[Lly] Mileikuvitusmatkalla

[Timo J. Leppänen]

Mielikuvitusmatkalla

Henkilö A. Aapponen rämpii hiki hatussa jossain Lapin viidakoissa.  
Vasemmanpuolinen kumisaapas vuotaa ja oikeanpuolisesta ei ole enää  
kuin varsi jäljellä. Aapponen pyyhkii otsaltaan hikeä  
paidanliepeeseen. Nälkäkin on. Hän on syönyt viimeksi pari päivää  
sitten. Juotavaa kyllä riittää. Olisi pitänyt lukea enemmän. Koulussa.  
Ei tarvitsisi ulkohommissa itseään kiusata. Mutta minkäs teet. Ei ole  
tämä lintuharrastajan homma hääviä, ei.

Aapponen huomaa oudon siivekkään kannonnokassa. Linnusta löytyy niin  
ruskeata, keltaista kuin harmaatakin. Ja taisipa pyrstössä vilahtaa  
hieman mustaakin. Kyllä se ainakin linnulta vaikutti. Mieleen tuli  
kangastuskin, mutta tuskin se sitä oli. Sen verran tolkku tuntuu vielä  
miehellä pelaavan. Aapposen tekisi mieli lähettää hipaisupuhelimestaan  
emailia Yhtistyksen miehille. Pitäisi kysyä, että minkähän tirpan hän  
nyt on nähnyt. Olkoon. Olkoon, ei sieltä kukaan kuitenkaan koskaan  
mitään vastaa. On aivan sama mitä kysyy, aina sama hiljaisuus. On  
parempi olla näkemättä kuukkelia kummempaa. Aapponen ylittää eteensä  
ilmaantuneen joen uimalla. Samalla vuotavakin kumisaapas katoaa virran  
kuohuihin.

P. Peipponen viheltelee ulkomuistista Beethovenin viidettä piisiä.  
Atrappi unohtui kotiin, mutta onneksi aika moni tirppa kuuluu  
vastaavan duureihin ja molleihin. Peipposen tulee nälkä. Hän istahtaa  
ymmyrkäisen muotoiselle kivelle. Mies maiskuttelee hitaasti  
tuplatriplajuustovoileipää, jonka hän on kääräissyt lintukirjasta  
repäisemänsä lehden väliin. Leivän puoleisella sivulla komeilee  
tekstien lisäksi harakka ja päällyspuolella ruman oloinen varis.  
Pthyi! Peipponen puraisee vahingossa osan kirjan sivusta. Maistuipa  
pahalle. Ihan lintutieteelle.

Peipponen on kova bongari. Ainakin omasta mielestään. On hän silti  
oikeastikin lintuja harrastanut. Hän on kuulunut Yhdistykseenkin jo  
vuosikausia. Mutta nyt on mitta tulossa täyteen. Mitä hän  
Yhtistyksellä? Vanha mies. Niitä ei hänen asiansa kiinnosta. Ja kun  
hän lähtee, Yhtistyksen taso nousee kohisten. Peipponen kuuntelee  
vasemmalla korvallaan, ja välillä oikealla. No ainakin jostain kuuluu  
kosken kohinaa. Peipponen puraisee viimeisen leivänkannikan, ja  
samalla poskeensa. Beethovenin musisoinnit nousevat sävelasteikossa  
ainakin viisi pykälää normaalia korkeammalle.

Kukas se siellä vielä patikoi? C. Ceppänen itse. Hän on täysin pihalla  
koko lintutieteestä. Hän ei ymmärrä siitä mitään. Hän on silloin  
tällöin ajatellut ottaa isoisoisän aikaiset linnuntunnistuskonstit  
käyttöön. Pam! "Ensin lintu ammutaan ja sitten laji kirjasta  
tunnistetaan." Helppoa kuin mikä. No ei nyt sentään. Eihän sellainen  
sivarille sovi. Ei sovi. Ei ollenkaan.

C. Ceppänen ei ole koskaan ymmärtänyt kavereitaan, Aapposta ja  
Peipposta. Missä lie nytkin ovat? Tai ymmärtää toisaalta. Mutta  
hänellä itsellään ei ole mitään mielipidettä Yhtistyksestä. Olkoon  
toiset mitä mieltä tahansa. Hän pitää omat mielipiteensä. Ja  
kuitenkin, hänkin on lähdössä.

Lapin hämärtyvässä viidakossa vallitsee syvä hiljaisuus. Viimeinen  
lähtijä sammuttaa himmeänä tuikkivan taskulampun valon. Good night!

TJL