[Lly] Kirjaviisaat ja muuten oppineet!

[Jukka Siltanen]

Moikale

Kiitos Petrille asiallisesta, vaikkakin vähän kärjistetystä, vastauksesta. 
Luulen ymmärtäväni mitä tarkoitat ja tulkitsen tarkoituksesi hyväksi, 
sanojen asettelustasi huolimatta.

Huonokaan kirja ei pilaa hyvää havaintoa jos määritys osuu sen avulla 
oikeaan. Tässä mielessä ei ole syytä olla huolissaan, koska Chineryn 
hyönteisopas ei ole huono kirja. Nimensä mukaisesti Euroopan hyönteisopas on 
hyönteiskirja ja mielestäni lajissaan hyvä. Kyseessä lienee tämän hetken 
kattavin hyönteiskirja, mikä tarkoittaa 2000 lajin esittelyä, Euroopan noin 
100 000 tunnetusta lajista (joista suurinta osaa on lähes mahdoton nähdä 
vaikka siihen olisi kovakin motivaatio). Suomessa tavattavia perhosia on 
esitelty 452 lajia, joista 352 on varustettu kuvin. Ulkomaisia lajeja on 
esitelty 158, joista 78 on kuvitettu. Useat lajit on kuvattu sekä siiven 
ylä- että alapinnalta, jos se on määrityksen kannalta tarpeellista. Monesta 
lajista on myös toukkakuvat. Kirjaa kyhätessä on täytynyt tehdä 
kompromiseja, muuten noinkin kattavan (2000) ötökkämäärän sullominen 320 
sivulle laadukkain piirroskuvin ja asiallisin, vaikkakin tiivistetyin 
tekstein varustettuna, ei olisi ollut mahdollista. Mukana on hyönteislajeja, 
joita ei Suomessa tavata ja kirjasta puuttuu tavallisiakin lajeja. Tästä 
huolimatta kyseessä on mainio opas ja tietopaketti ötököiden maailmaan. 
Parempaakaan, yksissä kansissa olevaa ja helposti kuljetettavaa, yleisopasta 
ei hyönteisistä ole saatavilla. Ainakaan en ole sellaista itse nähnyt. 
Sille, joka on erikoistunut harrastamaan jotakin tiettyä hyönteisryhmää, 
löytyy omia ja tarkempia oppaita. Meidäkin kirjahyllystä löytyy useita 
perhoskirjoja viideltä eri vuosikymmeneltä, mukana myös Haahtelat (2) ja 
Dick Forsman (1). Chinery kulkee kuitenkin kesäaikaan jatkuvasti mukana 
ainakin autossa ja ulkomailla lintukirjan ohella myös laukussa, silloin kun 
Suomesssa on kylmä. Satoja hyönteisiä on tullut sen avulla tunnistettua ja 
pääosa varmasti lajilleen. Osa on tunnistettu suurin piirtein 
lajilleen/suvulleen. Valokuvan kanssa olen tarvittaessa löytänyt tarkan 
lajin eriytyneemmistä kirjoista.

Sinisiipiä ja hopeatäpliä omassakin kädessä monesti pitäneenä luulen 
ymmärtäväni, mistä tässä asiassa on kysymys. Monet näiden lajien edustajat 
ovat toistensa näköisiä. Luonnossa, ilman kameraa ja vangitsemista tapahtuva 
tunnistaminen muistuttaa kerttujen (acrocephalus, locustella, hippolais) 
tunnistamista ilman ääninäyttettä, kameraa tai verkottamista. Kuitenkin 
perhosesta on otettu valokuva paljastaa usein, että ulkonäkö poikkeaa kirjan 
kuvasta ja vastausta pitää etsiä muualta. Toisaalta jos tunnistaa kirjan 
perusteella nähneensä matarakiitäjän, siniritariyökkösen tai neitoperhosen 
ei tarkkaa määrittämistä ole syytä epäillä vaikka ilmoitus tapahtuisi 
Chineryn avulla. Herukkaperhonenkin on erittäin helppo tunnistettava niin 
siiven ylä- kuin alapinnalta, heti kun se pysähtyy paikoilleen. Kun 
tiedetään mistä lajista on kysymys ja missä/miten tunnistaminen on tehty, 
voidaan melko suurella todennäköisyydellä päätellä havainnon luotettavuus. 
Tästähän on lintujen tarkkailussakin kysymys. Jos joku kertoo nähneensä 
nokikanan, kuikan tai palokärjen ei havaintoa ole syytä epäillä. Jos joku 
kertoo nähneensä Lapissa viitakerttusen ilman laulunäytettä, voi havainnon 
luotettavuutta jo hiukan epäillä. Eri asia on sitten, miten asian ilmaisee 
havainnon tekijälle, varsinkin silloin jos hän ei itse kysy asiasta eikä 
havaintoa olla liittämässä tieteelliseen julkaisuun.

BirdLifen julkaiseman Pihapongarin Talvilintuoppaan perusteella tehdään 
varmasti joka vuosi määrityksiä, jotka päätyvät Tiiran sivuille. Määrityksiä 
tehdään myös monen muun tunnetun, mutta suppeahkon oppaan avulla. Mielestäni 
meillä ole kuitenkaan suurempaa syytä epäillä näiden määritysten 
luotettavuutta, vaikka ne olisivatkin tapahtuneet yksinomaan em. oppaiden 
avulla. Määritykset kohdistuvat pääosin lajeihin, joita kyseisillä 
paikkakunnilla tapaa yleisesti/melko yleisesti. Joskus määrityksessä 
tapahtuuu virheitä, mutta siitä ei ole suurempaa haittaa. Luonnon 
tuntemuksessa on tärkeää, että tunnistaa varmasti yleisimmät ja helposti 
tunnistettavat lajit. Se on harrastukselle hyvä lähtökohta. Luulenpa, että 
suurin osa ihmisistä ja lintujen tarkkailijoista ei edes yritä tunnistaa 
harvinaisuuksia. Eikä osaa edes etsiä niitä.

Joten, vaikka itselläni ei ole mitään kytköksiä kyseiseen kirjaseen, 
suosittelen Euroopan hyönteisopasta jokaiselle luonnosta ja hyönteisistä 
kiinnostuneelle - myös lintuharrastajille. Sen avulla pääsee nopeasti 
liikkeelle 'yleisimmin' eteen tulevien hyönteisten tunnistamisessa ja 
määritys johtaa näiden kohdalla luotettavaan lajitason määritykseen paljon 
useammin kuin vain "harvoin". Se on myös hyvä lahjakirja asiasta vähänkin 
kiinnostuneille ihmisille. Tämänkin olen käytännössä jo monta kertaa 
todennut ja ilolla pannut merkille. Käykääpä kirjastossa tai kirjakaupassa 
katsomassa ja vertailemassa näitä ötökkä- ja hyönteiskirjoja itse. Näin 
minäkin tein. Chineryn ostamisen jälkeen hyllyssä on ollut puolen kymmentä 
hyönteiskirjaa lähes täysin käyttämättömänä. Varsinaisia perhoskirjoja 
käytän edelleen, vaikkakin vähemmän kuin lintukirjoja.

Tuumaili lintu- ja vähän hyönteis-/perhosharrastajakin vaikkakin vain 
maallikko

Jukka