[Lly] Erehdyksestä lintuharrastajaksi, osa 2

[Timo J. Leppänen]

EREHDYKSESTÄ LINTUHARRASTAKSI, osa 2

(kaksiosainen kirjoitus)


Pitkien alkulitanioiden jälkeen pääsen lopulta siihen, mistä piti  
kirjoittaa. Kaikki edellä oleva taisi kuulua vielä normaaliin  
maalaiselämään luonnon, ja samalla lintujen parissa?

Olin lapsena ja nuorena innokas kalamies. Kävin useilla eri järvillä  
niin virvelöimässä, mato-ongella kuin myös pilkillä. 11.6.1972 olimme  
serkkuni kanssa virvelit olalla matkalla läheisille metsäjärville.  
Yhtäkkiä edestäpäin lennähti suuri pöllö, jota ehdimme väistämään  
viime tipassa. Ja kun lintu vielä teki U-käännöksen ilmeisen pahoin  
aikein, katsoimme viisaammaksi rientää jonkin verran kauemmaksi. Siinä  
vaiheessa emme osanneet ajatella, miksi lintu käyttäytyi sillä  
tavalla. Meidän mielestämme lintu oli huuhkaja.

Tuosta tapahtumasta ei tainnut kulua kovin monta päivää, kun pari  
vanhaa koulukaveria tuli käymään. He olivat kuulleet  
lintuhavainnostamme, ja halusivat kuulemma varmistaa, mikä lintu oli  
kyseessä. En muista enää keitä kaikkia sitten lähti pöllöön tarkemmin  
tutustumaan. Lintu, tai olihan niitä kaksikin, aikoivat käydä  
kimppuumme, tai ainakin lentää läheltä ohitsemme. Silloin selvisi,  
että kyseessä on viirupöllöpariskunta, jonka pesä oli suuressa  
kuusessa olevassa vanhassa variksenpesässä. Sain siinä samalla  
oppitunnin pöllöjen maailmaan. Tulevina vuosina myös muut pöllöt  
sarvipöllöä lukuun ottamatta tulivat tutuiksi. Löytämämme pesän  
tilalle veimme viirupöllölle sopivan pöntön, missä Neulajärven  
Kauhuksi kutsuttu lintu sitten pesi ainakin 10 vuoden ajan.

Samalla kerralla tulin tietoiseksi Aves-Kilta nimisestä  
lintuyhdistyksestä, joka toimi Längelmäen lisäksi Juupajoen,  
Kuhmoisten ja Kuoreveden alueilla. Yhdistys oli BirdLifen edeltäjän  
Lintutieteellisten Yhdistysten Liiton (LYL) täysivaltainen jäsen.  
Yhdistyksen moottorina ja puheenjohtajana toimi Teuturi, kunnes muutti  
80-luvulla Kouvolaan. Itse hän ei pystynyt metsissä liikkumaan, mutta  
omasi suuren tietomäärän linnuista.

Lähes kaikki muut aktiivit olivat noin 15-20 vuoden ikäisiä, ja  
useimmat entisiä koulukavereitani. Teuturin lisäksi alussa mukana  
olivat Masa, Pakki, Kimmo, Ansteenin Pena, veljekset Kankku, Mause ja  
Peuse, Kukko-Matti, Tano, Niemis-Pena, Pajus-Matti, Pirkka T, Mikkolan  
veljekset, Leo K ja muutama muu. Valkoselkätikka-Timppa tuli myöhemmin  
mukaan, ja hän oli aktiivinen yhdistyksen loppuvaiheisiin asti. Edellä  
mainituista moni loi näkyvääkin uraa, osa lintutieteessä ja osa  
työelämässä. Moni on jo edesmennyt. Viime vuonna poistui  
keskuudestamme Kankku, joka teki Aves-Killan ohella vielä tunnetumpaa  
uraa Keski-Suomen yhdistyksessä, ja myöhemmin Xenuksessa. Pakki näkyy  
toisinaan julkisuudessa, kun maassamme selvitellään selvittämättömiä  
rikoksia. Tano pokkasi muistaakseni myöhemmin kerran Vuoden  
luontokuvaajan palkinnon. Minä taisin olla ainoa porukasta, josta ei  
koskaan tullut juuri mitään? En tiennyt, mitä tekisin aikuisena.

Aves-Killan porukasta löytyi aina niitä, jotka olivat valmiita  
lähtemään maastoon, milloin mihinkin tehtäviin. Itse asuin Tampereella  
lähes koko yhdistyksen toiminnan ajan, ja pääsin mukaan vain lomilla  
ja viikonloppuisin. Teimme pönttöjä maastoon, tarkistimme pönttöjä,  
valmistimme ja korjasimme kalasääskille keinopesien pohjia ja niin  
edelleen. Itselläni oli toistasataa pikkulinnunpönttöä, joita sitten  
Ansteenin kanssa kiersin tarkistamassa vuosittain juhannuksen aikoihin.

Vielä 70-luvulla läheskään kaikilla ei ollut omaa autoa. Kävimme  
retkillä joko useammalla autolla, tai sitten tilasimme linja-auton  
meitä kuljettamaan. Linjurilla kävimme ainakin Heinolan Lintutalossa,  
Ähtärin eläinpuistossa, Hangon Tvärminnessä, Turun kupeessa  
Ruissalossa ja myös pöllöjenkuunteluretkillä. Vieläkin ihmettelen,  
mistä kaikkialta toimintaan löytyi rahaa. Aves-Kilta oli usein mukana  
tempauksissa, joista tuli tuloja.

Meillä oli oikein hyvä kaverihenki. Ketään ei väheksytty millään  
perusteella, vaikka ei olisi erottanut varpusta variksesta.  
Aves-Killan toiminta päättyi muistaakseni vuonna 1986, vaiheessa,  
jossa miltei kaikki aktiivit oli ukkoutuneet ja useimmat muuttaneet  
pitkin maata ja kauemmaksikin. Aves-Kilta tosin oli jäsenistöltään  
Suomen naisvaltaisin lintuyhdistys. Vielä tuolloin lintuyhdistykset  
toimivat nimensä mukaisesti pääasiassa tieteen parissa. Esimerkiksi  
itse en vielä vuonna 1986 tiennyt, että havaitsemieni lintulajien  
määriä olisi voinut tai pitänyt laskea! Pesinnöistä pidettiin  
kirjanpitoa ja havainnoista, mutta ei siihen aikaan laskettu  
vuodareita eikä eliksiä. Siihen hommaan perehdyin oikeastaan vasta  
joskus 2000-luvun alkuvuosina, Ja ensin pitkin hampain.

Kaiholla muistelen niitä aikoja ja kavereita. Sellaista yhteiseen  
hiileen puhaltamista ei voi enää tapahtua missään yhdistyksessä.  
Toisaalta, kun miettii, keitä kaikkia valtakunnallisesti näkyviä  
lintuharrastajia tässä maassa pyörii, melkoinen osa heistä oli  
remmissä jo 70-luvulla. Vastuutehtävät on jätetty nuoremmille, mutta  
mukana edelleen ovat. Ja useiden nimet vilahtelevat myös Bongariliiton  
Pinnarissa. Monien vanhojen partojen on pitänyt sopeutua uudempiin  
toimintamuotoihin, vaikka ne ovat ensin tuntuneet hyvin vierailta.  
Aikansa kutakin. Itse pyrin pyörimään muiden seassa, vaikka pallo  
onkin välillä hukassa:O)

Timo


Ps. Kiitän saamastani palautteesta, jota on tullut ihan mukavasti myös  
yksityisesti. Vastaan kyseisiin viesteihin myös yksityisesti. Kaikki  
palaute on tervetullutta, vaikka olisi negatiivistakin. Jos olen  
tehnyt virheitä, pyrin ottamaan opikseni:O=)