[Lly] Viikon lepponen - no 1 - 21.2.2013

[Timo J. Leppänen]

Viikon lepponen - no 1 - 21.2.2013

KUKIN TAVALLAAN

Vuosi ei ole vielä vaihtunut, vaikka olenkin tekemässä paluuta  
bittiaalloille. Tai jos ollaan kirjaimellisesti tarkkoja, onhan se  
vaihtunut vajaa pari kuukautta sitten, mutta ei kuitenkaan vielä  
vuodeksi 2014. Mutta ei kai sillä niin suurta merkitystä ole tässä  
lappilais-brezhneviläisessä pysähtyneisyyden ajassa?

Alkanut vuosi on käynnistynyt osaltani aktiivisesti. En tarkoita  
kuitenkaan työntekoa, vaikka silläkin rintamalla olisi hyvä tapahtua  
jotain. Hommat kun eivät mene aina putkeen, vaikka pitäisi. Vuosi  
sitten olin vähällä päästä eläkeputkeen. Mutta, olin hieman toista  
kuukautta liian nuori. Enkä taida päästä lähivuosinakaan, mistä saan  
kiittää pääministeri Käteisestä, joka kabinetteineen nosti vuosi  
sitten ikärajaa kolmella vuodella. Osaan vain arvailla, mitä  
työvoimaviranomainen sanoo parin vuoden päästä: "Sorry, mutta ikärajaa  
nostettiin taas parilla vuodella." Ikäistäni vanhusta ei  
todennäköisesti tulla enää kädestä kiskomaan uusille työmaille, joten  
huonolta näyttää. Pitänee luopua ainakin mukavuuksista, kuten autosta,  
ja hiihdellä talvisin ja pyöräillä kesäisin. Kenenkään ei siten pidä  
ihmetellä, jos maaliskuussa LLy:n 40-vuotisjuhlien aikaan ilmestyy  
sukset Artikumin seinustalle.

Mutta, palataanpa asiaan. Aktiivisuudesta kun oli kyse. Pyöräilin  
tammikuussa kolmen ensimmäisen viikon aikana ruhtinaalliset 370  
kilometriä, mikä lienee kohtalainen saavutus kahdensadan kilometrin  
etäisyydellä Jäämerestä. Tarkoitus oli polkea myös aiempi helmikuun  
ennätys uusiksi, mutta mittarissa on edelleen puhdas nolla. Pyöräilyn  
sijaan olen yrittänyt patikoida päivisin pitkiä kävelylenkkejä.  
Pyöräillessä näkee ja kuulee hyvin lintuja, mutta kävelylenkillä homma  
luonnistuu vielä tyylipuhtaammin.

Nuoruudessani lintuja harrastettiin vain yhdellä tavalla. Kierreltiin  
pönttöjä tarkistamassa sekä erilaisilla satunnaisilla lintupaikoilla,  
kirjattiin näiltä havainnot vihkoon ja toimitettiin ruutupaperille  
kirjoitettuna paikallisyhdistyksen arkistoon. Aktiivisimmat  
osallistuivat edellä mainitun lisäksi yhdistystoimintaan. Itsekin olin  
vuosia paikallisyhdistyksen hallituksessa. Nykyisin lintuja  
harrastetaan vähintään kymmenellä tavalla, mutta säästän arvoisilta  
lukijoilta lukemisen vaivan, enkä ala niistä erikseen kirjoittelemaan  
tarinaa.

Ennen minua vaivasi se, että kaikki eivät harrastaneet lintuja samalla  
tavalla kuin minä. Bongaus oli miltei kauhistus. Ja linturallit olivat  
jotain käsittämätöntä huuhaata. Nyt olen jo luopunut tiukkapipoisesta  
puhdasoppisuuden valvonnasta lintuharrastuksen saralla. Minua ei enää  
häiritse muiden harrastustyylit, eikä edes mahdolliset toilailut. Olen  
jopa Bongariliiton jäsen. Linturallit olen kuitenkin jättänyt muiden  
harteille, vaikka nuorena miehenä haaveilin peräti kilpailemisesta  
autoradoilla. Jos joku haluaa lajipinnoja vaikkapa seisomalla  
savupiipun päällä käsillään, niin mitä sitten. Antaa palaa minun  
puolestani. Ei se minulta pois ole, ei ainakaan minun  
lintuharrastuksestani.

Tälläkin iällä tekee joskus mieli hieman irrotella. Niinpä  
plakkarissani on tällä hetkellä 56 Suomivuodaria, vaikka en ole  
ehtinyt edes Itämeren vesilintupaikoille asti. Kuukauden kuluttua voi  
olla kasassa samat 56 lajia tai sitten 65 lajia. On sitten niin tai  
näin, toisaalta, mitä merkitystä asialla on minulle, tai herra  
Käteisen hallitukselle?

Timo Jii Leppänen
Syrjäseutuornitolooki