[Lly] Tule mukaan Lapin vesilintukantojen seurantatyöhön

Tue May 14 17:50:22 EEST 2013

Hei,

monien vesilintulajien kannat ovat huvenneet merkittävästi viime vuosina,

sen takia useita vesilintulajeja on mukana uudessa uhanalaisten lintujen luettelossa.

Vesilintulaskentojen teko on nyt ajankohtaista:

Pohjois-Suomi   20.–25.5.
(18.–26.5.)     30.5.–6.6.
(30.5.–n. 10.6.)

Yksi helppo tapa osallistua vesilintukantojen seurantaan, on toteuttaan vesilintulaskennat lintutorneista Suomen linnustonseurannan ohjeistuksen mukaisesti.

Ohessa tietoa näistä lintutorni vesilintulaskennoista sekä vesilintulaskennoista yleensäkin.

Kevätterveisin,

Jukka Jokimäki

Vesilintulaskennat lintutorneista

Tornilaskenta on helppo vesilintulaskennan muoto, jonka tekeminen on nopeaa ja se sopii myös harrastajalle, jolla on vähän aikaisempaa laskentakokemusta.

Tornilaskennat toteutettiin vuosina 2004-2006. Alla olevaan listaan on kerätty yhdistyskohtaisesti kohteita, joiden pesivät vesilinnut kartoitettiin tuolloin. Näiden kohteiden toistaminen antaisi arvokasta tietoa vesilintukantojen kehittymisestä.

Kohteen nimessä olevaa linkkiä painamalla tulee esiin kartta, jossa näkyvät laskentapiste sekä laskentasektori. Kohteet ovat joko lintutorneja tai muuten helposti lähestyttäviä paikkoja. Menetelmänä on vesilintujen pistelaskenta. Yhdellä kohteella tulisi vierailla kahdesti toukokuussa aamupäivän aikana ja laskea vesilinnut (kahlaajien ja lokkilintujen laskeminen on myös suositeltavaa). Vesilinnut tulee eritellä parvittain ja sukupuolittain. Yksityiskohtaisemmat lisätiedot laskentamenetelmistä kuten laskenta-ajat löydät täältä<http://www.luomus.fi/seurannat/vesilinnut/ohjeet.htm> tai katso laskentaesittely vesilintulaskennan sivuilta<http://www.luomus.fi/seurannat/vesilinnut/index.htm>. Mikäli olet kiinnostunut laskemaan jonkun listan kohteista ilmoita tästä osoitteeseen linnustonseuranta (ät) luomus.fi.

Jos retkeilyalueesi lintutorni ei ole listassa, niin voit silti perustaa kohteelle vesilintulaskentapisteen. Varmista kuitenkin tätä ennen Suomen Linnustonseurannasta (Helsingin yliopisto, eläinmuseo, seuranta), että ko. kohteella ei ole jo aktiivista seurantaa.

Lapin Lintutieteellinen Yhdistys
9534 1 YLITORNIO PORTIMOJÄRVI-S <http://www.luomus.fi/seurannat/vesilinnut/Kartat/23_9534.pdf>
9534 2 YLITORNIO PORTIMOJÄRVI-N LT<http://www.luomus.fi/seurannat/vesilinnut/Kartat/23_9534.pdf>
9535 1 YLITORNIO PITKÄPERÄ LT 2<http://www.luomus.fi/seurannat/vesilinnut/Kartat/23_9535.pdf>
9535 2 YLITORNIO ISO-MELTOSJÄRV LT <http://www.luomus.fi/seurannat/vesilinnut/Kartat/23_9535.pdf>
9536 1 ROVANNIEMI ALA-KORKALO<http://www.luomus.fi/seurannat/vesilinnut/Kartat/23_9536.pdf> (varattu)
9537 1 ROVANIEMI HARJULAMPI LT<http://www.luomus.fi/seurannat/vesilinnut/Kartat/23_9537.pdf> (varattu)
9538 1 SODANKYLÄ LAPPALAISJÄRVI <http://www.luomus.fi/seurannat/vesilinnut/Kartat/23_9538.pdf>
9539 1 SODANKYLÄ KULVAKKOJÄRVI<http://www.luomus.fi/seurannat/vesilinnut/Kartat/23_9539.pdf>
9540 1 SODANKYLÄ MATALAJÄRVI <http://www.luomus.fi/seurannat/vesilinnut/Kartat/23_9540.pdf>
9540 2 SODANKYLÄ KELUJÄRVI-W<http://www.luomus.fi/seurannat/vesilinnut/Kartat/23_9540.pdf>
9541 1 SODANKYLÄ MOSKUJÄRVI-W<http://www.luomus.fi/seurannat/vesilinnut/Kartat/23_9541.pdf>
9543 1 SODANKYLÄ SATTASJOEN SUISTO <http://www.luomus.fi/seurannat/vesilinnut/Kartat/23_9543.pdf>
9544 1 SODANKYLÄ VAALAJÄRVI-S<http://www.luomus.fi/seurannat/vesilinnut/Kartat/23_9544.pdf>
9545 1 SODANKYLÄ KATAJAJÄRVI <http://www.luomus.fi/seurannat/vesilinnut/Kartat/23_9545.pdf>

Alla tarkempaa ohjeistusta ja taustaa vesilintulaskentoihin liittyen

ks. vieläkin tarkemmin ko. osoitteesta, josta löytyvät myös tarvittavat maastolomakkeet:

http://www.luomus.fi/seurannat/vesilinnut/ohjeet.htm

Jukka

1. Tausta ja tavoitteet

Suomessa on laskettu sisävesien pesimälintuja järjestelmällisesti 1920–1930-luvuilta alkaen. Nykyisten laskentojen kanssa vertailukelpoisia tuloksia on kuitenkin käytettävissä vasta 1960-luvulta lähtien. Vesilintujen (kuikka-, uikku-, sorsa- ja lokkilinnut sekä nokikana) kannanarviointimenetelmänä käytettiin aluksi kiertolaskentaa, kunnes 1980-luvulla kehitettiin pistelaskentamenetelmä erityisesti vuosittaisten kannanmuutosten seurantaa varten. Sen avulla on mahdollista laskea nopeasti edustava otos seudun vesilintukannoista.

Pistelaskentojenpäätavoitteena on seurata pesimäkantojen muutoksia vuodesta toiseen erityyppisillä vesillä ja eri osissa Suomea sekä tutkia niiden syitä. Vesilintujen laskenta palvelee linnuston ja ympäristön seurantaa sekä kantojen järkevää verotusta ja riistanhoitoa.

Kiertolaskentojenpäätavoite on koota biotoopeittain ja alueittain edustavaa aineistoa pesivien vesilintujen kannoista ja lajien runsaussuhteista kokonaisilla vesi- ja kosteikkoalueilla tai niiden selkeästi rajatuilla osilla. Kiertolaskennassa pyritään tutkittavan kohteen pesimälajien kokonaiskantojen arvioimiseen, koska näin voidaan selvittää, miten vesilinnusto määräytyy pinta-alan, ravinteisuuden, vesikasvillisuuden ym. ympäristötekijöiden perusteella. Kun kiertolaskennat toistetaan vuosittain vertailukelpoisesti, vesilinnustoa voidaan käyttää myös linnuston ja ympäristön tilan seurannassa. Tässä esitetyt kiertolaskentaohjeet soveltuvat sellaisinaan pienten ja keskisuurten järvien, lampien ja merenlahtien laskentaan. Suurjärvien vesi- ja saaristolintujen laskentaan liittyviä tarkennuksia on luvussa 13.

2. Apuvälineet ja ajantarve
Pistelaskenta

Laskennassa tarvitaan kiikari tai kaukoputki. Laskentapisteet ja laskentasektorit merkitään peruskartalle (1:20 000). Havainnot talletetaan muistivihkoon, paikkalomakkeelle tai sanelukoneelle. Yhden pisteen laskemiseen kuluu tavallisesti 5–15 min, joten yhtenä aamuna ja aamupäivänä ehtii laskea jopa kymmeniä lähekkäisiä pisteitä.

Lintutornit soveltuvat erityisen hyvin pistelaskentoihin.

Kiertolaskenta

Kiikarin, peruskartan ja muistiinpanovälineiden lisäksi suurilla, runsaskasvustoisilla ja rantaviivaltaan rikkonaisilla vesillä on syytä käyttää peruskartasta suurennettua käyntikarttaa, johon on merkitty laskentakohteen rantaviiva ja muut tärkeimmät maastomerkit. Jalan kierrettäessä on apua kaukoputkesta. Vene tai kanootti on ainakin suuremmilla järvillä tarpeen. Veneellä ehtii laskea n. 50 ha tunnissa, karuilla suurjärvillä huomattavasti enemmänkin.

3. Kohteiden valinta
Pistelaskenta

Laskennan kohteeksi soveltuu lampi, järvi, järven- ja merenlahti, merenranta tai jokivarsi.  Pisteiden vaatimukset ovat:

  *   Pisteestä voidaan pysyvien maamerkkien (esim. saari, niemi, kari, reimari, rakennus tms.) avulla rajata pysyvä laskentasektori vesialueella (sektorin rajat merkitään kartalle ja muistiinpanoihin).
  *   Pisteestä on esteetön näkyvyys laskettavalle sektorille: vesikasvillisuuden tai valaistusolojen mahdollinen muuttuminen vuodesta toiseen tai heikko tuuli eivät estä laskennan toistamista vertailukelpoisella tavalla.
  *   Lintulajit ovat aina tunnettavissa kiikarilla tai kaukoputkella kauimmaisestakin laskentasektorin kolkasta (kaukoputkellakin käytännössä alle kilometrin päästä). Laskentasektorin koko määräytyy siis siten, että sillä oleskelevat linnut pystytään määrittämään.
  *   Pisteeseen päästään kaikissa olosuhteissa (myös kelirikko- ja tulva-aikaan).
  *   Laskentapiste ei saa sijaita sellaisessa paikassa, että sinne kulkeminen vaarantaa herkästi häiriintyvien lintujen (esimerkiksi kuikka, kurki, joutsenet tai ruskosuohaukka) pesintää.

Sopivimpia laskentapisteitä ovat niemenkärjet, rantakalliot, lintutornit tai laiturit. Laajimpien sektorien laskeminen on helpointa myötävalossa (kannattaa siis sijoittaa pisteet itä- tai etelärannalle).

Samalla kohteella voi olla yksi tai useampia pisteitä, kunhan niiden laskentasektorit eivät mene päällekkäin. Kokeneet laskijat voivat valita pisteensä myös siten, että niiden sektorit sivuavat toisiaan ja mahdollisesti kattavat koko järven. Tällöinkään sektorit eivät saa mennä päällekkäin.

Kiertolaskenta

Laskennan kohteeksi soveltuu lampi, järvi, järven- ja merenlahti, jokivarsi, miksei merenrantakin. Aineiston edustavuuden kannalta on toivottavaa, että laskentoja tehdään seudun kaikilla vesistötyypeillä (myös karuilla vesillä, joita maassamme on paljon). Maastokokemuksen ja kartan avulla suunnitellaan laskentareitti, johon kuuluu yksi tai useampia kokonaan kierrettäviä laskentakohteita (vesialueita). Kaikkien yhden reitin kohteiden on sijaittava (ainakin osittain) samassa 10 x 10 km:n yhtenäiskoordinaattiruudussa.

Lähetä ensimmäisen laskentavuoden jälkeen peruskarttakopio laskentakohteistasi arkistoitavaksi Eläinmuseolle!

4. Laskentakausi

Laskenta tehdään samalla kohteella (1–)2 kertaa loppukeväällä pesivän sorsalintulajiston mukaan, ensimmäinen laskenta toukokuun alkupuolella tai puolivälissä ja toinen toukokuun loppu- tai kesäkuun alkupuolella. Ensimmäinen laskenta olisi hyvä tehdä noin viikko jäiden lähdön jälkeen. Ohjeelliset laskenta-ajankohdat ovat seuraavat sääoloiltaan normaalina keväänä (ensin paras jakso; sen alla suluissa vielä käypä jakso, johon sisältyy viikonloppu; ohjeaikojen luotettavuus heikoin Lapissa), jolloin jäidenlähtö on etelässä huhtikuun lopulla ja pohjoisessa 3–4 viikkoa myöhemmin.

Alue    1. laskenta     2. laskenta
Etelä- ja Lounais-Suomen rannikkoalue   8.–10.5.
(1.–13.5.)      20.–25.5.
(19.–27.5.)
Etelä- ja Keski-Suomen sisämaa-alue     10.–15.5.
(8.–16.5.)      25.–30.5.
(23.–31.5.)
Pohjois-Suomi   20.–25.5.
(18.–26.5.)     30.5.–6.6.
(30.5.–n. 10.6.)

Laskennan tulisi ajoittua siihen lyhyeen jaksoon, jolloin pesivä kanta on asettunut pesimäpaikoilleen, mutta parisiteet eivät vielä ole katkenneet. Toisaalta läpimuuttajat eivät saisi ”häiritä” laskentaa (muuttoparvien tulisi olla jo hävinneet). Paras laskenta-aika riippuu alueen maantieteellisestä sijainnista, kevään edistymisestä, vesistötyypistä ja vesilintulajistosta, ja se on määritettävissä paikallisesti jäiden lähdön, vesilintujen muuton edistymisen ja koiraiden parveutumisen perusteella.

Jos paikalla pesii esim. vain sinisorsia, taveja ja telkkiä, riittää yksi laskenta toukokuun alkupuolella tai puolivälissä. Jos näiden lajien lisäksi kohteella pesii useampia pareja heinätaveja, haapanoita, tukkasotkia tai tukkakoskeloita, toinen laskenta toukokuun loppupuolella tai kesäkuun alussa on tarpeen. Myös laulujoutsenen ja kanadanhanhen pesintä on varmimmin todettavissa toisessa laskennassa. Jouhisorsa, lapasorsa ja uivelo ovat luotettavimmin laskettavissa joko ensimmäisellä tai toisella laskentakerralla, alueesta ja vesistötyypistä riippuen. Suositeltavaa on, että kaikilla kohteilla tehtäisiin molemmat laskennat, koska etukäteen on vaikea tietää kunkin kevään lajistoa. Käytännössä karuimmilla vesillä riittää yksi laskenta (mieluiten ensimmäisen laskentajakson lopussa tai vähän myöhemmin), mutta muilla tarvitaan kaksi laskentakertaa keväässä. Saman reitin kohteet voi laskea useana eri päivänä, saman kohteen kaikki pisteet kuitenkin lasketaan peräkkäin samana päivänä (ks. luku 7).

Jos koiraat ovat jo liittyneet suurehkoihin (yli 4 yksilön) kierteleviin parviin, ei lajin laskenta enää ole luotettavaa. Laskentakäyntien tulisi ajoittua sopivaan ajankohtaan mahdollisimman monen lajin kannalta.

Tutkimusalueelle vuosittain soveltuvan laskenta-ajan määrittelyssä on siis käytettävä harkintaa. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota siihen, että laskettavien lajien muuttoparvet ovat hävinneet. Ongelmallisimpia lajeja ovat kahden laskentakerran ohjelmassa mm. tavi (myöhäisinä keväinä usein muuttoparvissa ensimmäisen laskennan aikaan, mikäli laskenta tehdään liian varhain), haapana (pesimättömät linnut ja muuttajat voivat paikoitellen vaikeuttaa laskenta-ajan määrittämistä), lapasorsa ja heinätavi (osa kannasta munii, kun myöhäiset parit vasta asettuvat reviireille) ja jouhisorsa (varsinkin Etelä-Suomen lintujärvillä läpimuuttajia viipyy ensimmäiseen laskentakertaan asti ja joskus vielä myöhempäänkin). Myöhäisinä keväinä laskenta on erityisen ongelmallista Pohjois-Suomessa, koska sekä ensimmäisen että toisen laskennan lajit aloittavat pesinnän myöhäisen jäidenlähdön takia lähes samaan aikaan.

5. Vuorokaudenaika

Laskenta tehdään mieluimmin aamulla tai aamupäivällä (n. klo 6–13) mutta ei illalla. Varhainen aamu on usein tuuli- ja valaistusolosuhteiltaan sopivin. Kalastus tms. ei saisi häiritä lintuja ennen laskentaa.

6. Laskentasää

Laskenta tulee tehdä hyvällä säällä: aurinkoinen tai pilvipoutainen, tyyni sää on paras. Näkyvyyttä haittaavassa sumussa, sateessa tai kohtalaisessa tuulessa laskennasta tulee luopua.

7. Laskenta maastossa
Pistelaskenta

Pisteeseen saavutaan lintuja mahdollisimman vähän häiriten. Sektorilta pakeneva, laskijan säikyttämä lintu lasketaan mukaan. Muistivihkoon merkitään kohteen ja pisteen nimi, päiväys, säätila, laskija ja tähystyksen alkamisaika minuutin tarkkuudella. Laskenta nopeutuu ja havaintojen kirjaaminen helpottuu, jos toinen henkilö on kirjurina.

Kiikarin tai kaukoputken avulla tarkastetaan rauhallisesti mutta keskittyneesti koko näkyvä tai maastomerkein muuten rajattu vesialueen sektori yhteen suuntaan edeten. Myös sukeltelevat linnut on ehdittävä havaita. Erityisen huolellisesti on etsittävä rantaviivan tuntumassa tai kasvillisuuden reunassa olevia yksilöitä. Kaikkien havaittujen lintujen laji ja sukupuoli (sorsalinnuista) määritetään ja havainnot merkitään muistivihkoon sitä mukaa kuin ne tehdään (laji, sukupuoli, yksilömäärä). Kun päästään sektorin toiseen laitaan, tehdään vielä nopea yleissilmäys kiikarin tai kaukoputken näkökentän reunamille tai ulkopuolelle jääneelle vesialueelle (esim. keskiosat ja pisteen lähiympäristö) varoen laskemasta uudelleen jo laskettuja yksilöitä. Varsinaisen tähystyksen loppumisaika (minuutin tarkkuudella) merkitään muistiin.

Yksittäiset linnut, parit, ryhmät ja parvet kirjataan erikseen. Lentäviin tai uimalla määrätietoisesti liikkuviin yksilöihin tulee kiinnittää huomiota. Jos lintu lähtee laskentasektorilta tai saapuu sille, se lasketaan mukaan pisteen tuloksiin. Sektorin yllä laskeutumatta kiertelevät ns. takaa-ajoryhmät ja muut yksilöt merkitään muistiin (ja laskentalomakkeelle), mutta niitä ei tulkita pisteen parimääriin. Määrätietoisesti yli lentävät linnut ja läpimuuttaviksi tai muualla pesiviksi oletetut yksilöt (esim. tiiviinä ryhmänä tai parvena avovedessä usein kaukana rannasta) merkitään samoin muistiin mutta niitäkään ei tulkita pisteen parimääriin.

Tähystykseen kuluva aika vaihtelee mm. sektorin koon, rantaviivan rikkonaisuuden, kasvillisuuden ja lintujen määrän mukaan. Tähystyksessä ei tule hätäillä, mutta tarpeetonta viivyttelyäkin (jonka aikana linnut voivat liikkua) on vältettävä. Pistekohtainen aika merkitään muistiin siksi, että se olisi pidettävä vuodesta toiseen suhteellisen vakiona. Jos varsinaisessa tähystyksessä jokin yksilö jäi kohtuullisessa ajassa (2–3 minuuttia) määrittämättä esim. asentonsa tai jatkuvan sukeltelunsa vuoksi, sitä tarkastellaan uudelleen varsinaisen tähystysjakson päätyttyä. Tämänkin jälkeen jostain syystä määrittämättä jääneet linnut merkitään laskentalomakkeen lisätietoja-osaan. Muita varsinaisen laskenta-ajan jälkeen tehtyjä havaintoja ei oteta mukaan.

Jos samalla laskentakohteella (lammella, järvellä, lahdella) on useita lähekkäisiä pisteitä tai sektorit sivuavat toisiaan, kaikki nämä pisteet tulee laskea peräkkäin samana aamuna mahdollisimman ripeästi. Sektorilta toiselle uiden tai lentäen siirtyvien ja yli lentävien, mahdollisesti laskeutuvien yksilöiden liikkeistä tulee tehdä muistiinpanot, varoen laskemasta uudelleen jo edellisestä pisteestä kirjattuja, siirtyneitä lintuja.

Kiertolaskenta

Kohteen kiertosuunta ja -reitti valitaan valaistuksen, kasvillisuuden ja lintujen suosimien oleskelupaikkojen perusteella. Kannattaa aloittaa siitä osasta, jossa lintuja on vähiten, ja lopettaa sinne, missä niitä on eniten.

Laskenta-alueelle saavutaan lintuja mahdollisimman vähän häiriten. Muistivihkoon merkitään laskenta-alueen nimi, päiväys, laskennan alkamisaika, säätila ja laskija.

Koko laskettava vesialue kierretään veneellä tai jalkaisin lähellä rantaviivaa. Veneellä liikuttaessa on erityisesti suurilla järvillä etua siitä, että työssä on kaksi henkilöä: toinen soutaa ja seuraa lintujen liikkumista ja toinen määrittää linnut ja tekee muistiinpanot. Avovesilajien (sukeltajien) laskennassa käytetään lisäksi hyväksi sopivia tähystyspaikkoja, jotta linnut ehditään määrittää ennen niiden pakenemista. Vain pienet sekä tulvarantaiset, umpeen kasvavat järvet on syytä kiertää jalan.

Alue tutkitaan kauttaaltaan. Erityisen huolellisesti tulee koluta lahtia, ojansuita, ruovikon reunoja ja muita sorsalintujen suosimia olinpaikkoja, tulva-aikaan rantaa pensasvyöhykkeeseen asti. Jos jokin osa-alue voidaan luotettavasti tarkastaa kiikarilla tai kaukoputkella, ei siellä tarvitse välttämättä käydä. Varsinkin nokikanat on pyrittävä laskemaan mahdollisimman kaukaa, sillä laskijan nähtyään ne kätkeytyvät kasvillisuuteen. Kurjen ja muiden ihmisen liikkumisesta herkästi häiriintyvien lintujen pesäpaikat kierretään niin kaukaa, että hautova emo ei pakene pesältä. Jos emo kuitenkin tulee yllätetyksi pesältä, paikalta poistutaan viipymättä niin kauas, että emo voi palata pesälle takaisin.

Lintujen laji ja sorsalintujen sukupuoli määritetään ja yksittäiset havainnot merkitään muistiin sitä mukaa kuin ne tehdään. Linnut kirjataan havainnoittain seuraavan esimerkin mukaisesti:

sinisorsa ♂♀ + ♂ + ♂♀ + ♂ + 3♂♂ + 2♂♂ 1♀,

jossa ♂ = yksinäinen koiras, ♂♀ = pari, 3♂♂ = kolmen koiraan ryhmä jne. Myös selvästi parvissa olevat tai muuttavat yksilöt kirjataan (esim. 5♂♂ 3♀♀, 10 exx. parvi) ja mainitaan lomakkeella, mutta niitä ei tulkita pesiviksi pareiksi.

Erityisen huolellisesti tulee seurata paikasta toiseen uivia tai lentäviä lintuja: lentosuunnat ja laskeutumispaikat merkitään muistiin. On varottava laskemasta uudelleen jo kertaalleen kirjattuja yksilöitä. Erityisesti suurilla, runsaskasvustoisilla ja rantaviivaltaan rikkonaisilla järvillä havainnot paikallistaa kätevimmin käyntikartoille (kummallekin laskentakerralle erillinen karttapohja). Jos lähekkäisiä alueita lasketaan peräkkäin samana päivänä, on otettava huomioon ne linnut, joiden havaittiin siirtyvän järveltä toiselle (tavallista esim. sotkilla). Siirtyvät yksilöt kirjataan sen kohteen tuloksiin, jonne ne pysyvästi jäävät.

Laskentatyössä tulisi olla huolellinen mutta ripeä, jotta lintujen liikkumisesta aiheutuvat virheet jäisivät vähiin. Huolimatta tarkasta havainnoinnista on toisinaan vaikea päätellä, tuliko joku yksilö jo havaituksi ja kirjatuksi vai ei. Tällaisten havaintojen tulkinnassa tulee käyttää tervettä harkintaa ja noudattaa vuodesta toiseen samaa käytäntöä.

Laskijan palattua lähtöpisteeseen kirjataan muistiin laskennan loppumisaika.

8. Havaintojen tulkinta

Aineiston käsittely-yksikkö on pari, ei yksilö. Laskentatulos tulkitaan parimääräksi laskentalomakkeelle siirrettyjen muistiinpanojen perusteella. Pesiviksi pareiksi tulkitaan (suluissa havaintomerkinnät):

Sorsalinnuilla (sotkia lukuun ottamatta)

  *   muista yksilöistä erillään oleva pari (♂♀)
  *   yksinäinen koiras (♂)
  *   koiraat 2–4 koiraan ryhmissä (2–4 ♂♂ = 2–4 paria)
  *   pienet naarasta takaa ajavat koirasryhmät (2–4 ♂♂ 1 ♀ = 2–4 paria)
  *   yksinäiset naaraat (♀), mikäli niiden yhteismäärä on suurempi kuin koiraiden yhteismäärä.

Punasotkalla ja tukkasotkalla (selvä koirasylijäämä)

  *   naaraiden kokonaismäärä (♀♀).

Telkällä

  *   juhlapukuinen (sukukypsä) koiras (♂)
  *   pari (♂♀).

Nokikanalla

  *   yksinäinen lintu (lähellä rantaa)
  *   pari (kaksi lintua yhdessä)
  *   reviirikiista (= 2 paria)
  *   nähdyistä yksilöistä erilliset äänihavainnot (reviirit) laskenta-alueella.

Kuikka- ja uikkulinnuilla

  *   yksinäinen lintu
  *   pari (= kaksi yksilöä yhdessä).

Silkkiuikkuyhdyskuntien linnuista osa saattaa olla kasvillisuuden kätkössä. Jos parimäärää ei pystytä arvioimaan (esim. häätämällä linnut näkyviin), ilmoitetaan yhdyskunnan liepeillä näkyvien yksilöiden yhteismäärä tulkitsematta sitä pareiksi.

Joutsenilla ja hanhilla

  *   pesällä tai todennäköisellä pesäpaikalla havaittu pari (= kaksi pesimäpukuista lintua yhdessä)

Lokkilinnuilla

  *   yksinäinen lintu tai pari oletetun pesäpaikan luona (esim. hautova tai hätäilevä emo).

Yhdyskuntien parimäärät voidaan arvioida kiikaroimalla pesät tai hautovat emot, tai laskemalla/arvioimalla pesiltä lentoon lähtevät emot (molemmat usein paikalla). Pesimättömiltä vaikuttavia ryhmiä ja parvia ei tulkita pareiksi.

Kaikissa lajiryhmissä vastaa paria

  *   löydetty pesä (varo laskemasta sen emoja toiseksi pariksi)!

Ensimmäisen laskentakerran perusteella tulkittavat lajit:sinisorsa, tavi, jouhisorsa, lapasorsa, punasotka, telkkä, isokoskelo ja nokikana sekä muista lajeista taivaanvuohi ja pajusirkku

Toisen laskentakerran perusteella tulkittavat lajit: kuikka, kaakkuri, silkkiuikku, härkälintu, mustakurkku-uikku, laulujoutsen, metsähanhi, kanadanhanhi, harmaasorsa, haapana, heinätavi, tukkasotka, mustalintu, pilkkasiipi, tukkakoskelo ja uivelo sekä muut lajit paitsi em. taivaanvuohi ja pajusirkku.

Tulkinta-ajankohdasta voi joissain tapauksissa perustellusti poiketa. On hyvä muistaa, että eteläsuomalaisilla järvillä viivyttelee pohjoiseen matkaavia jouhisorsia yleisesti vielä ensimmäisen laskennan aikaan, ja joinakin keväinä tavataan myös viivytteleviä taviparvia. Etelässä ensimmäisessä laskennassa tavattu uivelopari todennäköisesti jatkaa muuttoaan, mutta Pohjois-Suomessa ensimmäinen laskenta saattaa osua uivelon kannalta parhaaseen ajankohtaan.

11. Rantalintujen laskennat
Pistelaskenta

Jos intoa riittää, kannattaa vesilintutähystyksen yhteydessä laskea pisteistä käsin myös rantalintuja. Niiden laskeminen lisää huomattavasti eräiden lajien seuranta-aineistoja. Ensisijaisesti laskettavia lajeja ovat rantavyöhykkeellä (rantaluhdat, -niityt ja pensaikot, hietikot tms., mutta mukaan ei oteta rantapeltoja ja-metsiä) pesivät, laskentalomakkeelle merkityt kahlaajat ja varpuslinnut. Vesilintujen ensimmäisen laskentakerran yhteydessä laskettavia lajeja ovat taivaanvuohi ja pajusirkku, toisella laskentakerralla punajalkaviklo, rantasipi ja ruokokerttunen (reviirit merkitään muistiin molemmilla laskentakerroilla, mutta parimäärä tulkitaan lähinnä em. kerran tuloksista). Muita rantalajeja voi laskea halunsa mukaan vakiotavalla vuodesta toiseen.

Rantalinnut lasketaan vesilintutähystyksen päätyttyä kuuntelemalla ja havainnoimalla samasta pisteestä tasan 5 minuuttia. Muutenkin laskennassa noudatetaan maalintujen pistelaskentaohjeita, paitsi että laskentaan otetaan mukaan vain varsinainen rantavyöhyke eikä lintuja jaotella etäisyyden mukaan. Reviirien (useimmiten laulavat tai soidinta esittävät koiraat tai parit) perusteella tulkittu parimäärä merkitään laskentalomakkeelle (tarvittaessa lisälajeihin).

______________________
Jukka Jokimäki, FT, dosentti
Luontoselvitys- ja YVA-palvelut
Arktinen keskus
Lapin yliopisto
PL 122
96101 Rovaniemi
kännykkä 0400-138 802
fax. 358 16362 934
etunimi.sukunimi at ulapland.fi
www.arcticcentre.org<http://www.arcticcentre.org/>

Dr. Jukka Jokimäki
Nature Inventory and EIA-services
Arctic Centre
University of Lapland
P.O.Box 122
FI-96101 Rovaniemi, FINLAND
fax +358 0 16362 934
firstname.secondname at ulapland.fi
www.arcticcentre.org<http://www.arcticcentre.org/>
-------------- next part --------------
An HTML attachment was scrubbed...
URL: http://lists.oulu.fi/pipermail/lly/attachments/20130514/8c4b6094/attachment-0001.html 