[Lly] Lintumies ja linnut pakkasessa

[Timo J. Leppänen]

Lintumies ja linnut pakkasessa

Istun lämpimässä keittiössä aamukahvia hörppien. Vilkaisen  
syrjäsilmällä lintujen ruokintapaikalle, johon on jo ilmaantuneet  
päivän ensimmäiset asiakkaat. Voi ei! Pikkuvarpusten  
ruokinta-automaatissa olevien siementen yläpinta on lähellä kriittistä  
pistettä. Oh no! En voi muuta kuin keskeyttää lokoisan aamuhetken, ja  
lähteä täyttämään törppöjen automaatteja.

Heitän vielä varmuuden vuoksi kolmannen pipon parin edellisen päälle.  
Koska otsalumpiota ei silti tunnu kiristävän, ajatus ei edes pahemmin  
pätki. Pakkaseen olisi tosin parempi mennä, kun ei ajattelisi yhtään  
mitään. Onneksi minun ei tarvitse laittaa sukkia jalkoihin, kun  
minulla on ?piip?-jalkineet. Kehäkolmosen sisäpuolelle en niillä  
arvaisi lähteä, sillä siellä on suuri vaara, että joku ikivihreä  
tempaisee spraymaalipurkin povitaskustaan, ja hoitaa maalaisen  
jalkineiden uudelleenvärjäyksen painokelvottomien urahdusten kera.  
Nappaan vielä naulakosta villapusakan päälle pompan ja sukellan  
pakkaseen.

Yritän selvitellä männynoksilla kökötteleville pikkuvarppanoille  
meänkielellä h-kirjaimineen, että kohta saatte lisää ruokaa.  
Hyytävässä säässä saan kurkustani ulos vain lyhyttä turun murretta.  
Linnut puolestaan yrittävät hoputtaa minua käsittämättömällä  
tikitalkillaan, jota ei ymmärrä Erkki eikä Esa. Eivätkä muutkaan  
almanakkaan etunimensä saaneet henkilöt.

Moittivatko linnut minua häiriönteosta? Vai kiittivätkö  
elintarviketäydennyksestä? Asia ei minulle täysin valjennut. Kipaisen  
sisälle kiireen vilkkaan. Jalkani koskettavat maata joka kolmannella  
askeleella. Sujautan ulkovaatteet naulakkoon, ja lopetan ajattelun?

Timo Jii