<html>
<head>
<style>
.hmmessage P
{
margin:0px;
padding:0px
}
body.hmmessage
{
FONT-SIZE: 10pt;
FONT-FAMILY:Tahoma
}
</style>
</head>
<body class='hmmessage'><div style="text-align: left;"><br></div>Mietin ensin, että mitäs ihmeteltävää mittaamisessa on, mutta saattaapa olla, ettei ihminen niihin koloihin mahdu mittanauhan kanssa :-D<br><br>Kovin paljoa en lajista tiedä, tässä linnun yhdysvaltalaisen All About Birds -sivuston entry<br>http://www.birds.cornell.edu/AllAboutBirds/BirdGuide/Rhinoceros_Auklet_dtl.html<br><br>Ja kuten näkyy, tieteelliseen nimeen tuli kirjoitusvirhe, oikea muoto on Cerorhinca monocerata – mikä auttanee vaikkapa Google- tai Wikipedia- ym. seikkailuissa.<br><br><hr id="stopSpelling">&gt; Date: Thu, 25 Sep 2008 22:13:47 +0300<br>&gt; From: timo.leppanen@utanet.fi<br>&gt; To: the_number_freak@hotmail.com<br>&gt; Subject: Re: [Lly] Guinness-lintuja<br>&gt; CC: lly@lists.oulu.fi<br>&gt; <br>&gt; Anssi olikin tehnyt niin tarkkaa työtä tekstinsä kanssa, että meidän muiden ei <br>&gt; kirjaa enää tarvitse ostaakaan - vai?<br>&gt; <br>&gt; Paljon olisi kommentoitavaa, mutta seuraava ainakin kummastuttaa:<br>&gt; <br>&gt; &gt; PISIN LINNUN PESÄKOLO: sarvikiislan (Cerorhina monocerata) pesäkäytävä on<br>&gt; &gt; yleensä 2–3-metrinen, joskus 5 ja pisin oli 8 m.<br>&gt; <br>&gt; Olisi mielenkiintoista tietää enmmän tuosta lajista ja sen pesäkäytävistä. <br>&gt; Millaisia ne mahtavat olla? Tekeekö lintu käytävät itse? Ja kuinkahan käytävät <br>&gt; sitten mitataan?<br>&gt; <br>&gt; Guinneess'ista pyörällään,<br>&gt; Timo<br>&gt; <br>&gt; <br>&gt; <br>&gt; Lainaus Anssi Mäkinen &lt;the_number_freak@hotmail.com&gt;:<br>&gt; <br>&gt; &gt; <br>&gt; &gt; Enkä tarkoita kaljan maskottitukaania, vaan sain tänään Guinness World<br>&gt; &gt; Records 2009 -kirjan suomalaisen laitoksen. Joka kertoo linnuista, että...<br>&gt; &gt; <br>&gt; &gt; PAINAVIN LENTÄVÄ LINTU: H. T. Glynn ampui 18,2-kiloisen kuningastrapin<br>&gt; &gt; (Ardeotis kori) v. 1936. <br>&gt; &gt; –Mielenkiintoista, kuningastrapin painotiedot ovat olleetkin kiven takana.<br>&gt; &gt; Omistamani CRC Hanbook of Avian Body Masses (Dunning 2008) kertoo alalajin A.<br>&gt; &gt; k. kori koiraan painoksi 7,2–15,2 kg (ka 11,3 kg) ja isotrapin (Otis tarda)<br>&gt; &gt; koiraalle puolestaan 8,5–18 (11,975) kg. Kuningastrapin alalajin A. k.<br>&gt; &gt; struthionculus sanotaan tosin olevan koria painavampi, mutta Dunningilta<br>&gt; &gt; löytyy sille vain yhden koiraan "keskiarvo" 10,9 kg. Tuossa<br>&gt; &gt; isotrappiaineistossa on tosin huomioitava, että näin samat lukemat BWP:ssä,<br>&gt; &gt; mutta se koski vain yhtä (saksalaista) otantaa; kaikki aineistot huomioon<br>&gt; &gt; ottaen kokovaihtelu oli 5,75–18 kg ja pienin koiraiden keskipaino oli 8,883<br>&gt; &gt; kg. Kirjassa mainittiin, että nuoret koiraat yleensä 6–12 kg, vanhat 8–16 kg.<br>&gt; &gt; Tasan 18 kg näyttäisi olevan suurin luotettava isotrapin paino, sekä BWP että<br>&gt; &gt; Guinness tuomitsivat tiedon 21-kiloisesta mantšurialaisesta linnusta<br>&gt; &gt; epäluotettavaksi. Jos uusi Guinness pitää siis kutinsa kunigastrappi<br>&gt; &gt; näyttäisi voittavan isotrapin 200 grammalla. Tietysti silloin tällöin<br>&gt; &gt; mainitaan tieto puolalaisesta 22,5-kiloisesta kyhmyjoutsenesta (Cygnus olor),<br>&gt; &gt; mutten tiedä suhtaudutaanko tähän enään vakavasti – tiedon<br>&gt; &gt; kirjallisuusviitteestä en nyt muista muuta kuin, että vuodelta 1935 oli.<br>&gt; &gt; <br>&gt; &gt; SUURIN ELÄVÄN LINNUN MUNA: Strutsi (Struthio camelus) pyöräytti 2,58-kiloisen<br>&gt; &gt; munan ruotsalaisten Kerstin ja Gunnar Sahlinin maatilalla 30.8.2007.<br>&gt; &gt; –Muistelisin ennätyksen tulleen aiemminkin Ruotsista – vai olinko kuullut<br>&gt; &gt; samasta jo aiemmin? Strutsinmunien keskipaino on ollut eri tutkimuksissa<br>&gt; &gt; 1,3–1,6 kg, kananmuna painaa n. 60 g.<br>&gt; &gt; <br>&gt; &gt; ENITEN LINTUJA SAMASSA PESÄSSÄ: Kutojiin kuuluvan tasavaltalaisen<br>&gt; &gt; (Philetairus socius) yhteispesässä saattaa olla jopa 300 asuntoa. Pesä voi<br>&gt; &gt; olla 2 m korkea ja 8 m pitkä ja joskus pesäpuu romahtaa painon alla.<br>&gt; &gt; –Tämänhän kaikki jo tiesivätkin. Suurin pesä puussa? Valkopäämerikotkakin<br>&gt; &gt; (Haliaeetus leucocephalus) on aika ison rakentanut.<br>&gt; &gt; <br>&gt; &gt; SUURIN HAUKKALAJI: Tunturihaukka (Falco rusticolus) voi olla 64 cm pitkä,<br>&gt; &gt; siipiväliltään 123 cm ja painaa 800–2 100 g.<br>&gt; &gt; –Suomentaja ei ole nyt ymmärtänyt englannin kielen sanan "falcon" merkitystä.<br>&gt; &gt; Mitenkäs haukan määrittelet? Ylläoleva ennätyskategoria on tietysti oikeasti<br>&gt; &gt; "suurin jalohaukka". Löyhimmän kautta kaikki Accipitridae-heimon lajit ovat<br>&gt; &gt; haukkoja, jolloin suurin on munkkikorppikotka (Aegypius monachus; paino<br>&gt; &gt; 7–12,5 kg, pituus 100–120 cm, siipiväli 250–295 cm). Haukka-sanalla<br>&gt; &gt; nähtävästi kuitenkin tarkoitetaan niitä heimon lajeja, jotka eivät ole<br>&gt; &gt; "korppikotkia" tai "kotkia" (ml. hiirihaukan sukuiset "harpyijat") sekä<br>&gt; &gt; jalohaukkoja. Tosi tieteellistä siis. Raptors of the Worldin (Ferguson-Lees<br>&gt; &gt; et. al. 2001) mukaan sanoisin, että suurin on tällöin kruunuerakkohaukka<br>&gt; &gt; (Harpyhaliaetus coronatus; 73–79 cm, 170–183 cm), aivan tuntumassa ovat myös<br>&gt; &gt; erakkohaukka (H. solitarius, 65–75 cm, 157–180 cm) ja marsuhaukka<br>&gt; &gt; (Geranoaetus melanoleucos, 60–76 cm, 149–184 cm); painotiedot vain ovat<br>&gt; &gt; onnettomat: H. coronatus 2,95 kg (1 yks), H. solitarius "noin 3 kg" ja G.<br>&gt; &gt; melanoleucos k 1,7 kg (1 yks) n 3,2 kg (1 yks). Muilta mitoiltaan H.<br>&gt; &gt; coronatus on kuitenkin näistä suurin. Tunturihaukka on muuten Suomessa<br>&gt; &gt; säännöllisesti pesivistä petolinnuista kotkien jälkeen suurin: keskimäärin<br>&gt; &gt; selvästi kanahaukkaa ja hieman sääkseäkin painavampi.<br>&gt; &gt; <br>&gt; &gt; PIENIN ULAPPAKEIJU: Etelänkeiju (Oceanites oceanicus) painaa 40 g.<br>&gt; &gt; –Kukkua. Jo eurooppalainen merikeijukin (Hydrobates pelagicus, 20,3–31,1 g)<br>&gt; &gt; on pienempi. Yleensä maailman pienimmäksi (ja pienimmäksi merilinnuksi)<br>&gt; &gt; sanotaan kääpiökeiju (Oceanodroma microsoma), joka Dunningin mukaan painaa<br>&gt; &gt; 18,2–21,7 (ka 20,5) g – sama lähde tosin kertoo pikkuetelänkeijun (Oceanites<br>&gt; &gt; gracilis) painoksi 16–17 (3 yks, ka 16,7) g. Etelänkeijun painoksi sanotaan<br>&gt; &gt; 25–35 (28,9) g – selvästi Guinnessin väitettä vähemmän, mutta silti vasta 5.<br>&gt; &gt; sijalle oikeuttava lukema (edellisten lisäksi pienempi on vielä<br>&gt; &gt; galapagosinkeiju Oceanodroma tethys, 19–30 g).<br>&gt; &gt; <br>&gt; &gt; PISIN LINNUN PESÄKOLO: sarvikiislan (Cerorhina monocerata) pesäkäytävä on<br>&gt; &gt; yleensä 2–3-metrinen, joskus 5 ja pisin oli 8 m.<br>&gt; &gt; –Kaikki tiesi tämänkin.<br>&gt; &gt; <br>&gt; &gt; NIRSOIN LINTU: Kotilohaukan (Rostrahamus sociabilis) alalaji plumbeus syö<br>&gt; &gt; vain Pomacea paludosa -omenakotiloita.<br>&gt; &gt; –Ferguson-Lees ei erittele alalajien ruokavalioita, mutta toteaa<br>&gt; &gt; kotilohaukkojen syövän lähes yksinomaan Pomacea-suvun kotiloita. R. s.<br>&gt; &gt; plumbeus mainitaan alalajeista lyhytnokkaisimmaksi.<br>&gt; &gt; <br>&gt; &gt; SUURIN METSÄKANALINTU: Metson (Tetrao urogallus) koiras painaa jopa 4 kg ja<br>&gt; &gt; naaras 2 kg.<br>&gt; &gt; –PLV:n mukaan keskipainot olivat 3,98 ja 1,85 kg. Suurimmat metsot ovat<br>&gt; &gt; Saksassa, josta BWP löysi 6,5-kiloisenkin.<br>&gt; &gt; <br>&gt; &gt; HARVINAISIN LINTU: Rämetulikärjen (Campephilus principalis) uskottiin<br>&gt; &gt; kuolleen sukupuuttoon Yhdysvalloista 1940-luvulla, mutta havaittiin taas<br>&gt; &gt; 25.4.2005 Cache Riverin ja White Riverin luonnonpuistossa (Arkansas, USA).<br>&gt; &gt; Kuubalainen alalaji löydettiin uudelleen 1986, mutta uusia, luotettavia<br>&gt; &gt; havaintoja ei ole tehty, joten se lienee kuollut sukupuuttoon.<br>&gt; &gt; –No joo. Mitenkäs harvinaisimman määrittelet? Omasta mielestäni kunnia kuuluu<br>&gt; &gt; lajille, jonka viimeisimmästä havainnosta on kulunut kauimmin aikaa ja jota<br>&gt; &gt; ei kuitenkaan ole julistettu sukupuuttoon kuolleeksi. Etsin aikoinani tällä<br>&gt; &gt; perusteella harvinaisinta lajia BirdLife Internationalin sivuilta ja<br>&gt; &gt; voittajaksi selvisi goiansirkkunen (Sporophila melanops), jota ei ole tavattu<br>&gt; &gt; 1823 kuvatun yksilön jälkeen (holotyypiksi sitä ei kuitenkaan<br>&gt; &gt; yksiselitteisesti sanota). <br>&gt; &gt; http://www.birdlife.org/datazone/species/index.html?<br>&gt; action=SpcHTMDetails.asp&amp;sid=9539&amp;m=0<br>&gt; &gt; Muistaakseni tuota tuoretta rämetulikärjen havistakaan ei ole kiistattomasti<br>&gt; &gt; hyväksytty, jolloin tuorein mannermaahavainto on vuodelta 1944.<br>&gt; &gt; <br>&gt; &gt; Jos ei ollut itsestään selvää, niin<br>&gt; &gt; PLV = Pohjolan linnut värikuvin<br>&gt; &gt; BWP = Birds of the Western Palearctic<br>&gt; &gt; <br>&gt; &gt; En tietenkään listannut kaikkia, lähinnä keskityin tuoreisiin kategorioihin<br>&gt; &gt; ja niihin, joissa oli kommentoinnin aihetta. Guinness käy nähtävästi vuosi<br>&gt; &gt; vuodelta epätieteellisemmäksi ja sensaatiohakuisemmaksi (tässä oli 3D-kuvia<br>&gt; &gt; ja lasit niitä varten!) ja allekirjoittanut löytää niistä läjäpäin väärää<br>&gt; &gt; tietoa, kuten näkyy. Suomennos on myös tuoreimmissa laitoksissa ollut kerta<br>&gt; &gt; kaikkiaan kelvotonta: Annukka Kolehmaisen mukaan mm. marsupial=nisäkäs. Yhä<br>&gt; &gt; se silti näemmä ostokynnykseni ylittää, löytyy siitä kuitenkin kaikenlaisia<br>&gt; &gt; pöljyyksiä, mitä muualla ei ole – eikä kerran vuodessa ilmestyvän opuksen<br>&gt; &gt; osto niin mahdottomalta rahareiältä tunnu.<br>&gt; &gt; <br>&gt; &gt; <br>&gt; &gt; _________________________________________________________________<br>&gt; &gt; Ota nyt käyttöösi uuden sukupolven Windows Live palvelut!<br>&gt; &gt; http://get.live.com<br>&gt; <br>&gt; <br>&gt; <br>&gt; <br>&gt; _______________________________________________<br>&gt; Lly mailing list<br>&gt; Lly@lists.oulu.fi<br>&gt; http://lists.oulu.fi/mailman/listinfo/lly<br><br /><hr />Liity nyt uuteen Windows Live Messenger perheeseen <a href='http://get.live.com' target='_new'>Klikkaa!</a></body>
</html>