<html>
<head>
<style><!--
.hmmessage P
{
margin:0px;
padding:0px
}
body.hmmessage
{
font-size: 10pt;
font-family:Tahoma
}
--></style>
</head>
<body class='hmmessage'><div dir='ltr'>
Onnistuin tämmöisen asian selvittämään maailman pöllöistä ja ajattelin mainita muille linnuista kiinnostuneille. Ei ollut hirveän helppo homma. Valitsin etukäteen lapinpöllön alarajaksi. Keskikokoinen varis painaa n. 525 g.<br><br>1. Äyriäishuuhkaja (<i>Bubo blakistoni</i>) 4600 g<br>2. Huuhkaja (<i>Bubo bubo</i>) 4200 g<br>3. Savannihuuhkaja (<i>Bubo lacteus</i>) 3115 g<br>4. Tunturipöllö (<i>Bubo scandiacus</i>) 2951 g<br>5. Vuorikalahuuhkaja (<i>Bubo flavipes)</i> 2650 g<br>6. Amerikanhuuhkaja (<i>Bubo virginianus</i>) 2503 g<br>7. Kalahuuhkaja (<i>Bubo zeylonensis</i>) 2500 g?<br>8. Kalapöllö (<i>Bubo peli</i>) 2325 g<br>9. Aavikkohuuhkaja (<i>Bubo ascalaphus</i>) 2300 g<br>10. Isohaukkapöllö (<i>Ninox strenua</i>) 2200 g<br>11. Sundankalahuuhkaja (<i>Bubo ketupu</i>) 2100 g<br>12. Lapinpöllö (<i>Strix nebulosa</i>) 1900 g<br><br>Mainittakoon, että tornipöllöjen heimon suurin on naamiotornipöllön (<i>Tyto novahollandiae</i>) Tasmaniassa esiintyvä alalaji <i>castanops</i> (1260 g), jonka König & Weick (2008) lukevat omaksi lajikseen (eng. Tasmanian Masked Owl, "tasmaniantornipöllö"?).<br><br>Ovat siis kirjallisuudessa mainittuja maksimipainoja, en jaksanut olla yksityiskohtaisempi. Kokohan voi lajin sisällä vaihdella paljonkin sukupuolesta ja alalajista riippuen, joten keskipainon mukaan järjestys voi olla erilainen. Yleisemmillä lajeilla mahtaa myös olla kattavampi aineisto harvinaisiin verrattuna; sellaiset lajit kuten raita- (<i>B. shelleyi</i>, 1 k 1257 g) ja intianhuuhkaja (<i>B. nipalensis</i>, 1300–1500 g) saattaisivat tosiasiassa kuulua listalle, pituuden (53–61 ja 51–63 cm) puolesta ainakin kuuluvat suurimpiin pöllöihin.<br><br>Kalahuuhkajalle en kirjallisuusviitettä löytänyt, vähän joka paikkaa nettiä vain tarjottiin 2,5 kg:n maksimia, mikä kyllä sijoittaisi sen samalle kohtaa kalahuuhkajia kuin senteissäkin verrattuna; ainoat löytämäni punnitustulokset olivat yksi 1308 g:n naaras ja yksi 1105 g:n koiras, molemmat alalajia <i>leschenaultii</i> – paljon listan lukemaa vähemmän siis.<br><br>Ihmetyttävimmän korkean lukeman kunnia kuuluu aavikkohuuhkajalle, kun otetaan huomioon kuinka paljon se senteissä (pituus 38–50, siipiväli 100–120) häviää huuhkajalle (59–73 ja 138–170), jonka alalajiksi se aiemmin luettiin.<br><br>Yksi suku aika hallitseva, varsinkin kun kalahuuhkajat (ent. <i>Ketupa</i>), tunturipöllö (ent. <i>Nyctea</i>) ja kalapöllöt (ent. <i>Scotopelia</i>) nykyään siihen luetaan. Maailman lintujen suomenkielisten nimien luettelossa on vielä vanhan mallin mukaan.<br><br><br><br>Mutta asiasta toiseen eli linnuista nisäkkäihin – nimittäin kylläpä harmitti, ettei tänään tullut postinjakokeikalle kamera mukaan! Tikanpäässä tuli vastaan kettu, joka kaikessa rauhassa löntysteli tiellä vain n. 3 metrin päästä ohi; toisella kohtaamisella Lehtokertulla se jopa seurasi minua lyhyen matkaa ihmeissään pällistellen jakotoimitusta. Ja ehtipä Lehtokerttu 19:n pihassa hetken olla kettu ja 2 jänistä. Tuuheahäntäinen ristikettu, joten kapinenkaan ei mahtanut olla.<br> </div></body>
</html>