[Lly] Erehdyksestä lintuharrastajaksi, osa 1

[Timo J. Leppänen]

Kiitos Pekka!

Yritän opetella lyhytsanaisemmaksi:O) :O) :O)

Mutta jos jätän jutusta turhan pois, eihän sinne jää mitään asiaa:O) :O) :O)


Timo



Lainaus Pekka Hietaniemi <pekka.hietaniemi at akaslompolo.net>:

> Lohdullista tietää, ettei tämä(kään) jäänyt näin lyhyeksi.
> PH
>
>
>> Timo J. Leppänen <timo.leppanen at utanet.fi> kirjoitti 6.1.2020 kello 10.38:
>>
>>
>> EREHDYKSESTÄ LINTUHARRASTAJAKSI, osa 1
>>
>> (kaksiosainen kirjoitus)
>>
>>
>> Tulevassa kesäkuussa tulee kuluneeksi 48 vuotta hetkestä, joka
>> käynnisti varsinaisen lintuharrastajan urani. Se on jatkunut
>> yhtäjaksoisesti tähän asti, vaikka viime vuosituhannella oli välillä
>> myös vähemmän aktiivisia jaksoja. Tässä tekstissä keskityn vain
>> alkuvaiheisiin. Aves-killan ajoista kirjoitin vajaat 10 vuotta sitten
>> Keski-Suomen lintuverkossa, enkä aio enempää täällä niistä ajoista
>> edes kertoa.
>>
>> Toki jo ennen vuotta 1972 seurasin lintuja, mutta se oli sellaista
>> normaalia maalaispojan luonnon keskellä elämistä ja puuhastelua.
>> Pienviljelyspaikassa piti olla pellonlaidalla jo puolivuotiaana, joten
>> luontokokemukset alkoivat varhain. Siinä vaiheessa tietysti kiinnosti
>> enemmän kaikki maassa oleva ja liikkuva. Silloin elettiin vuotta 1955.
>>
>> 1960-luvulla maaseudulla oli vielä paljon kottaraisia. Myös kotonani
>> oli niille valmistettuja pönttöjä. Ajan tavan mukaan ne oli hinattu
>> vähintään neljän viiden metrin korkeuteen. Itse tein muutamia pönttöjä
>> ehkä noin 10-vuotiaana. Rakensin ne tinteille sopiviksi. Kotonani oli
>> sellainen puolisen metriä korkea vääntökaira, jolla tein reiät.
>> Samalla kairalla tein reikiä ainakin 25 vuoden ajan. Kuinka ollakaan,
>> tikapuiden avulla hinasin myös pikkulinnunpöntöt korkealle puihin.
>> Vasta myöhemmin opin, että eihän niiden tarvitse olla kuin sellaisella
>> korkeudella, mistä ne on maassa seisten helppo tarkistaa.
>>
>> Vanhan ajan kunnon kansakoulua käyvänä opin kavereilta myös vähemmän
>> tieteellisen tavan harrastaa lintuja. Meillä koulupojilla oli tapana
>> hajottaa räkättirastaan pesiä, koska kyseisistä linnuista ei pidetty
>> siihen aikaan. Ensin otimme kuitenkin munat pesistä ja tyhjensimme
>> sisällön. Keräsimme tyhjiksi putsaamiamme räkättirastaan munia. Ehkä
>> kyseinen homma ei ollut laillista enää siinä vaiheessa, mutta siitä
>> meillä ei ollut mitään tietoa. Häpeällistä toimintamme on tietenkin
>> ollut. Ja rikoksena vanhentunutta, mikäli siihen aikaan on edes
>> laitonta ollut. Muiden lintujen, myös toisten rastaslajien, pesät
>> jätimme rauhaan.
>>
>> Vanhimmat lintuhavaintoni löytyvät vuodelta 1968 olevasta almanakasta.
>> Siitä eteenpäin havainnot puuttuvat muutaman vuoden ajan, sillä en ole
>> löytänyt kalentereita ja muita muistiinpanoja. Kirjasin muutenkin
>> vielä silloin hyvin harvoin lintuhavaintoja muistiin, joten
>> lintutieteelle kalenterien puuttumisesta ei vahinkoa ole syntynyt.
>>
>> Vuoden 1972 kesäkuuhun asti lintuihin liittyvää toimintaani ei
>> kuitenkaan voinut nimittää varsinaiseksi lintuharrastukseksi.
>> Pienviljelystilalla riitti kesäisin työtä ja harrastin yleisurheilua
>> omalle pihalle tekemilläni suorituspaikoilla. Lintuja en seurannut sen
>> enempää kuin toisetkaan ikäiseni.
>>
>> Jotta kirjoituksesta ei tule liian pitkä, jätän varsinaisen asian eli
>> aktiivisen lintuharrastuksen käynnistymiseen johtaneen tapahtuman
>> käsittelyn toiseen eli viimeiseen osaan.
>>
>> Timo