän havaintopaikalle, ja kas kumma, tunturipöllöhän se oli, ja loppu onkin jo historiaa...

      - Tämä tunturipöllömaallikko oli kai lääkäri? Koulutuksella lienee jotain merkitystä.

  Yllättävää kyllä, suhteessa siihen kuinka paljon kansalaiset ilmoittavat lintuhavaintojaan mm. linnustonseurannan tueksi, ko. maallikkohavaintojen luotettavuutta ei ole tietääkseni juurikaan ennen arvioitu.

      - Tämä on kunnianhimoinen hake! 
      - Itse ajattelen, että kaikissa vähänkin tärkeissä tutkimuksissa, kaikki epäilyttävät havainnot on tarkistettava, vaikka ns. tieteen kriteerit täyttänee arvioitu prosenttimäärä havaintojen virheellisyydestä, mutta, MUTTA... Mitkä havainnot ovat virheellisiä?
      - Ei liene kovin vakvaa, jos maallikko ilmoittaa virheellisesti pajulinnun tai punakylkirastaan, mutta jos hän ilmoittaa pikkulepinkäisen tai mustapäätaskun, niin mitä sitten?
      - Ensin klassinen esimerkki menneisyydestä (lintukirjallisuudesta), koska luulen, että nuori polvi ei tätä tunne. Kaksi kokenutta lintumiestä oli retkeillyt jonakin aamuna tuntikausia. Lähestyessään retkensä pääte- ja alkupistettä he näkivät peltoaukean keskellä aidantolpan päässä vaalean linnun hahmon. Toinen veikkasi kanahaukkaa, toinen isolepinkäistä. Jostain syystä lintu ei välittänyt lähestyvistä mieshistä, niin että he pääsivät aivan viereen toteamaan, että aidantolppaan oli jotenkin tökätty rullaksi kääritty sanomalehti.
      - Tämäkin on lintukirjallisuudesta. Jossain Etelä-Suomen kunnassa tehtiin kuntalinnuston kartoitusta. Lintuharrastaja tapasi maanviljelijän ja kyseli tältä lintuasioista. Sitten isäntä muisti, että hänen maillaan oli keväällä näkynyt ihmeen värikäs lintu, joka loisti satekaaren väreissä. Lintumies innostui, ja isäntä lupasi soittaa, jos lintua vielä näkyisi. Soitti tuli, lintumies meni, ja töyhtöhyyppä käveli pellolla lintuharrastajan ounasteleman kuningaskalastajan sijasta.
      - Toinen vastaavanlainen esimerkki omasta elämästäni. Vaimoni lapsuuskodin peräkammarin ikkuna oli auki ja läheisen Lappajärven suunnasta kuului ko-pii, ko-pii. Meriharakka taisi olla liikenteessä, kunnes huomasin, että tuuli heilutti ikkunaa, joka äänteli meriharakkamaisesti.
      - Minut hälytettiin nokkavarpuspaikkaan > järripeippo.
      - Ajoimme Tanelin (poikamme) kanssa Ylitornion Nuotiorannalle, missä vanhahkko mies oli sanojensa mukaan nähnyt mustapäätaskun. Löysimme pajusirkkukoiraan.
      - Kotimme läheltä soitettiin, että ikkunaan oli lentänyt haukka. Ajoin kiireesti paikalle huomatakseni, että haukka oli kokenut muodonmuutoksen: hiiripöllö.
      - Jokunen vuosi sitten länsirajalla (muistaakseni Muoniossa) nähtiin älyttömän aikainen pajusirkku. Se taisi ehtiä Tiiraan ja LLY:n kevätmuuttolistalle. Soitin asianomaiselle ja epäilin havaintoa. Hän kertoi ottaneensa linnusta kuvia! > Varpusnaaras.
      - Taisi olla Posiolla paljon ennen nykyisiä posiolaisia harrastajia. Joku soitti innoissaan, että heidän pihanurmikollaan tepasteli parisenkymmentä pähkinähakkia. No, varmaan arvaatte, että ne olivat kottaraisia (silloin niitä vielä oli).
      - Kauan sitten Ivalosta päin soitettiin: viitatiainen. Oli kuulemma aivan kirjan kuvan näköinen. Hömötiainenhan se oli.
      - Pihabongaus on tuottanut minulle erittäin paljon lisätöitä. Alkuvuosina ties kuinka monet järjestelmällisesti näkivät ruokinnoillaan vihervarpusia, jotka jokseenkin kaikki muuttuivat pienellä raaputuksella viherpeipoiksi. "Mutta kun ne ovat niin isoja!"
      - Toinen Pihabongaus-ongelma ovat kuusitiaiset, jotka takavuosina lähes poikkeuksetta muuttuivat joksikin muiksi. Useimmiten taisivat olla hömötiaisia.
      - Menneenä talvena joku oli nähnyt hiiripöllön, jonka hän jonkin ajan kuluttua oikaisi olevan lapinpöllö. Jälkimmäinen määritys oli oikea.
      - Kerran muistaakseni Rautionsaaresta soitettiin ja ihmeteltiin mulloksella kävelevää erikoista lintua. Lajia ei tiedetty, ja minultakin meni kauan, ennen kuin osasin edes vihjata oikeaan suuntaan. Kyseessä oli tylli.
      - Kemijärven suunnasta joku kertoi nähneensä mökkijärvellään lunneja. En uskonut. Olisin käynyt katsomassa, mutta "lunnit" olivat häipyneet paikalta.
      - Olen ollut Muoniossa käräjäoikeuden istunnossa syyttäjän haastamana todistajana jutussa, jossa kesäkuun ensimmäisenä enontekiöläinen mies oli metsästämässä haahkakoiraita paikalliselta Pasmajärveltä. Vein mennessäni kasan lintukirjoja ja lintutietämykseni ja vakuutin, ettei haakasta ole lainkaan havaintoja Lapin varsinaisesta sisämaasta. Käräjäoikeus vapautti miehen syytteistä, mutta nimimies vei asian hoviin, jossa tuli tuomio. Sittemmin Lapin sisämaassa on tehty joitakin haahkahavaintoja!
      - Jatkan ennen pitkää...
      - Jorma
-------------- next part --------------
An HTML attachment was scrubbed...
URL: http://lists.oulu.fi/pipermail/lly/attachments/20120421/461c7553/attachment.html