<html xmlns:v="urn:schemas-microsoft-com:vml" xmlns:o="urn:schemas-microsoft-com:office:office" xmlns:w="urn:schemas-microsoft-com:office:word" xmlns:m="http://schemas.microsoft.com/office/2004/12/omml" xmlns="http://www.w3.org/TR/REC-html40"><head><meta http-equiv=Content-Type content="text/html; charset=iso-8859-1"><meta name=Generator content="Microsoft Word 15 (filtered medium)"><style><!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"Cambria Math";
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;}
@font-face
{font-family:Calibri;
panose-1:2 15 5 2 2 2 4 3 2 4;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
font-size:11.0pt;
font-family:"Calibri",sans-serif;}
a:link, span.MsoHyperlink
{mso-style-priority:99;
color:#0563C1;
text-decoration:underline;}
pre
{mso-style-priority:99;
mso-style-link:"HTML-esimuotoiltu Char";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
font-size:10.0pt;
font-family:"Courier New";}
span.HTML-esimuotoiltuChar
{mso-style-name:"HTML-esimuotoiltu Char";
mso-style-priority:99;
mso-style-link:HTML-esimuotoiltu;
font-family:"Courier New";
mso-fareast-language:FI;}
span.Shkpostityyli22
{mso-style-type:personal-reply;
font-family:"Calibri",sans-serif;
color:windowtext;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
font-size:10.0pt;}
@page WordSection1
{size:612.0pt 792.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
--></style><!--[if gte mso 9]><xml>
<o:shapedefaults v:ext="edit" spidmax="1026" />
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<o:shapelayout v:ext="edit">
<o:idmap v:ext="edit" data="1" />
</o:shapelayout></xml><![endif]--></head><body lang=FI link="#0563C1" vlink="#954F72"><div class=WordSection1><p class=MsoNormal>Teemu Lehtiniemen mielipiteissä on monia kommentin ansaitsevia kohtia. Kirjoitan pitkän tekstin, jotta erilaisia ja harvoin esille tuotuja näkökohtia tulee kerralla esiin ja muut jatkakoot omilla näkemyksillään. Toivon niistä viisastuvani, kun palaan näihin teemoihin seuraavan kerran jossain muualla.<o:p></o:p></p><p class=MsoNormal><o:p> </o:p></p><p class=MsoNormal>TIIRASTA<o:p></o:p></p><p class=MsoNormal><o:p> </o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'>Tiiran käyttökelpoisuutta lintutiedon lähteenä luultavasti yleisesti yliarvioidaan. Se kertoo vakituisimmin havainnoitujen paikkojen ulkopuolella kuitenkin vähintään yhtä paljon lintuharrastajista kuin linnuista. Jos jotain nähdään, niin se tulee ilmi, mutta kun ns. nollahavaintoja ei merkitä, ei nollaretkien paikkoja ja havainnointiaikoja ja -tapoja, niin sattumahavaintojen yleistettävyys heikkenee. Missä lintumiehet käyvät, mitä joskus näkevät, mitä itse kukin ilmoittaa ja ilmoittaako samakaan henkilö ympäri vuoden aina samat lajit tai eri vuosina, missä ei käy kukaan tai missä käydään mutta esim. ilmoituskynnyksen ylittäviä havaintoja ei ole tehty – kaikki tämä vaikuttaa siihen, että Tiira paljastaa lukemattomille sattumatekijöille alttiin havaintoaineiston, jonka virhelähteet vaihtelevat ajankohdasta, paikasta, vuodenajasta, vuodesta jne. toiseen. Niin täysin havainnoimaton alue kuin sekin, jossa retkeillään mutta mitään havainnoijasta mielivaltaisesti riippuvan ilmoituskynnyksen ylittävää ei nähdä, ovat Tiira-aineistossa samassa kategoriassa emmekä tiedä, kumpi tilanne on kyseessä. Jossain käy 10 ihmistä joka päivä ja näkee yhden haarahaukan kuukaudessa, toisaalla yksi lintuharrastaja ajaa kerran tuona kuukautena valtatietä ja näkee autosta haarahaukan – tuloksena kaksi yksilöä mutta mitä ne kertovat haarahaukan esiintymisestä, jos kummallakaan alueella ei juuri muuta ilmoitettavaa tullut esiin, eikä siis tiedetä, että haarahaukka toisaalla perustui kertaohiajoon, toisaalla esim. 100-kertaiseen havaintotehoon?<o:p></o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'><o:p> </o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'>Ero tutkimukseen ja muuhun järjestelmälliseen tiedonkeruuseen on, että tutkimuksessa tiedetään havainnointiteho, -tavat, havainnoijan osaamistaso, mitä kirjattiin muistiin suhteessa siihen mitä nähtiin jne. Siksi esim. lintulaskennat ovat ihan eri arvossa tutkimukselle ja suojelulle kuin sattumahavainnot.<o:p></o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'><o:p> </o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'>On tietenkin lajeja, joita tutkimuksissa ei ”tavoiteta” tarpeeksi, ja Tiira on ainoa mitä on saatavilla. Mutta silloinkin on ymmärrettävä tietojen sattumanvaraisuus, se voi kertoa yhtä hyvin havainnointitehon ailahteluista kuin oikeista lintumäärien muutoksista. Tämmöistä aineistoa voi käyttää vain huolella nämä asiat tiedostaen ja yleispiirteisiä trendejä osoittamaan. Uheks- ja faunistiset raportit (itsekin olin niitä laatimassa yli 30 v) voivat olla hyvin harhaisia mutta parasta mitä on saatavissa, ja niitä tarvitaan edelleenkin. <o:p></o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'><o:p> </o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'>Jos yhdistys (vaikkapa LLY) väittää edistävänsä lintuharrastusta, -tutkimusta (ml. seuranta) ja -suojelua, niin vähintä olisi että alueen, harrastajien tavat, aktiivisuuden, sen heilahtelut ym. tuntevat parhaat asiantuntijat käyvät sattumahavainnot läpi tuoreeltaan ja arvioivat reviirimäärät niin kuin vuosikymmeniä on tehtykin tai sen, onko mahdollisesti nähty iso osa luultavasti alueella olevista yksilöistä, onko Rovaniemen tiedot luotettavat mutta Tervolan puutteet johtuvat siitä että siellä ei lajia todennäköisesti olekaan vai että siellä ei retkeillä – tämä pitää tietää. Väite, että ei katsauksia tarvita vaan Tiirasta vaan katsotaan jatkossakin mitä oli vuonna x Lapissa, on naurettava ja osoittaa asiantuntemattomuutta, mutta tämmöisiä väitteitä näkee eri puolilla Suomea. Enää 10 v päästä tms. kun sen ajan olot ja retkeilyt ja henkilöt ja mielenkiinnon kohteet ym. tuntevat ovat pois rivistä, ei seuraava polvi saa Tiirasta sitä vähääkään tietoa linnuston todellisuudesta kuin ajantasaisesti havaintoaineistoa parhaalla nykytiedolla tutkien. Muistuu mieleen taannoinen inttäminen näilläkin palstoilla ja Pirkka Aalto oli asiassa täsmälleen oikeassa ja sai silti hämmästyttäviä vastaväitteitä. On ihan hyväksyttävää todeta, että katsausten tekijöitä ei ole ja siksi niitä ei julkaista, mutta on eri asia väittää, että katsauksilla ei olisi merkittävää arvoa. On 50 ja 100 v päästä vielä paljon enemmän kuin nyt kun linnusto mullistuu.<o:p></o:p></p><p class=MsoNormal><o:p> </o:p></p><p class=MsoNormal>SALATUISTA HAVAINNOISTA<o:p></o:p></p><p class=MsoNormal><o:p> </o:p></p><p class=MsoNormal>Tiiran salattuja havaintoja pääsee Suomessa näkemään kymmeniä vaihtelevan taustan ja motiivit omaavia lintuharrastajia, yhtä yhdistystäkin kohti heitä on käsittääkseni monta. Kuten Lehtiniemi myöntää, yhdistyskäyttäjä voi käyttää salattua havaintoa esim. omaksi hyväkseen tai tiedottaa siitä muille. Olen kuullut tällaisista tapauksista ihmisiltä, joihin luotan, ja joilla on siitä ensikäden näyttöä. Kyse on harrastuksesta enkä tiedä, voisiko tämmöisessä toiminnassa edes tulla mitkään juridisesti pitävät vastuut ja velvoitteet kyseeseen.<o:p></o:p></p><p class=MsoNormal><o:p> </o:p></p><p class=MsoNormal>Silloin tällöin harrastajat kitisevät siitä, kun ne ja ne havainnot (esim. minusta ilman muuta salauksen arvoisia) menevät salaukseen, ja se ja tämä laji pitäisi vapauttaa salauksista (esim. Pohjois-Karjalassa mutta olen nähnyt muuallakin niistä harvoista alueista joista jotain tiedän). Tässä kuten aineistoa sovitun vastaisesti käyttävien yhdistyskäyttäjien kohdalla motiivilta vaikuttaa usein erityisesti bongaukseen liittyvä epäterve kilpailuhenkisyys ja muut pätemisen tarpeet epäeettisinkin keinoin.<o:p></o:p></p><p class=MsoNormal><o:p> </o:p></p><p class=MsoNormal>Käsittääkseni esim. petolintujen pesätiedot pitäisi aina salata, automaattisestikin. Joka vuosi näen kuitenkin havaintoja esim. kalasääskistä, joissa tieto pesinnästä ja usein pesän tarkasta sijainnistakin on merkitty lisätietoihin, poikasmääriäkin myöten. Havaintopaikka paljastaa, mistä pesä näkyy. Salaus ei näköjään ”reagoi” jos kohtalokas tieto on kirjoitettu vapaamuotoisesti lisätietoihin. Omalla noin 100 sääksireviirin tutkimusalueellani Taipalsaarelta Tuupovaaraan olen pyytänyt perustellen poistamaan moisia havaintoja ainakin kymmenen kertaa, samoin useampia muualta, kun olen sellaisen sattumalta huomannut. Joukkoon mahtuu henkilöitä, jotka tähän eivät ole suostuneet. Mm. Etelä-Savossa asia hoitui vasta otettuani yhteyttä yhdistykseen. Samoin kävi esim. tuulihaukanpesällä Etelä-Karjalassa. Juu, tuulihaukkoja on paljon ja kuka vain voi sen löytää ja löytäköön mutta ei ole lintuharrastajan asia toitottaa pesästä netissä. Ja vaikka ei lisätiedoissa pesää ilmoitetakaan, niin siellä lukee jotain sellaista esim. käyttäytymisestä, että pesä on sen perusteella läheltä helppo löytää.<o:p></o:p></p><p class=MsoNormal><o:p> </o:p></p><p class=MsoNormal>Kaakkuri kärsii kohtalokkaasti häirinnästä, mm. vastuuttomien lintukuvaajien toiminnasta. Silti kaakkurin pesimälampia julkistetaan Tiirassa. Olen itse nähnyt useita tuhoutuneita pesintöjä, syynä kuvaajat, eivätkä vain aloittelevat ja osaamattomat vaan pitkän linjan lintuharrastajia joukossa. Esim. yhtä Tiiran pesäpaikkailmoitusta pyysin havainnoijaa poistamaan omalla tutkimusalueellani, koska olin nähnyt pesintöjen karun kohtalon monena vuonna. Ei suostunut (ihan aktiiviharrastaja). Lähetin saman pyynnön jonkin päivän odotettuani yhdistykselle, joka salasi heti havainnon.<o:p></o:p></p><p class=MsoNormal><o:p> </o:p></p><p class=MsoNormal>SALATTAVAN HAVAINNON ILMITULOSTA JA FAUNARIKOLLISUUDESTA<o:p></o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'><o:p> </o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'>On aivan totta, että havainnon tekijä voi kertoa minkä linnun tahansa kavereilleen ”tai vaikka koko maailmalle esimerkiksi naamakirjan kautta”. Tässä on vissi ero. Kenelläkään ei ole kovin monta kaveria, jotka voisivat aiheuttaa ko. linnulle jotain häiriötä tai muuta haittaa. Mutta ”koko maailmasta” sellaista porukkaa voi löytyä vaikka kuinka paljon. Siksi sopii ihmetellä, miksi äärimmäisen uhanalaistenkin, jopa tunturipöllön tai tunturihaukan kaltaisten lajien havainnot pitäisi ilmoittaa koko maailmalle. Sitähän Tiira tarkoittaa, sehän on netissä. <o:p></o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'><o:p> </o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'>Tuskin Tiiran salatut havainnot ovat paremmassa turvassa kuin Pentagonin sotilassalaisuudet, Iranin ydinaseohjelmat tai muut paikat, joissa nörtit ovat käyneet. Ei ole kuin ajan kysymys, kun joku keksii laajemminkin näitä eri maiden ”Tiiroja” hakkeroida. Ja vaikka naamakirjat ym. (en tiedä mitä niitä on kun en halua olla moisissa mukana) edistäisivät tietoa ilman Tiiraakin, ei se tarkoita, etteikö tämä Tiira-lisäpisara voi olla jossain tapauksessa se viimeinen niitti, varsinkin kun siellä on kaikki lajit ja havainnot (tai ainakin BL niin haluaa) ja naamakirjassa yms. kuitenkin lähinnä kai yksittäisiä havaintoja joten erohan on riskissä kuin eri planeetalta.<o:p></o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'><o:p> </o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'>Esim. tunturihaukalla ja -pöllöllä on valtava rahallinen arvo ja kysyntä eri puolilla maailmaa, ja niitä munakokoelmiin, metsästyshaukoiksi ym. haluavat raharikkaat maksavat niistä käsittämättömiä summia ja kykenevät organisoimaan hankinnat ja kuljetukset, kun keksivät että paikat löytyvät netissä ja palkkaavat hakkerin. Suomessa maastoon livahtaa helposti, autotieverkosto tiheimpiä näillä leveyksillä koko maailmassa (metsäautoteitäkin 125 000 km, maailmanennätys), nopeasti kiivetyt pienet kalliot, vähän väkeä ja sekin hyväuskoista ja höynäytettävää, avoimet rajat koko EU-alueelle täältä Portugaliin... Useita rosvojahan on jäänyt kiinnikin, mutta faunarikollisuuden asiantuntijat pitävät sitä vain jäävuoren huippuna, kuten lähinaapurimaissammekin, joista tapauksia tunnetaan lisää. Esim. Ruotsissa asiaa on tutkittu tehokkaammin ja esimerkit puhuvat puolestaan.<o:p></o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'><o:p> </o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'>Närpiöläisen munankerääjän tapaus ja monet ulkomaiset kiinni jääneet pesärosvot osoittavat, että Suomessakin tätä sakkia liikkuu, ja heillä on laajat kansainväliset verkostot (esim. närpiöläisellä oli). Briteissä paljastuu tuon tuosta pesäryöstäjiä. On käynyt ilmi, että munia hankitaan myös Tiiran tapaisten harrastajien nettiarkistojen avulla, mm. Ruotsissa, ihan jotain pikkutikan tapaisia lajeja, pesällä kävi munavarkaita pian sen jälkeen kun pesä talletettiin Svalaniin). Jo liki 20 v sitten kävi ilmi, että Euroopassa ryöstetään (etenkin idässä) valtavia määriä ihan tavallisten lajienkin munia ja poikasia, myös häkkilintubisnekseen, ja rikollisilla on Euroopan-laajuiset taitavasti kudotut verkostot. Ja mikä meillä on tavallinen lintu, on heille ja heidän ostajalleen usein eksoottinen ja haluttu.<o:p></o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'><o:p> </o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'>Uhanalaisten ja harvinaisten lajien kauppa on maailmanlaajuinen bisnes, aiemmin se oli toisena huumekaupan jälkeen ja ennen laitonta asekauppaa, nykyään useiden arvioiden mukaan jo maailman tuottoisin laiton bisnes.<o:p></o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'><o:p> </o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'>TUNTURIHAUKASTA<o:p></o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'><o:p> </o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'>Täällä ja kaikkialla muuallakin hyväuskoisen huoleton kiikariväki laittaa tosiaan kaiken nettiin, ja vaikka ei pesää niin pesimäaikaiset havaintopaikat aivan tarkasti vaikka mistä lajista. Jo vuosikymmenet sitten nohevimmat munankerääjät löysivät rantakurvit, mustaviklot, punakuirit ym. atlaskarttojen tai lintuyhdistysten suomenkielistenkin monisteiden avulla, mutta töitä piti tehdä ja ihan jokainen ei siihen pystynyt. Nyt tieto on netissä melkein lajista kuin lajista, ei muuta kuin surfata sohvalla, rakentaa salalokerot autoon, tekeytyä valokuvaajaksi tms. ja lähteä keruumatkalle. <o:p></o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'><o:p> </o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'>Brittien pahimpia munankerääjiä on nähty Suomessa ostetulla linturetkellä suomalaisen oppaan kanssa, mm. pöllönpesillä, ja monia kakkosluokan rosvoja. Ainakin takavuosina matkanjärjestäjät veivät pohjoisessa väkeä tunturihaukankin pesille! Kun ihan vilpitön lintujen ihailija kertoo siitä parhaalle kaverilleen ja tämä kolmannelle jne., niin 10. tai 15. henkilö ketjussa voikin olla rosvo tai ainakin tulee ensi vuonna itse häiritsemään pesintää. Ko. viime vuosituhannen pesänmyyjät kertoivat minulle, että jos hölmömpi kyselee missä ollaan, lähdetään heti pois – aika puutteellinen varotoimi kun kartta oli keksitty tuhansia vuosia aiemmin ja oli varmaan monen muun turistin taskussa. Näistä paikoista useampi autioitui myöhemmin – sattumaako?<o:p></o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'><o:p> </o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'>Olen keskustellut esim. Venäjän ykköstunturihaukkatutkijoihin kuuluvan Jevgeni Potapovin (Gyrfalcon, Poyser-monografia 2005) kanssa itänaapurin tilanteesta, joka on lohduton, laajat alueet entisiä haukan pesimäalueita on autioitunut massiivisten pesäryöstöjen vuoksi. Samaa surkeutta on monessa muussakin maassa (mm. keskustelut ja esitelmät kansainvälisessä tunturihaukkakongressissa Idahossa 2011). Tänne on paljon helpompi tulla kuin Kuolaan tai Kamtsatkalle ym.<o:p></o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'><o:p> </o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'>Kuka tahansa saa retkeillä esim. Lapissa ja löytää tunturihaukan tai tunturipöllön tai jonkin muun hyvin uhatun ja häiriöherkän lajin ja niiden pesiäkin, eikä se ole minun asiani. Mutta ei ole minun eikä kenenkään vastuullisen ja eettisen lintuharrastajan asia edistää sitä, että joku pesän löytää. Vaikka halu nähdä lintu olisi vilpitön, niin siitä huolimatta käynnistä koituu häiriötä, ja häiriöherkän lajin tapoja tuntematon voi epähuomiossakin olla paikalla liian lähellä, liian kauan, liian ankaralla säällä tms. Emmekä tiedä, kenelle hän siitä kertoo, ja mitä siitä ehkä seuraa.<o:p></o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'><o:p> </o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'>Tunturihaukkapaikkoja kärtetään minulta alinomaa, joten huomaan että se kiihottaa mm. pinnankerääjiä (moni kaipaa Suomen-pinnaa kuulemma vaikka Norjassa on nähnyt, vuodenpinnaa jne.). Kyselyjä tulee läheltä ja kaukaa. Yksi sokea vetosi siihen, että eihän hän näkisi minne mennään, mutta sanoin ym. periaatteen, että en voi häntäkään estää itse löytämästä mutta ei ole minun asiani edistääkään sitä. Ja ainahan joku jotain löytääkin: olen nähnyt kuinka bongariporukkaa on päivystänyt päiväkausia tunturihaukan pesäpaikalla, tuliko tieto Tiirasta vai viidakkorummulla, samantekevää lopputulokselle.<o:p></o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'><o:p> </o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'>Tutkija ja rengastajakin häiritsee lintuja. Siinä on se ero, että hän on ko. lajien asiantuntija, rengastajakin pitkälle perehtynyt rengastamiinsa lajeihin että ylipäänsä pesiä löytää ja tietää miten ne pesillä käyttäytyvät. Kun hän lähtee, hän tietää kauanko oli, mitä teki, miten linnut reagoivat, mikä oli sää, mikä pesinnän vaihe, mikä lajin häiriöherkkyys jne. Mutta kun yksi bongari tulee klo 9 ja lähtee, seuraava 9.30 ja lähtee, seuraava klo 10 jne. toisistaan riippumatta ja tietämättä, on häiriön mittakaava aivan toinen ja kaiken kontrollin ja minimoinnin ulkopuolella. Vastaava esimerkki ovat talvipöllöt ja niitä piirittävät kuvaajat, joiden takia Suomessa kuolee takuulla kymmeniä pöllöjä talvessa. Ja kuningaskalastajat, kurpat ja monet muut linnut, ja häirintää ympäri vuoden vaikkei kuolemaksi niin merkittäväksi haitaksi. Ilman että kukaan pystyy sitä kontrolloimaan tai estämään (muuten kuin pitämällä ainakin omat havaintonsa omina tietoineen tämmöisissä tapauksissa, hyvällä säkällä ja harvaan asutuilla alueilla lintua ei kukaan muu huomaakaan).<o:p></o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'><o:p> </o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'>BL International pyysi minua yli 20 v sitten kokoamaan maailman johtavat tunturihaukkatutkijat laatimaan lajisuojeluohjelman EU:lle. Workshopiin Kilpisjärvelle tulivat kaksi lajin globaalisti johtavaa spesialistia Tom Cade (USA) ja Ólafur Nielsen (Islanti) sekä mm. Venäjältä Potapov, Pohjoismaiden tutkijat ym. Olimme yksimielisiä, että pahimmat uhkat ovat riekko- ja kiirukantojen hupeneminen ja (tahallinen ja tahaton) häirintä (ks. Koskimies ym. 1999: Gyrfalcon Species Action Plan, BL Int. & EU:n komissio), ja että yksi tärkeimpiä suojelutoimia on pesäpaikkojen salaaminen ja (koskee meidän tutkijoiden tietoja) luovuttaminen vain suojeluviranomaisten käyttöön käytännön suojelutyötä varten (Suomessa virallinen vastuuviranomainen metsähallitus). Tämä tarve ei ole mihinkään muuttunut, päinvastoin yhä tärkeämpää.<o:p></o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'><o:p> </o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'>SUOJELUVIRANOMAISET TIIRAA VARMEMPI PAIKKA ÄÄRILAJEILLA<o:p></o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'><o:p> </o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'>”Ohjeistus olla laittamatta esimerkiksi tunturipöllön kesäaikaisia havaintoja Tiiraan, johtaa helposti siihen, ettei havaintoa ole missään – ja pesintä / hajahavainto jää tyystin dokumentoimatta.” – Näin voisi kirjoittaa vain, jos Tiira olisi maailmankaikkeuden ainoa paikka, mihin ko. havainnon voi laittaa.<o:p></o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'><o:p> </o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'>Monilla äärimmäisen uhanalaisilla, häiriöherkillä ym. lajeilla (esim. tunturihaukka, muuttohaukka, merikotka, maakotka, kalasääski, valkoselkätikka, kiljuhanhi, merimetso, arosuohaukka jne.) on maassa omat suojeluprojektinsa ja kullekin lajille vastuuhenkilö, joka koordinoi myös lajin rengastusta ja sitä kuka ja missä niitä saa rengastaa ja havainnoida, yleinen rengastuslupa ei riitä). Esim. uhatuimmista petolinnuista havainnot olisi parempi saada ilman ”vuotoriskiä” kasvattavia välikäsiä suoraan ko. suojeluhankkeisiin, joista monet ovat suojeluviranomaisten vastuulla (esim. Tuomo Ollila Lapin uhatuimmilla petolinnuilla). Heidät laki velvoittaa pitämään tiedot säädetyllä tavalla salassa, ja jos sitä rikkovat, seuraa oikeudellisia toimia. Näitä juridisia velvoitteita ei ole lintuharrastajalla tms. rivikansalaisella. Ja kun nimenomaan näissä projekteissa kootaan tietoa käytännön suojelutyötä varten, suojeluhallinnon käyttöön, on mahdollisuudet saada jotain aikaankin enemmän kuin että joku harrastajien yhdistys tekisi tiedotteita tai vetoomuksia tms. joka tapauksessa sattumanvaraisiksi jäävillä yksittäishavaintotiedoillaan. Tiedottaminen, valistaminen, valittaminen ym. ovat tärkeitä ja kansalaisjärjestön velvollisuuksia, mutta ei niillä samaa voimaa ole kuin suojeluviranomaisen keinoilla.<o:p></o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'><o:p> </o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'>Ja sopii miettiä esim. miten vaikkapa LLY oikeasti edistäisi tunturihaukan tai tunturipöllön suojelua vähillä sattumahavainnoilla – mitä ne kertovat Lapin haukka- tai pöllöpopulaatiosta verrattuna siihen aineistoon, jota on koottu metsähallitukseen (minäkin 20 v haukasta hyvässä yhteistyössä metsähallituksen kanssa ja 10 v jo ennen kuin mh aloitti), ja joka on visusti tallessa eikä Tiirassa eli netissä. Ja jossa tärkeimmät eli pesäpaikat kuuluu ollakin, ja jonne hajahavainnot voisi osoittaa ilman Tiira-välikäsiä kunhan vain väki siihen opastettaisiin. <o:p></o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'><o:p> </o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'>LUOTTAMUS HYVÄ KONTROLLI PARAS<o:p></o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'><o:p> </o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'>”Uskon ja toivon” sitä ja tätä, sanoo poliitikko. ”Luotetaan toisimme”, sanoo Lehtiniemi. Valitettavasti maailma on erilainen kuin toivomme ja sinisilmäisimmät uskovat. Ne, jotka käyttävät hyväuskoista ja hölmöä luottamustamme hyväksi, eivät ole edes mukana luottamuksesta sopimassa vaan esim. käärimässä rahaa lintuja ryöstämällä.<o:p></o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'><o:p> </o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'>”Minulle on tullut Lapin kesäaikaisiin tunturipöllöihin liittyen yksi harrastajan yhteydenotto, jossa hän kertoi, että metsähallituksen työntekijä oli vastaan tullessa kertonut alueella majailevista tunturipöllöistä. Se oli tietysti oikein ystävällistä, vaikka ei mennytkään ihan kirjan mukaan…”<o:p></o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'><o:p> </o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'>Ilmiselvä harkintavirhe, jos kohta ”alueen” koko ei tästä käy ilmi. Mutta tieto sentään levisi vain suusta suuhun yhdeltä henkilöltä toiselle ja toivottavasti jäi pienelle piirille (toki tietämättä minne asti ko. harrastajan tuttavapiirissä tai BL:ssa).<o:p></o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'><o:p> </o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'>Ihan eri luokan harkintavirheenä pidän kuitenkin sitä, että Lehtiniemen kollega kirjoitti lehteen, mistä löytää tunturihaukan. Lehteä lukevat kymmenet tuhannet – ja nettiversiota loput!<o:p></o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'><o:p> </o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'>”Kaikkihan ne paikat tietävät” -selityksellä ei kannata vastata! Vastuullisen lintusuojelijan asia ei ole edistää mitään tämmöistä tietoa (ks. edellä).<o:p></o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'><o:p> </o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'>Tv. Pertti Koskimies<o:p></o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'><o:p> </o:p></p><p style='margin:0cm;margin-bottom:.0001pt'>(joka yrittää auttaa lintuja järjestelmällisellä tiedonkeruulla ja on pitänyt sattumahavaintonsa omana tietonaan 30 v)<o:p></o:p></p><p class=MsoNormal><span style='mso-fareast-language:EN-US'><o:p> </o:p></span></p><p class=MsoNormal><span style='mso-fareast-language:EN-US'><o:p> </o:p></span></p><div><div style='border:none;border-top:solid #E1E1E1 1.0pt;padding:3.0pt 0cm 0cm 0cm'><p class=MsoNormal><b>Lähettäjä:</b> lly-bounces@lists.oulu.fi <lly-bounces@lists.oulu.fi> <b>Puolesta </b>Esko Nevala<br><b>Lähetetty:</b> perjantai 21. helmikuuta 2020 14.42<br><b>Vastaanottaja:</b> lly@lists.oulu.fi<br><b>Aihe:</b> [Lly] Teemu Lehtiniemen kannanotto tunturipöllöhavaintoihin<o:p></o:p></p></div></div><p class=MsoNormal><o:p> </o:p></p><p>Hei,<o:p></o:p></p><p>Minulle välitettiin viestiketju liittyen tunturipöllöhavaintoihin ja Tiiraan. Kommentoin asiaa vähän keskusjärjestön näkökulmasta.<o:p></o:p></p><p>BirdLifen näkemys on, että kaikki havainnot kannattaa kirjata Tiiraan oli sitten kyse tunturipöllöistä tai tavanomaisemmista lajeista. Sellaiset havainnot, joihin voi liittyä uhkaa koskien linnun turvallisuutta tai esimerkiksi potentiaalista konfliktia muiden ihmisten kanssa, kannattaa kirjata salattuina. Lisäksi Tiira salaa havaintoja automaattisesti ja alueelliset salauskriteerit ovat kunkin yhdistyksen asiantuntijoiden laatimia. Esimerkiksi tunturipöllöhavainnot ovat salattuja ympäri vuoden Inarin, Utsjoen ja Enontekiön kunnissa.<o:p></o:p></p><p>Salatut havainnot pääsee Tiirasta näkemään vain kunkin yhdistyksen valtuuttamat yhdistyskäyttäjät (yhdistyksen havaintotietokannan ylläpitämiseksi ja esim. suojelutarkoituksiin). Heillä on yhdistyksen kautta sopimusvelvoite, ettei salattuja havaintoja saa käyttää kuin yhdistyksen tarkoituksiin. Siis vaikka yhdistyskäyttäjä olisi hallinnossa töissä, ei hän saa käyttää havaintoja työtehtävissään ilman yhdistyksen lupaa.<o:p></o:p></p><p>Toisinaan nousee esiin huhuja siitä, että yhdistyskäyttäjät olisivat käyttäneet luottamusasemaa väärin ja käyneet bongaamassa salattuja havaintoja. Nämä näyttävät kumpuavan ainakin osin kateudesta (”koska jotkut pääsevät näkemään jotain, mitä minä en pääse”), sillä ainakin minun tietooni tulleissa selvittelyissä ei ole löytynyt kuin pari (ilmeistä) tapausta, joissa yhdistyskäyttäjä olisi käynyt bongaamassa satunnaistalvehtijaa. Jos tällaisia perusteltuja tapauksia tulee esiin, pitää niistä olla yhteydessä paikallisyhdistyksen hallitukseen.<o:p></o:p></p><p>Erilaisia vuotoja on, mutta vuodon lähteet ovat usein muualla. Vaikka Tiira salaakin havainnon ja velvoittaa yhdistyskäyttäjiä, ei se rajoita havainnoijaa kertomaan havainnostaan muille harrastajille tai vaikka koko maailmalle esimerkiksi naamakirjan kautta. <o:p></o:p></p><p>Nykyisen somekaikkeuden aikana moni häirinnälle altis satunnaistalvehtija ja varmaan pesijäkin leviää laajasti tietoon ihan muita reittejä – kuten tuntuu nykyään liian usein käyvän mm. talvehtiville kuningaskalastajille, joita sitten ”jahdataan” joukolla pitkin päivää kameroiden kanssa. Siihen ei auta kuin valistus, eikä se ole Tiiran vika.<o:p></o:p></p><p>Viranomaisilla on omia velvotteitaan liittyen havaintojen salaamiseen ja luovuttamiseen. Sen vuoksi lintuyhdistykset eivät saa aina kaikkia haluamiaan tietoja suojelutarkoituksiin esimerkiksi maankäyttöön liittyvissä hankkeissa. Viranomaisten rajoitukset eivät sido lintuharrastajia tai lintuyhdistyksiä. Esimerkiksi harvalukuisten lajien seurannassa (ja uhanalaisuuden arvioinnissa) lintuharrastajien Tiiraan kirjaamilla havainnoilla on tärkeä merkitys. Ohjeistus olla laittamatta esimerkiksi tunturipöllön kesäaikaisia havaintoja Tiiraan, johtaa helposti siihen, ettei havaintoa ole missään – ja pesintä / hajahavainto jää tyystin dokumentoimatta.<o:p></o:p></p><p>Toiminta lintuharrastusjärjestöjen ja luonnonsuojeluviranomaisten välillä perustuu luottamukseen ja hyvään yhteistyöhön. Jos luottamus rakoilee jommankumman puolelta, murenee yhteistyön perusta, mikä ei ole kummankaan tahon puolelta toivottavaa.<o:p></o:p></p><p>Sekä lintuharrastajissa että viranomaisissa on lopulta aina kiinni ihmisistä. Virheitä voi sattua kenelle tahansa. Minulle on tullut Lapin kesäaikaisiin tunturipöllöihin liittyen yksi harrastajan yhteydenotto, jossa hän kertoi, että metsähallituksen työntekijä oli vastaan tullessa kertonut alueella majailevista tunturipöllöistä. Se oli tietysti oikein ystävällistä, vaikka ei mennytkään ihan kirjan mukaan…<o:p></o:p></p><p>Summa summarum: kaikki havainnot ovat tervetulleita Tiiraan. Luotetaan toisiimme.<o:p></o:p></p><p>yst. terveisin <o:p></o:p></p><p>Teemu<o:p></o:p></p><p class=MsoNormal style='margin-bottom:12.0pt'><o:p> </o:p></p><pre>-- <o:p></o:p></pre><pre>Teemu Lehtiniemi<o:p></o:p></pre><pre>suojelu- ja tutkimusjohtaja, Head of conservation and science<o:p></o:p></pre><pre><span lang=EN-GB>BirdLife Suomi - BirdLife Finland<o:p></o:p></span></pre><pre><span lang=EN-GB>Puh./Tel. </span>+358 9 4135 3300<o:p></o:p></pre><pre>GSM/Mobile +358 400 749 786<o:p></o:p></pre><pre><a href="http://www.birdlife.fi">www.birdlife.fi</a><o:p></o:p></pre><pre><o:p> </o:p></pre><pre>BirdLife Suomi on lintujen suojelu- ja harrastusjärjestö,<o:p></o:p></pre><pre>joka edistää luonnon monimuotoisuuden säilymistä.<o:p></o:p></pre><pre><o:p> </o:p></pre><pre>BirdLife Suomi on osa BirdLife International -järjestöä,<o:p></o:p></pre><pre>joka on maailman suurin ympäristöjärjestöjen verkosto.<o:p></o:p></pre><p class=MsoNormal><span style='font-size:10.0pt;font-family:"Arial",sans-serif;mso-fareast-language:EN-US'><o:p> </o:p></span></p></div></body></html>