[Lly] Uivelotykitystä Kelottijärvellä

[Timo J. Leppänen]

Hips!

Hetassa asuessa ja täällä oleillessa ei aina huomaa, että elämää on  
muuallakin päin Enontekiötä. Ja ainakin lintuja löytyy enemmän.

Ja vaikka aiemmin lupailin, että ei ole varaa ajella lintuja  
katsomassa, tein kuitenkin tänään sellaisen "köyhän miehen  
niukkasputjettireissun" Hetasta Palojensuun kautta Pättikkään ja  
takaisin.

Sotkajärven vesilintumääräksi kertyi vaivaiset 300, joista tukkasotkat  
(160 yks.) enemmistönä. Myös Jatunin Lintujärvellä ylittyi 100  
tukkasotkan raja (105 yks.). En ollut koskaan aiemmin edes pysähtynyt  
syksyllä järven kohdalla. Ja enkä kesäisinkään, yhtä ainoaa kertaa  
lukuun ottamatta. Rantaan on kuitenkin tieltä melko lyhyt matka.

Olen jo vuosia tiennyt, että Kelottijärvellä on syksyisin melkoinen  
määrä uiveloita. Ongelmana on kuitenkin yleensä ainainen tuuli, eikä  
pitkä välimatka järven kaukaisempiin osiin helpota tilannetta. Tällä  
kerralla kaikki osui kuitenkin kohdalleen. Koleassa säässä ei ollut  
lainkaan lämpöväreilyä. Oli tyyntä. Koivuista pudonneet lehdet eivät  
olleet enää näkemäesteenä. Ja ilman Zeissia ei järvellä pärjää, sillä  
yhtäkkiä sinne katsellessa ei siellä luulisi olevan lintuja juuri  
lainkaan. Vastarannalla eli Ruotsin puolella oleili maakotka puun  
latvassa ja hieman ennen järveä näin isolepinkäisen männyn latvassa.  
Vielä uiveloista sen verran, että havainnointia haittaa se, että  
linnut ovat pääosin Suomen puoleisella rannalla, oikeastaan lähes  
kaikki. Jonkin verran myös keskellä.

Ja kun huomioi sen, että osa uiveloista on aina sukelluksissa sekä  
rantapusikon katveessa, tämän päivän yksilömäärää, 142, voi pitää  
todella huikeana.!! Liekö suurin osa läntisen Enontekiön uiveloista  
kerääntynyt tänä vuonna Kelottijärvelle, sillä esimerkiksi  
Sotkajärvellä näin vain yhden yksilön, ja kyseessä on sentään  
lintujärvi isolla I:llä. Aiempi ennätykseni Kelottijärveltä oli parin  
vuoden takaa, jolloin laskin sieltä 81 yksilöä. Silloin olosuhteet  
eivät olleet yhtä hyvät, ja tiesin melkoisen osan jääneen silloin  
laskematta.

Palojoensuun ja Pättikän välinen laulujoutsenmäärä oli pettymys, eikä  
lukemia kannata edes mainostaa. Löytyvät kuitenkin Tiirasta. Myös  
isokoskeloita näkyi yllättävän vähän. Karesuvannossa oli  
ilahduttavasti kaksi taviokuurnanaarasta, tien varteen istutettujen  
kuusien latvassa käpyjen kimpussa.

Liekö tämän päivän reissu jäänyt viimeiseksi tänä syksynä? Paitsi jos  
tiedossa on jotain mielenkiintoista...

Timo