<!DOCTYPE HTML PUBLIC "-//W3C//DTD HTML 4.0 Transitional//EN">
<HTML dir=ltr><HEAD>
<META content="text/html; charset=iso-8859-1" http-equiv=Content-Type>
<META name=GENERATOR content="MSHTML 8.00.6001.19154">
<STYLE title=owaParaStyle>P {
MARGIN-TOP: 0px; MARGIN-BOTTOM: 0px
}
</STYLE>
</HEAD>
<BODY bgColor=#ffffff ocsi="x">
<DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial>Hei taas kaikille</FONT></DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial></FONT><FONT size=2 face=Arial></FONT> </DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial>Saatiinpa aiheesta pieni keskutelumunanen - se oli
tarkoituskin. Verkon lukijat olisivat voineet kirjoittaa käsityksistään
enemmänkin, mutta hyvä näinkin. Keskustelu ei ole ollut kovin runsasta. TJL
on ollut verkossa lähes ainoa poikkeus. Hänen juttujaan
onkin </FONT><FONT size=2 face=Arial>ollut hauska seurata, kiitos siitä.
Niissä on ollut huumorin pilkettä mukana, jota kaikki eivät tosin ole
aina ymmärtäneet.</FONT></DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial></FONT> </DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial>Nunnataskusta tekemäni kirjoituskaan ei ollut aivan
haudan vakavaksi tarkoitettu. Kirjoituksen tyylilajista sai
vihjeen sen viimeisissä lauseissa, joissa 'annettiin vinkkejä
satunnaisharhailijoille'. Se oli parodiaa. Tämä aihepiiri on nyt
kuitenkin sellainen, että sitä ei kannata sivuuttaa pelkällä olan kohautuksella.
Siksi jatkan aiheesta.</FONT></DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial></FONT> </DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial>Sovitaanko aluksi, että kirjoitamme aiheesta
kohteliasti. Karkea kielenkäyttö ja
hyökkääminen karkottaa lukijat ja kirjoittajat. Vanha
hyvä periaate: Arvioidaan ja arvostellaan asioita, ei haukuta
ihmisiä. Toivon vapautunutta ja runsasta osanottoa, koska tämä
koskettaa kaikkia lintuharrastajia. Tarkoitukseni ei ole laukoa
totuuksia, koska eettisten asioiden ja arvojen pohdiskelussa niitä
ei yksinkertaisesti ole. Jos olet eri mieltä kanssani, se on hyvä
asia. Silloin sinulla on oma mielipide ja toivottavasti myös
jonkinlainen arvopohja sille. En minäkään ime valmiita
totuuksia muilta, ilman pohdintaa. Titteleillä ja opintotodistuksilla
ei eettisten asioiden ja arvojen määrittelyssä ole paljon painoarvoa. Moni
älykäs tiedemies on toiminut pöyristyttävällä tavalla ja saanut paljon vahinkoa
aikaan. Tätä on tapahtunut kaikilla tieteen aloilla. Tänäkin päivänä tapahtuu
ikäviä asioita. Työ kantaa huonoja hedelmiä ilman kestävää arvopohjaa
ja etiikkaa. Tieteellisten totuuksien sisällä ja pääkopassa oleva
arvotyhjiö on pelottava asia, koska tyhjiöllä on aina taipumus täyttyä. Joku
taluttaa pässiä. Kuka, miksi ja mihin?</FONT></DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial></FONT><FONT size=2 face=Arial></FONT> </DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial>Sitten asiaan! Kirjoitukseeni tulleissa
kommenteissa sivuttiin mm. eläinten inhimillistämistä, niille annetun avun
vaikutuksia, vammalintuja ja samaistumista. Siispä jatketaan aluksi
näillä aiheilla...</FONT></DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial></FONT> </DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial><FONT size=2
face=Arial><STRONG>Inhimillistäminen:</STRONG></FONT> </DIV>
<DIV>
<DIV>Inhimillistäminen on sanahirviö, jota on hankala määritellä? Eipä sitä
löytynyt suomen sanakirjastakaan. Jos sillä tarkoitetaan sitä,
että ihminen pitää eläintä ihmisen kaltaisena olentona,
kommentoinnissa mentiin vähän harhateille. Mielestäni eläintä ei tarvitse
inhimillistää siksi, että sitä haluaisi auttaa. Toisinpäin sama asia: halu
auttaa pulaan joutunutta eläintä ei vaadi inhimillistämistä. Jokaista
elävää olentoa, niin eläintä kuin ihmistä, tulee autaa, jos se on joutunut
pahaan pulaan tai kärsii tarpeettomasti. Apu voi olla eläimen kohdalla se, että
eläin lopetetaan nopeasti ja kärsimystä aiheuttamatta. Se voi myös olla
vapauttaminen tarkoituksettomasta loukusta. Apu voi olla myös ravintoa
ja rauhallinen paikka, jossa voi levätä ja kuntoutua ennen vapaaksi
päästämistä. Mielestäni jokainen elävä olento on arvokas omana itsenään, ilman
inhimillistämistä. Tämä koskee kasveja, pensaita, puita, kokonaisia
biotooppeja, petoeläimiä ja niiden saaliseläimiä samoin kuin ihmisen
riistaeläimiä. Tämän (arvon) vuoksi meillä länsimaissa on, yleensä, kohdeltu
eläimiä paremmin kuin monissa muissa kulttuureissa. Nykyisin teollinen eläinten
kasvatus on vähän ristiriidassa tämän arvon kanssa. Aihe on meille tuttu ja
meillä jokaisella on siitä varmasti jonkinlainen näkemys.</DIV>
<DIV> </DIV>
<DIV>Käyttäisin inhimillistämisen sijasta mielummin sanaa myötätunto.
Myötätuntoa voi kokea ilman 'inhimillistämistä'. Jos ei osaa tuntea
myötätuntoa kärsivää eläintä (tai ihmistä) kohtaan, ollaan huolestuttavassa
tilanteessa. Tällaisiakin ihmisiä on. Luin viime kesänä kahdesta eri
tapauksesta, jotka johtivat poliisitutkintaan. Molemmissa 4-5 nuorta miestä
oli pelannut 1-2 siilillä potkupalloa sillä seurauksella, että eläimet olivat
kuollleet. Trakedian ymmärtäminen ei vaadi mielestäni 'inhimillistämistä' -
ainoastaan pikkuisen myötätuntoa. Myötätunnnolla olisi onnekkaassa
tapauksessa voitu pelastaa siilit. Nyt ei näin käynyt
- koska ketään mytätuntoa kokevaa ei ollut auttamassa.</DIV>
<DIV> </DIV>
<DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial><STRONG>Samastuminen</STRONG> (ilman
i-kirj):</FONT></DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial>Ihminen ei mielestäni voi samastua lintuun,
sen enempää kuin yksittäiseen kirjoitukseenkaan.
Ei myöskään henkilöön, jota ei tunne. Samastumista, joka
tarkoittanee<FONT size=2 face=Arial> 'toisen henkilön ottamista esikuvaksi
käyttäytymisen tai arvostusten omaksumisessa' </FONT>en kirjoituksella
hakenut. Halusin antaa lukijoille mahdollisuuden peilata omia ajatuksia,
tunteita ja mielikuvia kirjoituksen aihepiirin pohjalta. Jokainen sai
sitten muodostaa asiasta oman käsityksensä, miettiä sitä mielessään ja
halutessaan vaikka kirjoittaa siitä muille.</FONT></DIV></DIV>
<DIV> </DIV>
<DIV><STRONG>Avun merkityksestä:</STRONG></DIV>
<DIV>
<DIV>Hengissä säilyminen taitaa olla keskeisintä niin eläimen kuin
ihmisenkin elämässä. Se on perusedellytys kaikkeen muuhun. Sen jälkeen tulevat
ravinnon saaminen, suvun jatkaminen, sosiaalinen elämä ja muut tarpeet. Jos
eläin on joutunut sille vaaralliseen ympäristöön, jossa se voi
hukkua heikkoihin jäihin, kuolla nälkään tai paleltua, se yrittää
kaikin keinoin selvitä pälkähästä. Tällaisessa tilanteessa se voi ottaa
auliisti apua vastaan. Olen nähnyt, että eläin turvautuu hädässä jopa
ihmisen läheisyyteen, kun peto ajaa sitä takaa, vaikka normaalisti se pelkää
ihmistä. </DIV>
<DIV> </DIV>
<DIV>Nyt voidaan pohtia, kumpi on eläimen kannalta mielekkäämpää - se, että
eläin jätetään sitä uhkaavan vaaran edessä kuolemaan vai se, että se
pelastetaan nostamalla pois avannosta, viemällä turvalliseen paikkaan tai
antamalla sille ravintoa. Onko avun antaminen sen kannalta pahempi kuin se,
että se jätetään varmaan kuolemaan. Tämä on mielenkiintoinen asetelma.
Nälkäinen eläin tulee yleensä hakemaan ruokaa ihmisen läheltä, pienen
suostuttelun jälkeen jopa kädestä. Ruoan houkuttelemana onnistuu myös eläimen
kiinniottaminen apuvälineitä käyttäen.</DIV>
<DIV><STRONG></STRONG> </DIV></DIV>
<DIV><STRONG>Vammalinnut ja a</STRONG></FONT><FONT size=2 face=Arial><STRONG>vun
saannin oikeutus:</STRONG></DIV></DIV>
<DIV>
<DIV>Saako eläimelle antaa apua? Jos apua saa antaa, niin pitääkö
avun saanti rajata koskemaan vain täysin normaaleja ja keskiverrosti
käyttäytyviä eläimiä? Tässäpä lisää pohdittavaa. Miten menetellään
matalikolle uineen delfiinin kanssa? Entä ravinnon puutteesta kärsivä nuoren
kotkan kanssa, joka ei ole osannut lentää oikeaan suuntaan ja riittävän kauas
ensimmäisenä talvenaan. Tai ehkä nuori kotka on muuten vain ollut vähän
vammainnen ja siksi heikko saalistaja. Millä kriteerillä avun
tarvitsijat jaotellaan? Tehdäänkö se em. esimerkin mukaisen käyttäytymisen,
eläimen koon vai värivirheen mukaan? Vai onko olemassa jokin muu varma
menetelmä avun antamisen kohdentamiselle.</DIV>
<DIV> </DIV>
<DIV>Normaalista muuttosuunnastaan poikkeavat linnut ovat mahdollistaneet
lajien levittäytymisen uusiin elinympäritöihin. Tämä on
luonut monimuotoisuutta ja rikastuttanut eri alueiden
linnustoa. Yksittäisen linnun harhailusta ei sitä vastoin ole luonnolle
suurempaa haittaa. Mielenkiintoinen kysymys on myös bongareiden
toiminta. Pitäisikö ajatella seuraavalla tavalla? Jos
poikkeuksellisen harvinainen, ns. vammainen lintuvierailija, tupsahtaa
vaikkapa Rovaniemelle, se olisi parempi tappaa heti, ennenkuin se
aiheuttaa olemassaolollaan tarpeetonta auto- ja lentoliikennettä ja sitä
kautta luonnonvarojen tuhlausta. Näin vältettäisiin päätymästä "ankarasti
miinuksen puolelle", kuten nunnataskutapauksen
osalta kuvatiin tapahtuneen.</DIV>
<DIV> </DIV>
<DIV>Vammalintujjen ja -eläinten auttamisen sijasta olen enemmänkin huolissani
monista ihmisen kuljettamista eliöistä, jotka ovat uusiin muihin ympäristöihin
tullessaan ovat täysin vieraita ja haitallisia näille. Huolestunut olen
myös koirien jalostuksesta, jonka tuloksena on kehitetty rotuja, jotka kärsivät
sen vuoksi, että ihminen on mielivaltaisesti halunnut muokata ne 'haluamansa
näköisiksi'. Ihminen on jalostanut ne 'vammaisiksi', jotka eivät
selviytyisi lyhyestäkään ajasta luonnon armoilla. Entä nykyisen
lihateollisuuden broilerit, esim. Ross 508 -hybridi? Onko se elinkelpoinen
kananen? Ei varmastikaan. Broilerit ovat kaukana alkuperäisistä
viidakkokanoista (minulla on tästä lentävästä! kanasta pinna). Kaukana se
ovat myös suomalaisista maatiaiskanoista. Ross-broilerit kykenevät
hädin tuskin liikkumaan. Tätä listaa ja pohdiskelua voisi jatkaa.</DIV>
<DIV> </DIV>
<DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial>
<DIV><FONT size=2 face=Arial><STRONG>Eläinten auttamisesta ja
hoitamisesta:</STRONG></FONT></DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial>Eräs kommentoija viittasi 'laajaan kokemukseeni'
luonnonvarasiten eläinten hoitamisesta. Oli kiva huomata, että ainakin joku on
lukenut pienen kirjoitukseni aiheesta. Minulla ei ole asiasta erityisen laajaa
kokemusta, mutta vähän on kuitenkin. 45 vuoden aikana olen pelastanut
kiipelistä lintuja ja muitakin eläimiä. Olen löytänyt niitä itse
ja tutut ovat niitä tuoneet. Joskus on pyydetty apua. Eläimiä on
löytynyt erilaisista ihmisten aikaansaamista (tahattomista)
loukuista, katiskoista, verkoista yms paikoista. Hoidettavien j</FONT><FONT
size=2 face=Arial>oukossa on ollut ampumalla haavoitettuja, muista syistä
loukkaantuneita, nälkiintyneitä ja myös ihmisen hylkäämiä
eläimiä. Osan olen vapauttanut heti, osan olen siirtänyt turvallisempaan
paikkaan ja vapauttanut siellä. Jos eläimen selviämismahdollisuudet ovat
näyttäneet heikoilta, olen lopettanut ne. Jos eläin on tarvinnut
hoitoa, olen pyrkinyt hoitamaan itse. Jos omat rahkeeni ja eivät ole
riittäneet, olen toimittanut niitä muualle hoitoon. Joskus on
käyttänyt eläintä eläinlääkärillä. Esimerkkinä tästä olkoon huolimattomasti
jätettu onki ja ongen koukku, johon siili oli jäänyt kurkustaan kiinni.
Lääkärillä oli vaikeutena annostella nukutusainetta sopiva määrä. Liian suuri
annos olisi tappanut siilin. Siili leikattiin ja se vapautettiin
onnistuneesti pienen hoitojakson jälkeen. Hoitamani eläimet
olen vapauttanut heti, kun se on ollut mahdollista eläimen kunnon
kannalta. </FONT><FONT size=2 face=Arial>Jos vapauttaminen ei ole onnistunut,
olen lopettanut eläimen. Joukossa on yksi poikkeus. Se ei lähtenyt
vapautettaessa. Pian tämän jälkeen ilmeni, että sillä ei olisi
ollut todennäköisiä selviytymismahdollisuuksiakaan. Siitä
huolimatta en sitä tappanut - olisiko pitänyt? Annoin linnun jäädä
meille. Tästä päätöksestä saan kiittää vaimoani - päätös oli hyvä.
Kirjoitin urpiaisesta taannoin jutun Kokkoon. Moni ihminen tapasi
urpiaisen. Havainojeni mukaan lintu myös vaikutti myönteisellä tavalla
ihmisiin ja heidän käsityksiinsä linnuista ja eläimistä.</FONT></DIV>
<DIV> </DIV>
<DIV>Ensimmäinen hoitamani lintu oli västäräkki, jota oli ammuttu
ilmakiväärillä. Löysin sen 1964. Västäräkki parani ja pääsi siivilleen
kaikkien hämmästykseksi. Viimeisin lintu, jonka hoidin, oli nälkiintynyt
peippokoiras. Siipensä loukannut lintu löytyi metsäpolulta viime keväänä.
Sekin pääsi siivilleen kolmen viikon levon ja lihotuskuurin
jälkeen.</DIV></FONT></DIV></DIV>
<DIV> </DIV>
<DIV><STRONG>Lopuksi:</STRONG></DIV>
<DIV>Nyt kirjoitan vähän itsestäni. En tee tätä siksi, että
ajattelisin sen tuovan lisäarvoa käsiteltävään asiaan. Teen sen siksi, että
se voi auttaa ymmärtämään, miksi kirjoitin edellisen jutun ja tämän. Voi
yrittää ymmärtää, vaikka ei olekaan samaa mieltä. Lukekaa tai jättäkää
lukematta...</DIV>
<DIV></FONT> </DIV></DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial><STRONG>Lapsuudesta:</STRONG></FONT></DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial>Isäni oli aktiivimetsästäjä. Sain kulkea
pikkupojasta asti mukana metsällä. Isä metsästi kaikenlaista syötävää riistaa,
vesi- ja metsäkanalinnuista hirviin. Itsekin olen käynyt
metsällä. Lapsena ja nuorena sain syödäkseni lähes kaikkia
riistaeläimiä, mitä 1960 luvun alusta 1970 luvulle sai
metsästää.</FONT></DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial></FONT> </DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial></FONT><FONT size=2 face=Arial>Äiti
oli monipuolisesti luonnosta kiinnostunut. Hän tunsi hyvin kasvit,
hyönteiset ja ympäristön linnut. Tuntee ne edelleenkin 93 vuotta
täytettyään. Äidillä oli vapaa-aika kortilla, mutta kun sitä jäi, kävimme
marja-, sieni- ja luontoretkillä. Pihapiirin ja läheisiin metsiin
laitoimme paljon eri kokoisia linnun pönttöjä.</FONT></DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial></FONT> </DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial>Meillä kotona kynittiin lintuja, nyljettiin
jäniksiä, leikattiin hirvenlihaa ja syötiin kaikenlaista
riistaruokaa. Toisaalta meillä seurattiin myös monipuolisesti
ympärillä olevaa luontoa. 8 vuotiaana aloin äitini kannustamana keräämään
perhosia ja muitakin hyönteisiä. Luin perhos- ja hyönteiskirjoja.
Kävin ostamassa paikallisesta apteekista eetteriä, jolla nukutin
saaliini. Aloitin etikkaeetterillä, mutta siirryin 10
vuotiaana käyttämään eetterä. Saisikohan 10 vuotias sitä tänä päivänä
apteekista. Perhos- ja hyönteiskokoelma kasvoi. Lasikantisia perhosten
säilytyslaatikoita ja perhoskirjoja kertyi seuraavien vuosien aikana
iso pino. 15 v ikäisenä ostin hyvän kiikarin lintujen tarkkailua varten.
Huomasin, että kiikaria voi käyttää myös päiväperhosten tarkkailuun. Lopetin
perhosten purkittamisen. Kokoelmasta on vielä jäljellä muutama
laatikko.</FONT></DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial></FONT><FONT size=2 face=Arial></FONT> </DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial>Lähimmässä naapurissamme toimi 1950- ja 60
-luvuilla Kaakkois-Suomen vanhin koti-/maalaisteurastamo, jonka omistaja ja
pääteurastaja oli nainen. Tuolloin laki ja asetukset vielä sallivat
pienteurastamot. Teurastaja, Hilja nimeltään, oli vahva ja
värikäs persoona, paikallinen kuuluisuus. Maakunnan isännät
toimittivat hänelle teurastettavaksi kaikkia kotieläimiä (lehmiä, mulleja,
sonneja, sikoja, hevosia, lampaita, kanoja, kalkkunoita). </FONT><FONT size=2
face=Arial>Seurasin naapurissa eläinten tappamista ja teurastusta
luonnollisena osana arkielämää. Hilja hoiti homman hyvin. Pistoolilla,
veitsellä, lihakirveellä ja nostotaljalla. Kaikki tapahtui samassa
tilassa. Sitten ruhot tai niiden palaset vietiin autolla myyntiin.
Tarvittaessa liha leikattiin paikan päällä. Teurastamo toimi avointen
ovien peritteella. Isot liukuovet olivat usein auki ja väki sai katsella ja
keskustella Hiljan kanssa teurastuksen aikana, joskus
tarvittaessa jopa avustaa. Hilja otti minut monesti karja-autoonsa eläinten
hakumatkoille. Opin yksityiskohtaisesti tietämään jo alle
kouluikäisenä, miten liharuoka saadaan lautaselle, oli sitten kyseessä
riista- tai kotieläimet. Terastamosta tuli liharuokaa myös meidän pöytään ja
meidän koirille. Eläimet olivat eläimiä. Niitä ei 'inhimillistetty' - niistä
saatiin ruokaa. Joskus tunsi myötätuntoa hätäteurastukseen joutuvaa, kivuista
kärsivää, eläintä kohtaan. Myötätuntoa kesti niin kauan kun eläin oli
elossa.</FONT></DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial></FONT><FONT size=2 face=Arial></FONT> </DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial><STRONG>Lopuksi vielä
nunnataskusta:</STRONG></FONT></DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial>Jos varpushaukka olisi syönyt nunnataskun,
olisin ollut tyytyväinen. En olisi tuntenut taskua kohtaan erityisemmin
myötätuntoa. Lintu olisi päätynyt siihen hyvään tarkoitukseen, mihin luonto
on sen luonut. Bongauspinnojen jäämisellä ei olisi ollut ajatteluuni
sen kummempaa merkitystä.</FONT></DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial></FONT> </DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial>Jos nunnatasku olisi ollut omassa
pihapiirissäni tai jos minulla olisi ollut tietoa ja tosiasiallisia
mahdollisuuksia sen pelastamiseen, olisin voinut sen tehdä. Lintu olisi nyt
jauhomatojen ääressä, läpimässä paikassa, odottamassa ensi keväänä
tapahtuvaa vapauttamista. Ehkä lintujen ja eläinten auttaminen on myös
ihmisten auttamista. Mutta entä sitten? Mitä pahaa siinä on, että eläimen
auttaja saa itselleen hyvän mielen ja asiasta kuulevat ihmiset myös kokevat
myötätuntoa ja iloa tapauksen johdosta. Tällainen tuo hyvää mieltä ja ne
vaikuttaa myönteisesti siihen, miten ihminen kokee eläimet ja koko ympärillä
olevan luonnon. Ehkäpä tällaiset pienet tapaukset luovat osaltaan
edellytyksiä luonnonsuojelulle ja myös lintuharrastukselle. Samaan
päämääräänhän me lintu- ja luontoharrastajatkin pyrimme. Olen sitä mieltä,
että lintuharrastajat (myös lappilaiset) tekevät hyvää työtä ja ovat oikealla
asialla. Siitäkin huolimatta, että aina vähän roiskuu kun rapataan. Voi
vaan arvailla minkälainen vaikutus olisi ollut Lapin Kansan tai Iltasanomien
otsikolla: "Lintuharrastajat ja bongarit saivat pinnansa -
harvinainen nunnatasku kuoli nälkään ja kylmyyteen.</FONT></DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial></FONT> </DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial>Luonnon ja lintujen puolesta</FONT></DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial>Yst.terv.
Jukka</FONT></DIV></DIV></BODY></HTML>