[Lly] Kierroksilla käyntiä

[Timo J. Leppänen]

Kierroksilla käyntiä

Aktiivisille lintuharrastajille on tullut käsitteeksi Utsjoen kierros.  
Kaamasesta ajetaan Karigasniemelle ja sieltä edelleen Utsjoen  
kirkonkylän kautta takaisin Kaamaseen. Lisämausteiksi voi ottaa  
vaikkapa Ailigaksen poroaidalla sekä Nuorgamissa käynnit. Minimissään  
kierrokselle taitaa tulla pituutta noin 260 kilometriä. Vaikka  
pitäähän sinne Kaamaseenkin ensin jostain päin Suomea mennä. Itsekin  
olen tuon kierroksen miltei vuosittain tehnyt. Monta hyvää lajia olen  
kierroksen aikana havainnut. Kierroksen voi toki ajaa toisinkin päin,  
kuten kaikki muutkin kierroksiksi luokiteltavat lenkit.

Hetassa asuvana minulle on toki tutumpi ?tunturikierros?. Ajelen  
Hetasta Peltovuoman, Raattaman, Muonion ja Palojoensuun kautta  
takaisin Hettaan. Kerran olen kierroksen polkenut yhdessä päivässä.  
Muulloin on tullut ajettua autolla. Matkaa kertyy noin 185 kilometriä.  
Harvoin tuolta kierrokselta mitään erityistä löytyy, mutta aina  
kuitenkin jotain. Useimmiten minulla on muutakin asiaa Muonioon eli  
aivan tyhjää en sentään yleensä ajele.

Pelkosenniemellä olen useana vuonna ajanut kierroksen, jolle en ole  
varsinaista nimeä kehitellyt. Pyhätunturilta ajelen Pyhäjärven kylän  
kautta Vitostielle. Piipahdan Pelkosenniemen kirkonkylällä ja sitten  
ajan Kemijärven suuntaan ja käännyn Vuostimosta takaisin  
Pyhätunturille. Matkaa kertynee 50-60 kilometriä. En ole tarkoin  
laskenut. Lyhyt lenkki verrattuna kahteen ensin mainittuun.

Tämän päivän tuiskussa ja tuulessa tämä Pelkosenniemen lenkki  
osoittautui säästä huolimatta tuloksekkaaksi. Sain Pyhäjärven päädystä  
koskikaran uudeksi kuntapinnaksi sekä tundraurpiaisen muutaman  
kilometrin päästä Pyhäjärven kylältä. Kirkonkylällä lenteli lähinnä  
harakoita. Tällä reissulla ongelmaksi on muodostunut runsas lumimäärä.  
Lunta on niin paljon, että autosta ei ympärillensä paljoa näe. Ei  
ainakaan pihamaille.

Juuri ennen Kemijärven rajaa tärppäsi. Kartassa lukee Kiemunkivaara,  
mutta tienvarren kylteissä Autioniemi. Pysäytin auton tienvarteen ja  
avasin ikkunan. Lintuja tuntui olevan, vaikka asumukset olivat hieman  
eri suunnilla. Raahauduin autosta ulos kiikaroimaan ja ihmettelin, kun  
ääniä kuului korpista hömötiaiseen ja siltä väliltä. Ja jonkin ajan  
kuluttua sivulle vilkaistessani huomasin pöllön ylittävän tietä, yksi  
tai kaksi tinttiä perässään. Ja siinä se oli. Lintu jota olin  
LLy-alueelta jo pitkään haikaillut. Viirupöllö. Havainto oli minulle  
sikäli merkityksellinen, että lintuharrastajan urani alkoi vuonna 1972  
viirupöllön pesän löytämisestä. Ja emot olivat sen verran ärhäköitä,  
että sain ainakin 10 vuoden ajan kalareissuilla kulkiessani varoa,  
että ?Neulajärven kauhu? ei iske kimppuun kuin sika limppuun. Silloin  
niitä tuli tarkasteltua jopa pelottavan läheltä. Viilarista tuli  
minulle LLy-elis numero 230 ja Pelkosenniemen lukema on nyt 84. Yeah!!