
<html>

<head>

<style>

.hmmessage P

{

margin:0px;

padding:0px

}

body.hmmessage

{

FONT-SIZE: 10pt;

FONT-FAMILY:Tahoma

}

</style>

</head>

<body class='hmmessage'>Jep, juuri pihapinnojen kerääjillehän minä aikoinaan ekopinnakisaa markkinoin, kun siitä on näppärä laajentaa.<br><br>Näemmä vuodareita paljastellaan saman tien, joten miksenpä siis löisi omianikin kehään... eihän ne enää miksikään muutu.<br><br>MAAILMA 186 (pikkukajava Norjasta, oma ennätys)<br>SUOMI 185 (Lly:n ulkopuolelta mehiläishaukka, pikkulepinkäinen ja mustatiira; sivuaa omaa ennätystä v:lta 2005)<br>LLY 182 (oma ennätys parani 25:llä – taitaa sijoituksenikin nyt olla veppisivujen 9:ttä parempi...)<br>EKO 175 (oma ennätys parani 27:llä)<br>ROV 170 (kaikki ekoja, oma ennätys parani 19:llä)<br><br>Uusia eliksiä 11, Lly-pinnoja 17 ja ROV-pinnoja 15.<br><br>Aika harvinainen tapaus meikäläisellä, että joka listalla eri luku. Väitän olevani ensimmäinen, jonka 177. Lly-vuodari oli riekko ja 181. hiiripöllö. Luultavasti loppupäätä saa kelata melko pitkäänkin, ennen kuin sattuu samat lajit samalle järjestysluvulle jonkun muun kanssa, mutta nuo 2 olivat aika helmiä.<br><br>Sanomattakin lienee selvää, että 2007 oli kohdallani hulppea lintuvuosi, jota luonnehti sikamaisen hyvä tuuri. Tuli mm. 6 lajia hanhia, 3 kiuruja ja kerttujen heimosta 10. Kun jo maaliskuun lopussa oli 52 pinnaa – mukana sellaisia lajeja kuin pähkinänakkeli, nokkavarpunen, vuorihemppo ja sarvipöllö – tulin siihen tulokseen, että pakko kai se on kerätä pinnoja tänä vuonna oikein tosissaan kun näin hyvin alkaa. <br><br>Kaksi pinnoista oli erityisen mieleenpainuvia, joista toinen ei edes ollut elis:<br><br>1) 23.6.2007 ROV Kivijärvi: LIEJUKANA. Olin edellispäivänä tehnyt Auttikönkään lenkin (n. 185 km, mittari sippasi), joka venähti todella myöhään: olin kotona n. klo 3.30, jolloin läpötila oli pudonnut +6 °C:een – onneksi olin saanut Könkäällä Ruonakosken Antilta hansikkaat lainaan! Pitkän lenkin päälle on tapana pyöräillä seuraavana päivän hieman, etteivät paikat kangistuisi, n. 10–20 km on ihan riittävä tähän tarkoitukseen. "Aamulla" herätessäni olinkin saanut Antti R:ltä tekstiviestin, että nuolihaukka Kivijärvellä nuolihaukka, johon tuhahdin, että näemmä pyöräilläänkin 50 km (nuolihaukka kuitenkin puuttui ekoelislistalta, vaikka minulla olikin 3 Lly-havista 4 yksilöstä). En ollut edes haukkaa löytänyt, kun katsoin kiikarilla, että tuo pensaan tyvellä oleva tumma möykkyhän taitaa olla lintu. Putkella katsoen itseni valtasikin taas sen epäuskoisuuden tunne: nokikanan muotoinen tumman ruskeanharmaa lintu, jolla punainen nokka ja otsakilpi, valkoinen kylkijuova ja alaperä sekä kirkkaan kellanvihreät koivet (se istui ystävällisesti oksalla); eipä lajin suhteen epäselvyyttä ole, onhän tämä nähty toissavuonna Espoon Suomenojalla! Laitoin muutaman tekstiviestin linnusta ja niinpä Antti saapui (takaisin) paikalle ja saattoipa jopa muutaman ärräpään päästää. Löytyivät sitten ne nuolihaukatkin. Tuolla päivällä pinnaluku oli noissut 162:een, jolloin aloin ensi kertaa toden teolla tajuta, että tänä vuonnahan on mahdollisuuksia vaikka mihin.<br><br>2) 1.10.2007 ROV Niskanperä: HEINÄKURPPA. Juuri edellispäivänä olin tehnyt Välijoen lenkin (120+ km), jolta sain sellaisia haviksia, ettei voinut kun voivotella, ettei ole jo lokakuu. Isolepinkäinen, tuulihaukka ja kurki ainakin jäivät lokakuulta saamatta. Mutta olin tehnyt lenkin "etuajassa" hyvästä syystä: kuun ensimmäisen sääennuste ei ollut kovinkaan lupaava. Päätin kuitenkin, että yritetään lähiseudulta joitain lajeja, jotka voivat lokakuussa olla vaikeita. Niinpä sain kaikkiaan 22 lajia tuona sateisena päivänä, mikä on kyllä aika vaatimaton avaus, mutta joukkoon mahtui pari mukavaakin, kuten naurulokki ja jouhisorsa. Ja kun kerran olin Niskanperällekin asti tullut, päätin kompata pellon taivaanvuohen toivossa, vaikka olikin ilmiselvää, että huono kenkävalinta tietäisi sukkien läpikastelua. Jo syyskuun puolella olin käynyt pellolla muutaman kerran heinäkurpan toivossa, kun tiesin niitä sieltä aiemminkin löytyneen. Olin jo ehtinyt luovuttaa ja nyt yritin pelkkää taivaanvuohta. Määritystä oli tietysti vastikään petrattu, joten tiesin heti mikä oli se taivaanvuohen mallinen, mutta tukevampi ja lyhytnokkaisempi lintu, joka nousi vain muutaman metrin päästä äänekkäin siiveniskuin ja laskeutui vain ehkä 20 metrin päähän. Ihanan ystävällinen otus! Niinpä kun näin, minne se laskeutui, kävelin perästä säikyttääkseni sen vielä kerran lentoon, nähdäkseni ovatko pyrstönkulmat valkoiset – ja arvaatteko mitä? Laitoin taas parit tekstiviestit ja se olikin sitten lähes 6-vuotiaan kännykkäni loppu, joka taisi kastua yhden kerran liikaa.<br><br>Yhteenvetona todettakoon, että mieleenpainuvimpia ekohetkiä ovat juuri ne, jolloin vaivannäkö toden teolla palkitaan :-)<br><br>Mieleenpainuvin lenkki puolestaan tehtiin 25.10. YLI Lohijärvelle. Edellisestä kunnon lenkistä oli jo aikaa huonojen säiden takia, joten pitkä lenkki (100+ km) oli suunnitelmissa. Kun huomasin Tiirasta lyhytnokkahanhen olevan edelleen Lohijärvellä päätinkin tehdä hieman pitemmän (171,42 km) lenkin. Vuodareita oli kuitenkin kasassa 177 ja kasvumahdollisuudet aina vain pienemmät, joten lyhytnokkahanhi olisi todella arvokas – ja noin pitkällä lenkillä saattaisi jotain muutakin näkyä. Jo alku oli lupaava, vaikkei vuodari ollutkaan, niin Niskanperältä löytyi älyttömän myöhäinen LAPINKIRVINEN (Tiira-järjestelmän mukaan vuoden myöhäisin koko maassa, Suomen edellinen 14.10. Hki Vuosaari, Lly:n 9.9. ROV Jängislahti). Pian Muurolan jälkeen puunlatvassa istuskeli vuoden ensimmäinen VARPUSPÖLLÖ ja kun n. 2 km ennen hanhipaikka sain PYRSTÖTIAISESTA 179. vuodarin, niin alkoi jo vähän jännittä. Jännitti vieläkin enemmän, kun en aluksi löytänyt lintua, mutta käytyäni kaupassa ja edempänä kylällä katsastin paikan uudestaan ja tällä kertaa tärppäsi, sain pari kivaa valokuvaakin. Paluumatkan suurimmat elämykset liittyivätkin sitten ruonasulatuselimistön toimintaan.<br><br>Tasapeli Lly-vuodariennätyksen (180) kanssa piti sekin pitkään jännityksessä: lisäystä tuli vasta 28.12. pikku-uikun bongausreissulta, jolta löytyi myös vuoden ensimmäinen HIIRIPÖLLÖ. Siitähän en tietenkään voi olla vielä varma, etteikö joku muu olisi tänä vuonna pannut paremaaksi.<br><br>Muutaman mielenkiintoisen haviksen jätin pinnoihin laskematta: tiibetinhanhen (ei-eko), savannihaikaran ja nokivariksen.<br><br>Ja sitten voi tietysti aina jossitella, eli puutteita ja nuijauksia:<br>mehiläishaukka<br>keräkurmitsa<br>pikkusirri<br>

jänkäsirriäinen<br>jänkäkurppa<br>huuhkaja<br>viirupöllö<br>lapinpöllö<br>kehrääjä<br>käenpiika<br>pohjantikka<br>virtavästäräkki<br>sinipyrstö<br>pikkulepinkäinen<br><br /><hr />Jaa joulukuvasi ilmaiseksi Windows Live Spacesissa! <a href='http://spaces.live.com' target='_new'>Klikkaa!</a></body>

</html>