[Lly] Viikon lepponen - no 5 - 20.3.2013 - Ruokintapaikan onnelliset

[Timo J. Leppänen]

Viikon lepponen

RUOKINTAPAIKAN ONNELLISET

YK on hiljattain hyväksynyt maaliskuun 20. päivän nimeämisen  
Onnellisuuden päiväksi. Tiedossa ei ole, kirjoitetaanko nimi pienellä  
vain isolla alkukirjaimella, mutta kaikkien valtioiden yksimielisellä  
päätöksellä olemme kaikki tänään kovasti onnellisia. Vaikka kyseessä  
taitaa olla ihmisille nimetty päivä, kävin aamun pikkupakkasessa  
haastattelemassa ruokintapaikkamme lintupoloisia.

Aamun ensimmäisen talitintti kertoi olevansa kovasti onnellinen, kun  
joku vanha setä kävi eilen tuomassa lisää murkinaa myrskyn  
riepottelemalle ruokintapaikalle. Puutteena hän piti kuusien  
puuttumista ruokintapaikan ympäristöstä, koska avoimella kentällä  
lentely hieman ahdistaa. Tintin mukaan hän on muuten tyytyväinen  
petolintuvapaaseen ruokalaan. - Hyvähän tässä on siipeillä.

Toisiaan takaa ajanut lapintiaispariskunta vakuutteli yhteen ääneen,  
että kyseessä on kevään paras päivä. - Mieli on niin onnellinen, kun  
saa päivät pitkät lennellä ja välillä piipahtaa Ruijantien  
pikaruokalassa, lisäsi koiraaksi itsensä esitellyt lappari.  
Lapintiaisilla näkyi menevän hyvin, mutta nehän ovat tottuneet  
Enontekiön älyttömän talvisiin olosuhteisiin.

- Päätimme aamulenkillämme piipahtaa katsomassa, mitä muovisilla  
lintulaudoilla tänään on tarjolla, huudahti viherpeippokolmikon pomo.  
- Kovin on rauhallista tammikuun vilskeeseen nähden, jatkoi ujohkosti  
porukan ainoa naispuolinen vihlari. Viherpeipoilla näkyi onnellisuuden  
päivänä menevän hyvin. Heidän ruokailuaan näytti kuitenkin häiritsevän  
lajityypillinen tapa pyrähdellä toisinaan lähikoivujen oksille, vaikka  
mitään hätää ei olisi ollutkaan.

Urpiaisten haastattelua vaikeutti porukan levottomuus. Yksi sanoi yhtä  
ja toinen toista. Urpiaisten elämä ei varmaan ole kaikista helpoimpia  
heitä jatkuvasti vaivaavan AHDH:n takia. Luulisi, että olisi mukavampi  
ruokailla rauhassa ja rupatella siinä ohessa päivän kuulumiset. Ehkä  
ne sitten ovat onnellisimmillaan lennellessään edestakaisin, vaikka  
pyrähtelyssä ei ole päätä eikä häntää. Jätin porukan omaan rauhaansa,  
jos urpiaisten kohdalla rauhasta edes voi puhua.

- Yritä itse olla onnellinen, jos sinulle jatkuvasti huudellaan,  
jahdataan katuharjojen ja pyssyjen kanssa. Lisäksi minua syytetään  
laulutaidottomuudesta. Ja monien mielestä olen täysi rosvo. Harakka  
rähisi kyselijälle täyttä huutoa, eikä ollut epäilystäkään siitä, mitä  
se ajatteli onnellisuudesta. - Olen onnellinen vain metsiköissä, missä  
saan olla melko rauhassa, rähisi harakka. Niinpä niin, pysyisi siellä  
metsässään, eikä tuli ihmisten ruokintapaikoille rähjäämään ja  
pikkulintuja säikyttelemään.

Ruokintapaikkojen kuikuilija, närhi, herättää helposti närää  
epäilyttävän tuntuisella käytöksellään. Yritin kysellä tyypin  
mielipidettä onnellisuuden päivästä, mutta liekö tuolla ollut edes  
mitään käsitystä asiasta. Toivotin tervemenneeksi muualle. Mokomakin!

Punatulkkupariskunta teki yllätysvierailun ruokintapaikalle. - Olemme  
kierrelleet näin kevään korvalla lähiseutujen ruokaloissa, totesi puna  
ihmettelyyni heidän poissaolostaan. - Mukava täällä kuitenkin on  
käydä, lisäsi tulkku miehensä lauluun. - Pidämme rauhallisesta  
elämäntavasta ja yritämme välttää urpiaisten kansoittamia  
ruokintapaikkoja. Niillä kun hermot pettävät yhtenään. Punatulkut  
näkyivät kuhertelevan keskenään. Onnellisuuden kärpänen oli puraissut  
niitä todenteolla.

- Häh, mitä kysyit? Hömötiainen lennähti metsikön kätköstä kyselijän  
olkapäälle. - Jaa onnellinenko?, jatkoi hömppä. - Muuten menee ihan  
hyvin, mutta ihmiset taitavat pitää minua hieman tyhmänä. Hömppä  
tarinoi sitten vuolaasti miten elämä Enontekiön arktisissa oloissa ei  
aina ole niin helppoa. Vaihtoehdot kuitenkin ovat vähissä, sillä  
hömpän mukaan pitkät vaellusreissut ovat rasittavia ja kuluttavia.  
Varsinkin pakkastalvina väkeä kaatuu ympäriltä kuin heinää. - Olen  
silti niin onnellinen, lirkutteli hömppä.

Aamun pikagallupista jäi hieman ristiriitainen kuva. Oli vaikea saada  
selvää siivekkäiden todellisista mielipiteistä. Liekö pelänneet  
ruoka-annosten pienentämistä ja huonontamista, mikäli esille olisi  
tullut negatiivisia puolia. Vai naurattiko niitä YK:n uusi juhlapäivä,  
päivä joka kuulostaa aivan naurettavalta. Ihan niin kuin siellä ei  
olisi tärkeämpiä asioita päätettävänä. Joka tapauksessa, kevättä  
linnut odottivat. Ja lintujen ruokkija. Pakkasissa, lumessa ja  
talvessa kun ei ole muutenkaan mitään järkeä. Ei ole, ei.

Timo Jii
Syrjäseutuornitolooki