<!DOCTYPE HTML PUBLIC "-//W3C//DTD HTML 4.0 Transitional//EN">
<HTML dir=ltr><HEAD>
<META content="text/html; charset=iso-8859-1" http-equiv=Content-Type>
<META name=GENERATOR content="MSHTML 8.00.6001.19154">
<STYLE title=owaParaStyle>P {
        MARGIN-TOP: 0px; MARGIN-BOTTOM: 0px
}
</STYLE>
</HEAD>
<BODY bgColor=#ffffff ocsi="x">
<DIV><FONT size=2 face=Arial>Hei vaan Pirkka ja verkkolaiset</FONT></DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial></FONT>&nbsp;</DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial>Itse olen allekirjoittanut vetoomuksen jos eilen 
ja&nbsp;toivon, että&nbsp;kaikki muutkin verkon jäsenet ja läheiset tekevät sen, 
koska näillä voi vaikuttaa oman alueemme ulkopuolella oleviin, käsittämättömiin 
epäkohtiin. Kiitos, Pirkka, että otit asiat jälleen kerran esille.</FONT></DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial></FONT>&nbsp;</DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial>Yst.terv. Jukka&nbsp;&nbsp;</FONT></DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial></FONT>&nbsp;</DIV>
<DIV>---- Original Message ----- </DIV>
<BLOCKQUOTE 
style="BORDER-LEFT: #000000 2px solid; PADDING-LEFT: 5px; PADDING-RIGHT: 0px; MARGIN-LEFT: 5px; MARGIN-RIGHT: 0px">
  <DIV 
  style="FONT: 10pt arial; BACKGROUND: #e4e4e4; font-color: black"><B>From:</B> 
  <A title=pirkka.aalto@pp.inet.fi href="mailto:pirkka.aalto@pp.inet.fi">Pirkka 
  Aalto</A> </DIV>
  <DIV style="FONT: 10pt arial"><B>To:</B> <A title=lly@lists.oulu.fi 
  href="mailto:lly@lists.oulu.fi">lly@lists.oulu.fi</A> </DIV>
  <DIV style="FONT: 10pt arial"><B>Sent:</B> Saturday, November 26, 2011 9:51 
  PM</DIV>
  <DIV style="FONT: 10pt arial"><B>Subject:</B> Re: [Lly] Nunnatasku ja vähän 
  muutakin</DIV>
  <DIV><BR></DIV>
  <DIV><FONT size=2 face=Arial>Hei kuomat!</FONT></DIV>
  <DIV><FONT size=2 face=Arial></FONT>&nbsp;</DIV>
  <DIV><FONT size=2 face=Arial>Oheisesta linkistä löytyy vetoomus, jonka 
  allekirjoittamalla voi ainakin yrittää vaikuttaa lintujemme 
  hyvinvointiin:</FONT></DIV>
  <DIV><FONT size=2 face=Arial></FONT>&nbsp;</DIV>
  <DIV><FONT size=2 face=Arial><A 
  href="http://www.komitee.de/en/actions-and-projects/italy/massacre-colle-san-zeno">http://www.komitee.de/en/actions-and-projects/italy/massacre-colle-san-zeno</A></FONT></DIV>
  <DIV><FONT size=2 face=Arial></FONT>&nbsp;</DIV>
  <DIV><FONT size=2 face=Arial>t: Pirkka</FONT></DIV>
  <DIV><FONT size=2 face=Arial></FONT>&nbsp;</DIV>
  <DIV><FONT size=2 face=Arial>Bongariliiton Vuoden bongari 
  vuosimallia&nbsp;2006</FONT></DIV>
  <DIV><FONT size=2 face=Arial></FONT>&nbsp;</DIV>
  <DIV><FONT size=2 face=Arial></FONT>&nbsp;</DIV>
  <DIV><FONT size=2 face=Arial></FONT>&nbsp;</DIV>
  <DIV><FONT size=2 face=Arial></FONT>&nbsp;</DIV>
  <BLOCKQUOTE 
  style="BORDER-LEFT: #000000 2px solid; PADDING-LEFT: 5px; PADDING-RIGHT: 0px; MARGIN-LEFT: 5px; MARGIN-RIGHT: 0px">
    <DIV style="FONT: 10pt arial">----- Original Message ----- </DIV>
    <DIV 
    style="FONT: 10pt arial; BACKGROUND: #e4e4e4; font-color: black"><B>From:</B> 
    <A title=pertti.koskimies@kolumbus.fi 
    href="mailto:pertti.koskimies@kolumbus.fi">Pertti Koskimies</A> </DIV>
    <DIV style="FONT: 10pt arial"><B>To:</B> <A title=jukka.siltanen@pp1.inet.fi 
    href="mailto:jukka.siltanen@pp1.inet.fi">'Jukka Siltanen'</A> ; <A 
    title=jukka.jokimaki@ulapland.fi 
    href="mailto:jukka.jokimaki@ulapland.fi">'Jokimäki Jukka'</A> ; <A 
    title=anttiaholainen@gmail.com href="mailto:anttiaholainen@gmail.com">'Antti 
    Aholainen'</A> ; <A title=tjaakkon@cc.oulu.fi 
    href="mailto:tjaakkon@cc.oulu.fi">'Tuomo Jaakkonen'</A> </DIV>
    <DIV style="FONT: 10pt arial"><B>Cc:</B> <A title=lly@lists.oulu.fi 
    href="mailto:lly@lists.oulu.fi">lly@lists.oulu.fi</A> </DIV>
    <DIV style="FONT: 10pt arial"><B>Sent:</B> Saturday, November 26, 2011 9:16 
    PM</DIV>
    <DIV style="FONT: 10pt arial"><B>Subject:</B> Re: [Lly] Nunnatasku ja vähän 
    muutakin</DIV>
    <DIV><BR></DIV>
    <DIV dir=ltr align=left><SPAN class=210200719-26112011><FONT size=2 
    face=Arial>Parahin Jukka Siltanen,</FONT></SPAN></DIV>
    <DIV dir=ltr align=left><SPAN class=210200719-26112011><FONT size=2 
    face=Arial></FONT></SPAN>&nbsp;</DIV>
    <DIV dir=ltr align=left><SPAN class=210200719-26112011><FONT size=2 
    face=Arial>minulla ei ole valitettavasti aikaa enempää ruotia nyt näitä 
    tämän alan pohdintoja ja tässä, mutta vanhemmat harrastajat kyllä tietävät, 
    että olen aihepiiristä runsaastikin julkaissut myös painetussa sanassa 
    1970-luvulta lähtien. Siltä varalta että et ehkä ihan tajunnut mitä ajoin 
    takaa (veikkaan että suurin osa kyllä tajusi), selvennän vähän, kun 
    nimenomaan pyysit, ja nimellä (en ole ikinä kirjoittanutkaan muulla kuin 
    nimellä ja sitä työtä täyspäiväisesti 35 v).</FONT></SPAN></DIV>
    <DIV dir=ltr align=left><SPAN class=210200719-26112011><FONT size=2 
    face=Arial></FONT></SPAN>&nbsp;</DIV>
    <DIV dir=ltr align=left><SPAN class=210200719-26112011><FONT size=2 
    face=Arial>Minä pidän suunnattomana hurskasteluna ja tekopyhyytenä yhden 
    nunnataskun tapaisen lintuyksilön "pelastamista" tilanteessa, jossa kymmenet 
    tai sadat ihmiset ovat ajaneet autoa tai muuta kulkuvälinettä vain 
    nähdäkseen tämän nunnataskun. Jokainen poltettu bensalitra tappaa kotimaista 
    lajistoa esim. metsissämme, koska se bensa ym. kulutus ei tule taivaasta, ja 
    sinäkin aikana olisi voinut tehdä jotain järkevämpää (kotiin jääntikin olisi 
    sitä). Totta, minäkin ajan autoa, mutta joka jumalainen kerta edes yritän 
    tehdä jotain hyvää luonnolle sitä tuhotyötäni vastaan, jos ei muuta niin 
    ainakin yli tuhat kalasääskenpoikasta on lähtenyt rakentamistani pesistä 
    taivaalle, niitä ei olisi syntynyt ainakaan tätä määrää ilman pesiä, 
    tuhansia pönttölintuja ym.</FONT></SPAN></DIV>
    <DIV dir=ltr align=left><SPAN class=210200719-26112011><FONT size=2 
    face=Arial></FONT></SPAN>&nbsp;</DIV>
    <DIV dir=ltr align=left><SPAN class=210200719-26112011><FONT size=2 
    face=Arial>Parasta nunnataskujen ym. suojelua on pysyä kotona jos ainoa syy 
    lähtöön on nunnataskun näkeminen.</FONT></SPAN></DIV>
    <DIV dir=ltr align=left><SPAN class=210200719-26112011><FONT size=2 
    face=Arial></FONT></SPAN>&nbsp;</DIV>
    <DIV dir=ltr align=left><SPAN class=210200719-26112011><FONT size=2 
    face=Arial>Ja jos bongari pystyy pysymään kotona vain jos tietää nunnataskun 
    jo kuolleen - kuten esität että tapetaan lintu heti ettei bongareita tule - 
    niin... No jääköön sanomatta.</FONT></SPAN></DIV>
    <DIV dir=ltr align=left><SPAN class=210200719-26112011><FONT size=2 
    face=Arial></FONT></SPAN>&nbsp;</DIV>
    <DIV dir=ltr align=left><SPAN class=210200719-26112011><FONT size=2 
    face=Arial>Jatkan tätä teemaa jossain sopivassa painetussa sanassa, nyt on 
    liian kiire lähiviikot ihan muissa aiheissa.</FONT></SPAN></DIV>
    <DIV dir=ltr align=left><SPAN class=210200719-26112011><FONT size=2 
    face=Arial></FONT></SPAN>&nbsp;</DIV>
    <DIV dir=ltr align=left><SPAN class=210200719-26112011><FONT size=2 
    face=Arial>Yst. mutta kokonaisuuksia vähän pitemmälle pohtimaan kehottavin 
    terveisin, </FONT></SPAN></DIV>
    <DIV dir=ltr align=left><SPAN class=210200719-26112011><FONT size=2 
    face=Arial></FONT></SPAN>&nbsp;</DIV>
    <DIV dir=ltr align=left><SPAN class=210200719-26112011><FONT size=2 
    face=Arial>Pertti Koskimies</FONT></SPAN></DIV><BR>
    <DIV dir=ltr lang=fi class=OutlookMessageHeader align=left>
    <HR tabIndex=-1>
    <FONT size=2 face=Tahoma><B>Lähettäjä:</B> lly-bounces@lists.oulu.fi 
    [mailto:lly-bounces@lists.oulu.fi] <B>Puolesta </B>Jukka 
    Siltanen<BR><B>Lähetetty:</B> 24. marraskuuta 2011 
    17:02<BR><B>Vastaanottaja:</B> Jokimäki Jukka; Pertti Koskimies; 'Antti 
    Aholainen'; 'Tuomo Jaakkonen'<BR><B>Kopio:</B> 
    lly@lists.oulu.fi<BR><B>Aihe:</B> Re: [Lly] Nunnatasku ja vähän 
    muutakin<BR></FONT><BR></DIV>
    <DIV></DIV>
    <DIV>
    <DIV><FONT size=2 face=Arial>Hei&nbsp;taas kaikille</FONT></DIV>
    <DIV><FONT size=2 face=Arial></FONT><FONT size=2 
    face=Arial></FONT>&nbsp;</DIV>
    <DIV><FONT size=2 face=Arial>Saatiinpa aiheesta pieni keskutelumunanen - se 
    oli tarkoituskin.&nbsp;Verkon lukijat olisivat voineet kirjoittaa 
    käsityksistään enemmänkin, mutta hyvä näinkin. Keskustelu ei ole&nbsp;ollut 
    kovin runsasta. TJL on ollut verkossa lähes ainoa&nbsp;poikkeus. Hänen 
    juttujaan onkin&nbsp;</FONT><FONT size=2 face=Arial>ollut hauska seurata, 
    kiitos siitä. Niissä on ollut huumorin pilkettä&nbsp;mukana, jota kaikki 
    eivät&nbsp;tosin ole aina ymmärtäneet.</FONT></DIV>
    <DIV><FONT size=2 face=Arial></FONT>&nbsp;</DIV>
    <DIV><FONT size=2 face=Arial>Nunnataskusta tekemäni kirjoituskaan ei ollut 
    aivan haudan vakavaksi tarkoitettu.&nbsp;Kirjoituksen tyylilajista sai 
    vihjeen&nbsp;sen viimeisissä lauseissa, joissa&nbsp;'annettiin vinkkejä 
    satunnaisharhailijoille'. Se oli parodiaa.&nbsp;Tämä aihepiiri on&nbsp;nyt 
    kuitenkin sellainen, että sitä ei kannata sivuuttaa pelkällä olan 
    kohautuksella. Siksi jatkan aiheesta.</FONT></DIV>
    <DIV><FONT size=2 face=Arial></FONT>&nbsp;</DIV>
    <DIV><FONT size=2 face=Arial>Sovitaanko aluksi, että kirjoitamme aiheesta 
    kohteliasti.&nbsp;Karkea kielenkäyttö ja 
    hyökkääminen&nbsp;karkottaa&nbsp;lukijat ja&nbsp;kirjoittajat.&nbsp;Vanha 
    hyvä&nbsp;periaate: Arvioidaan ja arvostellaan asioita,&nbsp;ei haukuta 
    ihmisiä.&nbsp;Toivon vapautunutta ja runsasta osanottoa, koska tämä 
    koskettaa&nbsp;kaikkia lintuharrastajia.&nbsp;Tarkoitukseni ei ole laukoa 
    totuuksia, koska eettisten asioiden ja arvojen pohdiskelussa niitä 
    ei&nbsp;yksinkertaisesti ole.&nbsp;Jos olet eri mieltä kanssani, se on hyvä 
    asia.&nbsp;Silloin sinulla&nbsp;on oma mielipide ja toivottavasti myös 
    jonkinlainen arvopohja sille.&nbsp;En minäkään ime&nbsp;valmiita 
    totuuksia&nbsp;muilta, ilman pohdintaa.&nbsp;Titteleillä ja 
    opintotodistuksilla ei eettisten asioiden ja arvojen määrittelyssä ole 
    paljon painoarvoa. Moni älykäs tiedemies on toiminut pöyristyttävällä 
    tavalla ja saanut paljon vahinkoa aikaan. Tätä on tapahtunut kaikilla 
    tieteen aloilla. Tänäkin päivänä tapahtuu ikäviä asioita. Työ kantaa huonoja 
    hedelmiä ilman kestävää arvopohjaa ja&nbsp;etiikkaa. Tieteellisten 
    totuuksien sisällä ja pääkopassa oleva arvotyhjiö on pelottava asia, koska 
    tyhjiöllä on aina taipumus täyttyä. Joku taluttaa pässiä. Kuka, miksi ja 
    mihin?</FONT></DIV>
    <DIV><FONT size=2 face=Arial></FONT><FONT size=2 
    face=Arial></FONT>&nbsp;</DIV>
    <DIV><FONT size=2 face=Arial>Sitten asiaan! Kirjoitukseeni&nbsp;tulleissa 
    kommenteissa sivuttiin mm. eläinten inhimillistämistä, niille annetun avun 
    vaikutuksia, vammalintuja&nbsp;ja samaistumista.&nbsp;Siispä jatketaan 
    aluksi näillä aiheilla...</FONT></DIV>
    <DIV><FONT size=2 face=Arial></FONT>&nbsp;</DIV>
    <DIV><FONT size=2 face=Arial><FONT size=2 
    face=Arial><STRONG>Inhimillistäminen:</STRONG></FONT> </DIV>
    <DIV>
    <DIV>Inhimillistäminen on sanahirviö, jota on&nbsp;hankala määritellä? Eipä 
    sitä löytynyt suomen sanakirjastakaan.&nbsp;Jos sillä tarkoitetaan sitä, 
    että&nbsp;ihminen&nbsp;pitää&nbsp;eläintä ihmisen kaltaisena olentona, 
    kommentoinnissa mentiin vähän harhateille. Mielestäni eläintä ei tarvitse 
    inhimillistää siksi, että sitä haluaisi auttaa. Toisinpäin sama asia: halu 
    auttaa pulaan joutunutta eläintä ei vaadi&nbsp;inhimillistämistä. Jokaista 
    elävää olentoa, niin&nbsp;eläintä kuin ihmistä, tulee autaa, jos se on 
    joutunut pahaan pulaan tai kärsii tarpeettomasti. Apu voi olla eläimen 
    kohdalla se, että eläin lopetetaan nopeasti ja kärsimystä aiheuttamatta. Se 
    voi&nbsp;myös olla vapauttaminen tarkoituksettomasta loukusta. Apu voi 
    olla&nbsp;myös ravintoa ja&nbsp;rauhallinen paikka, jossa voi levätä ja 
    kuntoutua ennen vapaaksi päästämistä. Mielestäni jokainen elävä olento on 
    arvokas omana itsenään, ilman inhimillistämistä.&nbsp;Tämä&nbsp;koskee 
    kasveja, pensaita, puita, kokonaisia biotooppeja,&nbsp;petoeläimiä ja niiden 
    saaliseläimiä samoin kuin&nbsp;ihmisen riistaeläimiä. Tämän (arvon) vuoksi 
    meillä länsimaissa on, yleensä, kohdeltu eläimiä paremmin kuin monissa 
    muissa kulttuureissa. Nykyisin teollinen eläinten kasvatus on vähän 
    ristiriidassa tämän arvon kanssa. Aihe on meille tuttu ja meillä jokaisella 
    on siitä varmasti&nbsp;jonkinlainen näkemys.</DIV>
    <DIV>&nbsp;</DIV>
    <DIV>Käyttäisin inhimillistämisen sijasta mielummin sanaa myötätunto. 
    Myötätuntoa voi kokea&nbsp;ilman 'inhimillistämistä'.&nbsp;Jos ei osaa 
    tuntea myötätuntoa kärsivää eläintä (tai ihmistä) kohtaan, ollaan 
    huolestuttavassa tilanteessa. Tällaisiakin ihmisiä&nbsp;on. Luin viime 
    kesänä kahdesta eri tapauksesta, jotka johtivat poliisitutkintaan. 
    Molemmissa&nbsp;4-5 nuorta miestä oli pelannut 1-2 siilillä potkupalloa 
    sillä seurauksella, että eläimet olivat kuollleet. Trakedian ymmärtäminen ei 
    vaadi mielestäni&nbsp;'inhimillistämistä' - ainoastaan pikkuisen 
    myötätuntoa. Myötätunnnolla&nbsp;olisi onnekkaassa tapauksessa 
    voitu&nbsp;pelastaa siilit. Nyt ei näin käynyt -&nbsp;koska&nbsp;ketään 
    mytätuntoa kokevaa ei ollut auttamassa.</DIV>
    <DIV>&nbsp;</DIV>
    <DIV>
    <DIV><FONT size=2 face=Arial><STRONG>Samastuminen</STRONG> (ilman 
    i-kirj):</FONT></DIV>
    <DIV><FONT size=2 face=Arial>Ihminen ei&nbsp;mielestäni voi samastua 
    lintuun, sen enempää kuin&nbsp;yksittäiseen kirjoitukseenkaan. 
    Ei&nbsp;myöskään&nbsp;henkilöön, jota ei tunne. Samastumista, joka 
    tarkoittanee<FONT size=2 face=Arial>&nbsp;'toisen henkilön ottamista 
    esikuvaksi käyttäytymisen tai arvostusten omaksumisessa'&nbsp;</FONT>en 
    kirjoituksella hakenut. Halusin&nbsp;antaa lukijoille mahdollisuuden peilata 
    omia ajatuksia, tunteita ja mielikuvia&nbsp;kirjoituksen aihepiirin 
    pohjalta. Jokainen sai sitten muodostaa asiasta oman 
    käsityksensä,&nbsp;miettiä sitä mielessään ja halutessaan vaikka 
    kirjoittaa&nbsp;siitä muille.</FONT></DIV></DIV>
    <DIV>&nbsp;</DIV>
    <DIV><STRONG>Avun merkityksestä:</STRONG></DIV>
    <DIV>
    <DIV>Hengissä säilyminen&nbsp;taitaa olla&nbsp;keskeisintä niin eläimen kuin 
    ihmisenkin elämässä. Se on perusedellytys kaikkeen muuhun. Sen jälkeen 
    tulevat ravinnon saaminen, suvun jatkaminen, sosiaalinen elämä ja muut 
    tarpeet.&nbsp;Jos eläin on joutunut sille vaaralliseen&nbsp;ympäristöön, 
    jossa se voi hukkua&nbsp;heikkoihin jäihin, kuolla nälkään 
    tai&nbsp;paleltua, se yrittää kaikin keinoin selvitä 
    pälkähästä.&nbsp;Tällaisessa tilanteessa se voi ottaa auliisti apua 
    vastaan.&nbsp;Olen nähnyt, että eläin turvautuu&nbsp;hädässä jopa ihmisen 
    läheisyyteen, kun peto ajaa sitä takaa, vaikka normaalisti se pelkää 
    ihmistä. </DIV>
    <DIV>&nbsp;</DIV>
    <DIV>Nyt&nbsp;voidaan pohtia, kumpi on eläimen kannalta mielekkäämpää - se, 
    että eläin jätetään sitä uhkaavan vaaran edessä kuolemaan vai se, että se 
    pelastetaan&nbsp;nostamalla pois avannosta, viemällä turvalliseen paikkaan 
    tai antamalla&nbsp;sille ravintoa. Onko avun antaminen sen kannalta pahempi 
    kuin se, että se jätetään&nbsp;varmaan kuolemaan.&nbsp;Tämä on 
    mielenkiintoinen asetelma. Nälkäinen eläin tulee yleensä hakemaan ruokaa 
    ihmisen läheltä, pienen suostuttelun jälkeen jopa kädestä. Ruoan 
    houkuttelemana onnistuu myös eläimen kiinniottaminen&nbsp;apuvälineitä 
    käyttäen.</DIV>
    <DIV><STRONG></STRONG>&nbsp;</DIV></DIV>
    <DIV><STRONG>Vammalinnut ja a</STRONG></FONT><FONT size=2 
    face=Arial><STRONG>vun saannin oikeutus:</STRONG></DIV></DIV>
    <DIV>
    <DIV>Saako eläimelle antaa apua? Jos&nbsp;apua saa&nbsp;antaa, 
    niin&nbsp;pitääkö avun saanti&nbsp;rajata koskemaan&nbsp;vain täysin 
    normaaleja ja keskiverrosti käyttäytyviä eläimiä? Tässäpä&nbsp;lisää 
    pohdittavaa. Miten menetellään matalikolle uineen delfiinin kanssa? Entä 
    ravinnon puutteesta kärsivä nuoren kotkan kanssa, joka ei ole osannut lentää 
    oikeaan suuntaan ja riittävän kauas ensimmäisenä talvenaan. Tai ehkä nuori 
    kotka&nbsp;on muuten vain ollut vähän vammainnen ja siksi&nbsp;heikko 
    saalistaja.&nbsp;Millä kriteerillä avun tarvitsijat jaotellaan? Tehdäänkö se 
    em. esimerkin mukaisen&nbsp;käyttäytymisen, eläimen koon vai värivirheen 
    mukaan? Vai onko olemassa jokin muu&nbsp;varma menetelmä avun antamisen 
    kohdentamiselle.</DIV>
    <DIV>&nbsp;</DIV>
    <DIV>Normaalista muuttosuunnastaan poikkeavat linnut&nbsp;ovat 
    mahdollistaneet lajien levittäytymisen uusiin elinympäritöihin. Tämä on 
    luonut&nbsp;monimuotoisuutta ja rikastuttanut eri alueiden 
    linnustoa.&nbsp;Yksittäisen linnun harhailusta ei sitä vastoin ole luonnolle 
    suurempaa haittaa.&nbsp;Mielenkiintoinen&nbsp;kysymys on&nbsp;myös 
    bongareiden toiminta. Pitäisikö ajatella seuraavalla tavalla?&nbsp;Jos 
    poikkeuksellisen&nbsp;harvinainen, ns. vammainen 
    lintuvierailija,&nbsp;tupsahtaa vaikkapa Rovaniemelle,&nbsp;se olisi 
    parempi&nbsp;tappaa heti, ennenkuin se aiheuttaa 
    olemassaolollaan&nbsp;tarpeetonta auto- ja lentoliikennettä ja sitä kautta 
    luonnonvarojen tuhlausta. Näin vältettäisiin päätymästä "ankarasti miinuksen 
    puolelle", kuten nunnataskutapauksen 
    osalta&nbsp;kuvatiin&nbsp;tapahtuneen.</DIV>
    <DIV>&nbsp;</DIV>
    <DIV>Vammalintujjen ja -eläinten auttamisen sijasta olen enemmänkin 
    huolissani monista ihmisen kuljettamista eliöistä, jotka ovat uusiin muihin 
    ympäristöihin tullessaan ovat täysin vieraita ja haitallisia 
    näille.&nbsp;Huolestunut olen myös koirien jalostuksesta, jonka tuloksena on 
    kehitetty rotuja, jotka kärsivät sen vuoksi, että ihminen on 
    mielivaltaisesti halunnut muokata ne 'haluamansa näköisiksi'.&nbsp;Ihminen 
    on jalostanut ne&nbsp;'vammaisiksi', jotka eivät selviytyisi lyhyestäkään 
    ajasta luonnon armoilla.&nbsp;Entä nykyisen lihateollisuuden broilerit, 
    esim. Ross 508 -hybridi?&nbsp;Onko se elinkelpoinen kananen?&nbsp;Ei 
    varmastikaan. Broilerit&nbsp;ovat kaukana alkuperäisistä viidakkokanoista 
    (minulla on tästä lentävästä! kanasta pinna). Kaukana se ovat&nbsp;myös 
    suomalaisista&nbsp;maatiaiskanoista. Ross-broilerit kykenevät hädin tuskin 
    liikkumaan. Tätä listaa ja pohdiskelua voisi jatkaa.</DIV>
    <DIV>&nbsp;</DIV>
    <DIV>
    <DIV><FONT size=2 face=Arial>
    <DIV><FONT size=2 face=Arial><STRONG>Eläinten&nbsp;auttamisesta ja 
    hoitamisesta:</STRONG></FONT></DIV>
    <DIV><FONT size=2 face=Arial>Eräs kommentoija viittasi 'laajaan 
    kokemukseeni' luonnonvarasiten eläinten hoitamisesta. Oli kiva huomata, että 
    ainakin joku on lukenut pienen kirjoitukseni aiheesta. Minulla ei ole 
    asiasta erityisen laajaa kokemusta, mutta&nbsp;vähän on kuitenkin. 45 vuoden 
    aikana olen pelastanut kiipelistä&nbsp;lintuja ja muitakin eläimiä. Olen 
    löytänyt niitä itse ja&nbsp;tutut ovat niitä tuoneet. Joskus&nbsp;&nbsp;on 
    pyydetty apua. Eläimiä on löytynyt&nbsp;erilaisista&nbsp;ihmisten 
    aikaansaamista&nbsp;(tahattomista) loukuista, katiskoista, verkoista yms 
    paikoista.&nbsp;Hoidettavien j</FONT><FONT size=2 face=Arial>oukossa on 
    ollut ampumalla haavoitettuja, muista syistä loukkaantuneita, 
    nälkiintyneitä&nbsp;ja myös ihmisen hylkäämiä eläimiä.&nbsp;Osan olen 
    vapauttanut heti, osan olen siirtänyt turvallisempaan paikkaan ja 
    vapauttanut siellä. Jos eläimen selviämismahdollisuudet ovat näyttäneet 
    heikoilta, olen lopettanut ne.&nbsp;Jos eläin on tarvinnut hoitoa,&nbsp;olen 
    pyrkinyt hoitamaan itse.&nbsp;Jos omat rahkeeni ja eivät ole riittäneet, 
    olen&nbsp;toimittanut niitä&nbsp;muualle hoitoon. Joskus on käyttänyt 
    eläintä&nbsp;eläinlääkärillä. Esimerkkinä tästä olkoon huolimattomasti 
    jätettu onki ja ongen koukku, johon siili oli jäänyt kurkustaan kiinni. 
    Lääkärillä oli vaikeutena annostella nukutusainetta sopiva määrä. Liian 
    suuri annos olisi tappanut siilin.&nbsp;Siili leikattiin ja se vapautettiin 
    onnistuneesti pienen hoitojakson jälkeen. Hoitamani eläimet 
    olen&nbsp;vapauttanut&nbsp;heti, kun se on ollut mahdollista&nbsp;eläimen 
    kunnon kannalta. </FONT><FONT size=2 face=Arial>Jos vapauttaminen ei ole 
    onnistunut, olen lopettanut eläimen. Joukossa on yksi poikkeus. Se ei 
    lähtenyt vapautettaessa. Pian&nbsp;tämän jälkeen ilmeni, että sillä ei olisi 
    ollut&nbsp;todennäköisiä selviytymismahdollisuuksiakaan. Siitä 
    huolimatta&nbsp;en sitä tappanut - olisiko pitänyt?&nbsp;Annoin linnun jäädä 
    meille.&nbsp;Tästä päätöksestä saan kiittää vaimoani - päätös oli hyvä. 
    Kirjoitin urpiaisesta taannoin jutun Kokkoon.&nbsp;Moni ihminen tapasi 
    urpiaisen.&nbsp;Havainojeni mukaan lintu&nbsp;myös vaikutti myönteisellä 
    tavalla ihmisiin ja heidän käsityksiinsä linnuista ja 
eläimistä.</FONT></DIV>
    <DIV>&nbsp;</DIV>
    <DIV>Ensimmäinen hoitamani lintu oli västäräkki, jota oli ammuttu 
    ilmakiväärillä. Löysin sen&nbsp;1964. Västäräkki parani ja pääsi siivilleen 
    kaikkien hämmästykseksi. Viimeisin lintu, jonka&nbsp;hoidin, oli 
    nälkiintynyt peippokoiras.&nbsp;Siipensä loukannut lintu löytyi metsäpolulta 
    viime keväänä. Sekin pääsi siivilleen kolmen viikon levon ja lihotuskuurin 
    jälkeen.</DIV></FONT></DIV></DIV>
    <DIV>&nbsp;</DIV>
    <DIV><STRONG>Lopuksi:</STRONG></DIV>
    <DIV>Nyt&nbsp;kirjoitan vähän itsestäni.&nbsp;En tee tätä siksi, että 
    ajattelisin sen tuovan lisäarvoa käsiteltävään asiaan.&nbsp;Teen sen siksi, 
    että se voi auttaa ymmärtämään, miksi kirjoitin edellisen jutun ja 
    tämän.&nbsp;Voi yrittää ymmärtää, vaikka ei&nbsp;olekaan samaa mieltä. 
    Lukekaa tai jättäkää lukematta...</DIV>
    <DIV></FONT>&nbsp;</DIV></DIV>
    <DIV><FONT size=2 face=Arial><STRONG>Lapsuudesta:</STRONG></FONT></DIV>
    <DIV><FONT size=2 face=Arial>Isäni oli aktiivimetsästäjä.&nbsp;Sain kulkea 
    pikkupojasta asti mukana metsällä. Isä metsästi kaikenlaista syötävää 
    riistaa, vesi- ja metsäkanalinnuista hirviin. Itsekin&nbsp;olen käynyt 
    metsällä.&nbsp;Lapsena ja nuorena sain syödäkseni&nbsp;lähes kaikkia 
    riistaeläimiä, mitä 1960 luvun alusta&nbsp;1970 luvulle sai 
    metsästää.</FONT></DIV>
    <DIV><FONT size=2 face=Arial></FONT>&nbsp;</DIV>
    <DIV><FONT size=2 face=Arial></FONT><FONT size=2 face=Arial>Äiti 
    oli&nbsp;monipuolisesti luonnosta kiinnostunut. Hän tunsi hyvin kasvit, 
    hyönteiset ja&nbsp;ympäristön linnut.&nbsp;Tuntee ne edelleenkin 93 vuotta 
    täytettyään. Äidillä oli vapaa-aika kortilla, mutta kun sitä 
    jäi,&nbsp;kävimme marja-, sieni- ja&nbsp;luontoretkillä.&nbsp;Pihapiirin ja 
    läheisiin metsiin laitoimme paljon eri kokoisia&nbsp;linnun 
    pönttöjä.</FONT></DIV>
    <DIV><FONT size=2 face=Arial></FONT>&nbsp;</DIV>
    <DIV><FONT size=2 face=Arial>Meillä kotona kynittiin lintuja, nyljettiin 
    jäniksiä, leikattiin hirvenlihaa&nbsp;ja syötiin&nbsp;kaikenlaista 
    riistaruokaa.&nbsp;Toisaalta meillä seurattiin myös&nbsp;monipuolisesti 
    ympärillä olevaa luontoa. 8 vuotiaana aloin äitini kannustamana keräämään 
    perhosia ja muitakin hyönteisiä.&nbsp;Luin perhos- ja hyönteiskirjoja. 
    Kävin&nbsp;ostamassa paikallisesta apteekista eetteriä, jolla nukutin 
    saaliini.&nbsp;Aloitin&nbsp;etikkaeetterillä, mutta siirryin&nbsp;10 
    vuotiaana&nbsp;käyttämään eetterä.&nbsp;Saisikohan 10 vuotias sitä tänä 
    päivänä apteekista. Perhos- ja hyönteiskokoelma kasvoi.&nbsp;Lasikantisia 
    perhosten säilytyslaatikoita ja perhoskirjoja&nbsp;kertyi 
    seuraavien&nbsp;vuosien aikana iso pino.&nbsp;15 v ikäisenä ostin hyvän 
    kiikarin lintujen tarkkailua varten. Huomasin, että kiikaria voi käyttää 
    myös päiväperhosten tarkkailuun. Lopetin perhosten 
    purkittamisen.&nbsp;Kokoelmasta on vielä&nbsp;jäljellä muutama 
    laatikko.</FONT></DIV>
    <DIV><FONT size=2 face=Arial></FONT><FONT size=2 
    face=Arial></FONT>&nbsp;</DIV>
    <DIV><FONT size=2 face=Arial>Lähimmässä naapurissamme toimi&nbsp;1950- ja 60 
    -luvuilla Kaakkois-Suomen&nbsp;vanhin koti-/maalaisteurastamo, jonka 
    omistaja ja pääteurastaja oli nainen. Tuolloin laki ja asetukset vielä 
    sallivat pienteurastamot. Teurastaja, Hilja nimeltään,&nbsp;oli vahva ja 
    värikäs&nbsp;persoona, paikallinen kuuluisuus. Maakunnan&nbsp;isännät 
    toimittivat hänelle teurastettavaksi&nbsp;kaikkia kotieläimiä (lehmiä, 
    mulleja, sonneja, sikoja, hevosia, lampaita, kanoja, kalkkunoita). 
    </FONT><FONT size=2 face=Arial>Seurasin&nbsp;naapurissa eläinten tappamista 
    ja teurastusta luonnollisena osana arkielämää. Hilja hoiti homman hyvin. 
    Pistoolilla, veitsellä, lihakirveellä ja nostotaljalla. Kaikki 
    tapahtui&nbsp;samassa tilassa.&nbsp;Sitten ruhot tai niiden palaset vietiin 
    autolla myyntiin. Tarvittaessa&nbsp;liha leikattiin paikan 
    päällä.&nbsp;Teurastamo toimi avointen ovien peritteella.&nbsp;Isot 
    liukuovet olivat usein auki ja väki sai katsella ja keskustella Hiljan 
    kanssa teurastuksen aikana,&nbsp;joskus tarvittaessa&nbsp;jopa avustaa. 
    Hilja otti minut monesti karja-autoonsa eläinten hakumatkoille.&nbsp;Opin 
    yksityiskohtaisesti tietämään&nbsp;jo alle kouluikäisenä, miten 
    liharuoka&nbsp;saadaan lautaselle, oli sitten kyseessä riista- tai 
    kotieläimet. Terastamosta tuli liharuokaa myös meidän pöytään ja meidän 
    koirille. Eläimet olivat eläimiä. Niitä ei 'inhimillistetty' - niistä 
    saatiin ruokaa. Joskus tunsi myötätuntoa hätäteurastukseen joutuvaa, 
    kivuista kärsivää, eläintä kohtaan.&nbsp;Myötätuntoa kesti&nbsp;niin kauan 
    kun eläin oli elossa.</FONT></DIV>
    <DIV><FONT size=2 face=Arial></FONT><FONT size=2 
    face=Arial></FONT>&nbsp;</DIV>
    <DIV><FONT size=2 face=Arial><STRONG>Lopuksi vielä 
    nunnataskusta:</STRONG></FONT></DIV>
    <DIV><FONT size=2 face=Arial>Jos varpushaukka&nbsp;olisi syönyt nunnataskun, 
    olisin ollut tyytyväinen. En&nbsp;olisi tuntenut taskua kohtaan erityisemmin 
    myötätuntoa. Lintu olisi päätynyt&nbsp;siihen hyvään tarkoitukseen, mihin 
    luonto on sen&nbsp;luonut.&nbsp;Bongauspinnojen jäämisellä ei olisi ollut 
    ajatteluuni sen kummempaa merkitystä.</FONT></DIV>
    <DIV><FONT size=2 face=Arial></FONT>&nbsp;</DIV>
    <DIV><FONT size=2 face=Arial>Jos nunnatasku olisi&nbsp;ollut omassa 
    pihapiirissäni tai jos minulla olisi ollut tietoa ja tosiasiallisia 
    mahdollisuuksia sen pelastamiseen, olisin voinut sen tehdä. Lintu olisi nyt 
    jauhomatojen ääressä, läpimässä paikassa, odottamassa&nbsp;ensi keväänä 
    tapahtuvaa vapauttamista.&nbsp;Ehkä lintujen ja eläinten auttaminen&nbsp;on 
    myös ihmisten auttamista.&nbsp;Mutta entä sitten? Mitä pahaa siinä on, että 
    eläimen auttaja saa itselleen hyvän mielen ja asiasta kuulevat ihmiset myös 
    kokevat myötätuntoa ja iloa tapauksen johdosta. Tällainen tuo hyvää mieltä 
    ja ne vaikuttaa myönteisesti siihen, miten ihminen kokee eläimet ja koko 
    ympärillä olevan luonnon.&nbsp;Ehkäpä tällaiset pienet tapaukset luovat 
    osaltaan edellytyksiä luonnonsuojelulle ja&nbsp;myös 
    lintuharrastukselle.&nbsp;Samaan päämääräänhän me lintu- ja 
    luontoharrastajatkin pyrimme.&nbsp;Olen sitä mieltä, että lintuharrastajat 
    (myös lappilaiset) tekevät hyvää työtä ja ovat oikealla asialla. Siitäkin 
    huolimatta, että aina vähän roiskuu kun rapataan.&nbsp;Voi vaan arvailla 
    minkälainen vaikutus olisi ollut Lapin Kansan tai Iltasanomien 
    otsikolla:&nbsp;"Lintuharrastajat ja bongarit&nbsp;saivat pinnansa&nbsp;- 
    harvinainen nunnatasku kuoli nälkään ja kylmyyteen.</FONT></DIV>
    <DIV><FONT size=2 face=Arial></FONT>&nbsp;</DIV>
    <DIV><FONT size=2 face=Arial>Luonnon ja lintujen puolesta</FONT></DIV>
    <DIV><FONT size=2 face=Arial>Yst.terv. &nbsp;Jukka</FONT></DIV></DIV>
    <P>
    <HR>

    <P></P>_______________________________________________<BR>Lly mailing 
    list<BR>Lly@lists.oulu.fi<BR>http://lists.oulu.fi/mailman/listinfo/lly<BR></BLOCKQUOTE>
  <P>
  <HR>

  <P></P>_______________________________________________<BR>Lly mailing 
  list<BR>Lly@lists.oulu.fi<BR>http://lists.oulu.fi/mailman/listinfo/lly<BR></BLOCKQUOTE></BODY></HTML>