[Lly] Ennen oli ennen ja nyt on nyt, vai onko?

[Timo J. Leppänen]

Lintuharrastukseni alkoi -70-luvun alussa. "Syynä" siihen oli serkkuni  
kanssa kalastusreissulla löytämämme viirupöllön pesä suuresta  
kuusesta. Lajimääritys tosin meni ensin jonkin verran pieleen. Kun  
Aves-killan ornikset saivat tietää havainnostamme, laji määrittyi  
otaksumastamme huuhkajasta tarkastuksen yhteydessä viirupöllöksi.  
Pöllö sai melko pian nimen Neulajärven kauhu, sillä emo yritti käydä  
aggressiivisesti kimppuun jopa polkua pesän ohi käveltäessä. Vaikka  
lajimääritys meni pieleen, emme saaneet osaksemme pilkallista  
naureskelua eikä muutakaan vähättelyä.

Ehkä nykypäivänäkin pieleen mennyt lajimääritys sallitaan kerran tai  
pari sellaiselta henkilöltä, joka ilmoittaa havainnoistaan eteenpäin.  
Me, "vanhat konkarit" helposti naureskelemme näille väärille  
ilmoitukselle. Niinhän valitettavasti toimin itsekin täällä verkossa  
pari päivää sitten. Mutta, jos joku aloittelija, oli sitten nuori tai  
vanha, tekee useamman väärän lajimäärityksen, silloin menee helposti  
luottamus kyseisen henkilön havaintoihin. Sanotaan, että ei sen  
havaintoihin kannata luottaa. Olen tavannut urani aikana niitäkin,  
jotka katsovat jostain puoli maailmaa sisältävästä teoksesta lintujen  
kuvia ja tekevät sieltä sitten "oikean" lajimäärityksen. Tällainen  
henkilö pitää sitten tiukasti kiinni omasta näkökannastaan, eikä  
kuuntele mitään järkiselityksiä, vaikka pihapiirissä pesivä lintu  
pesisi oikeasti lähimmillään muutaman tuhannen kilometrin päässä  
pesäpaikasta.

Pitäisi aina muistaa, että tosimielellä lintuharrastajaksi ryhtyvää  
pitää kannustaa jatkamaan lintujen seuraamista. Itsekin pääsin nuorena  
miehenä enemmän linnuista tietävien matkaan retkille, vaikka oma  
tietämys oli melko hataraa. Olen huomannut vuosien varrella, että  
lintuja oppii tuntemaan vain niitä luonnossa katselemalla ja  
kuuntelemalla. Pelkkä kirjaviisaus ei riitä. Esimerkiksi uunilintuja,  
kerttuja ja kerttusia löytyy niin moneen lähtöön, että niiden  
tunnistamista ei hetkessä opita. Ei edes muutamassa vuodessa.

Ja luulenpa, että kaikki potentiaaliset lintuharrastajiksi haluavat  
eivät lähde mukaan opastetuille linturetkille. Jotta Lapin  
Lintutieteellisen yhdistyksen tulevaisuus olisi turvattu, kannattaa  
pitää uusia orniksia etsittäessä silmät auki myös kokousten ja retkien  
ulkopuolella.

Linnuista kiinnostuneita löytyy alueeltamme vaikka kuinka paljon,  
mutta uusia, aktiivisesti maastossa kiertäviä, heistä harvoin  
kehittyy. Mikä lie siihen syynä? Verkkoa lukevat tietänevät asiasta  
minua enemmän.

Ajat ovat muuttuneet, ja tapa harrastaa lintuja. Toki nykypäivänä  
löytyy myös niitä "vanhojen hyvien aikojen" maastojyriä, jotka  
kiertävät maastossa kesät ja talvet, tekevät uusia pönttöjä, lukevat  
alan lehtiä ja kirjallisuutta, ja osalla on myös rengastuslupa. Tämän  
päivän sana on kuitenkin kilpailu. Liekö talouselämän kilpailutuksella  
ollut vaikutusta siihen, että kaikessa pitää kilpailla? Niin myös  
lintuharrastuksessa. Kun nuorena miehenä harrastin lintuja noin 15  
vuoden ajan, minulle ei kertaakaan tullut mieleen, että laskisin  
tapaamieni lintulajien lukumäärää. Ei tullut mieleen myöskään, kun  
90-luvun puolivälin jälkeen aloin vähitellen uudelleen  
lintuharrastuksen. Ei, vaikka tiesin Bongariliiton olemassaolosta ja  
joidenkin yhdistysten lintukisoista ja pinnatilastoista. Vasta  
2000-luvun alkuvuosina aloin vähitellen tilastoida tapaamiani lajeja.  
Bongariliittoon liityin muutama vuosi sitten.

Mielessäni herää jopa kysymys, että kuinka paljon lintuharrastajia  
jäisi jäljelle, mikäli lintukisat, rallit ja pinnatilastot  
kiellettäisiin? Jäisikö monilta maastossa kiertely kokonaan pois?  
Lintutorneillehan yleensä pääsee helposti, ja kun on vuosittain  
sopivasti oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa, niin pelkästään  
torneilla käymällä saa pinnareppunsa melko täyteen. Pinnojen  
kerääminen lisää lajituntemusta, mutta onko parempi asia tunnistaa  
300-400 lajia kuin tietää oikeasti lintujen elämästä juuri mitään?

Liekö koskaan tutkittu, onko pinnakisoilla, linturalleilla,  
pinnatilastoilla ja muulla kilpahenkisyydellä vaikutusta uusien  
lintuharrastajien mukaan tuloon lintuharrastuksen pariin? Kun  
kilpailemiseen lisätään vielä "ainainen oikeassa olemisen pakko",  
pelottaako se potentiaalisia tulevia lintuharrastajia? Väärästä  
lajimäärityksestä naurunalaiseksi joutuminen kun ei ole kovin  
houkutteleva vaihtoehto. Vai onko sekin mahdollista, että jotkut  
alkavat lintuharrastajaksi nimen omaan siksi, että pääsevät  
kilpailemaan? Kaikista kilpailuhenkisistä ei tule urheilijoita, mutta  
kilpaillahan voi muillakin tavoilla.

Olen miettinyt edellä mainittuja asioita, mutta mitään lääkettä  
minulla ei ole uusien aktiivien saamiseksi mukaan lintuharrastukseen.  
Kuten jo mainitsin, linnuista kiinnostuneita on paljon, mikä on  
sinänsä hieno asia, mutta siitä lienee sitten enemmän tai vähemmän  
korkea kynnys aktiiviasteelle siirtymiseen.

Pähkäili,
Timo