[Lly] Haileat talitintit

[Esko Gustafsson]

Hei

Pyysin Esa Lehikoiselta kommentteja aiheeseen. Esan luvalla kopioitu tänne

Epa

******************************************

Moi,

karotenoidipohjaiset värit on saatava ravinnosta. Paras keltaisen normivärin
tuottava ruoka on (vihreät) perhostoukat. Menneenä kesänä perhostoukat
kehittyivät hitaasti ja niitä oli vähän. Kakkospoikueiden poikaset joutuvat
turvautumaan sahapistiäistoukkiin, jotka ovat huonompaa sapuskaa tässä
suhteessa. Todella surkean kesän ja kakkospoikueiden ehkä suuremman
suhteellisen osuuden (ei päde lounaassa) vuoksi suurempi osa tiaisista sulki
mahdollisesti suppeammin kuin normaalivuonna ja voi sen vuoksi olla jäänyt
vaaleammiksi. Olen itse tavannut useita nuoria koiraita, joiden alapuolen
höyhenys on jäänyt osittain vaihtumatta. Sukupuoli tässä näkyy siksi,
että nuo linnut vaativat tarkempaa tutkimista ja koiraan vajaan sulkasadon
huomaa helpommin kuin naaraan.

Olemme näitä värejä tutkineet Harjavallan alueella 1990-luvulta alkaen. 

Mennyt kesä oli tosiaan varmaan lähes koko maassa normaalia "otollisempi"
haaleiden talitiaisten kehittymiseen. On totta, että jotkut tiaiset joissakin
tilanteissa pitävät poikasensa hengissä mahdollisesti tarjolla olevan
siemenravinnon turvin. Olen vakuuttunut siitä, että keskimääräisissä
pesimäoloissa tiaiset kyllä ruokkivat poikasensa pääasiassa luonnosta
löytyvällä ravinnolla. Ne emot, jotka käyttävät ruokintoja
"hyväksyttävää" enemmän, ovat mahdollisesti huonompia kyvyiltään ta
elävät heikommalla alueella. Ruokinnalta sapuskan hakevien emojen vaihtoehto
siinä vaiheessa kun luonnonruoka on vähissä, on jättää poikaset
hoitamatta. Poikasten hoidosta tiaisemot luopuvat kautta maan (meidän ryhmämme
kokemukset ovat Lounais-Suomesta ja Utsjoelta) usein kakkospoikueiden kohdalla.
Poikasten hylkääminen kesken pesinnän voi pitää naaraan hengissä, mutta
aika huonoon kuntoon jotkut naaraat päästävät itsensä hoitaessaan
poikueensa toivottomissa oloissa. 

Muutama värijuttuviite, jos kiinnostaa:

Eeva, T., Lehikoinen, E. & Rönkä, M. (1998): Air pollution fades the plumage
of the Great Tit. - Functional Ecology 12:607-612.
Otsikossa on ilman saastuminen. Haaleus syntyy saastealueilla epäsuorasti
juuri erilaisen ravinnon kautta.

Tässä samasta asiasta pari artikkelia.

Lehikoinen, E. 1999: Ilmansaasteet haalistuttavat talitiaiset. - Suomen Luonto
1999(2):18
Lehikoinen, E. Eeva, T. & Rönkä, M. 1999. Harjavallan pönttölinnut
ilmansaastumisen vaikutusten mittareina. [Bird species breeding in nest boxes
indicate effects of air pollution]. - Linnut 34(3):12-16.

Saila Sillanpää paneutui väitöskirjassaan karotenoideihin biokemistien
kanssa perusteellisemmin, mutta siitä vain yksi artikkeli esimerkkinä:	
Eeva, T., Sillanpää, S., Salminen, J-P., Nikkinen, L., Tuominen, A., Toivonen,
E., Pihlaja, K. & Lehikoinen, E. 2008: Environmental pollution affects the
plumage color of Great tit nestlings through carotenoid availability. –
EcoHealth 5: 328-337.

Minusta roskaruokasyndroomaa ylikorostetaan jatkuvasti, sillä ei
kaupunkivariksistakaan värivammaisia ole kuin joku yksi sadasta tai tuhannesta.
Joku yksittäinen pari silloin tällöin Turussakin.

Esa