<div dir="ltr"><div dir="ltr"><p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif">Ei
pöllömpi kohtaaminen Pulmankijärventiellä<span></span></span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif"> </span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif">Kesä
oli juuri niin kesäinen kuin olla voi. Välillä satoi, välillä paistoi, ja
toisinaan oli muunlaista ilmaa. Juhannuspäivänä patikoin kovassa myrskyssä
Pielpajärven erämaakirkossa. Laivalla kirkkoon tulossa olleet olivat joutuneet
palaamaan takaisin kirkonkylälle, kun rantautuminen olisi ollut toivotonta.
Lähes kolmenkymmenen asteen sää oli vaihtumassa hetkessä takatalveksi.
Seuraavana päivänä ajelin Camryllani toteamassa omin silmin, että Petsikolla
oli aivan oikeasti neljäkymmentä senttiä lunta. Voi pesiviä pikkulinturaukkasia!
Sen helpompaa ei tosin ollut isoillakaan linnuilla. Ja eihän minun tarvinnut
kuin vilkaista Konesjärven rannalta Otsamolle, kun näin tuon tutuksi tulleen
huipun olevan lumen peitossa.<span></span></span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif"> </span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif">Tuona
1990-luvun alkuvuoden kesän majailin erään kullankaivajan omakotitalon
yläkerrassa. Olin tavallaan talonvahtina, kun isäntä itse oli vuolemassa kultaa
Lemmenjoen maaperästä. Omaan toimenkuvaani kuului työvoimatoimiston tilastojentäytteenä
oleminen. Seurasin jonkin verran lintuja, mutta niistä ei tullut täytettä sen
enempää minun kuin työvoimatoimiston papereihin. <span></span></span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif"> </span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif">Lumimyräkästä
oli kulunut muutama viikko, kun köröttelimme Matin kanssa kohti pohjoista.
Petsikon tienoilla esittelin Matille, miten paljon lunta oli missäkin ollut. Maastossa
oli kovin hiljaista. Pikkulinnun laulua ei kuulunut kuin nimeksi. Jatkoimme
matkaa nauttien kauniista maisemista. Ennen Norjaan siirtymistä halusin näyttää
Matille Pulmankijärven, missä olin käynyt ensimmäisen kerran vuonna 1976.
Silloin ammoisina aikoina kävin Veksin kanssa patikoimassa Sevettijärven
suunnalla. Meillä oli virvelit matkassa. Tammukkaa tuli ihan mukavasti
mitättömän pienen näköisistä puroistakin. Monet pohjoisen pikkutiet ovat
aikojen kuluessa muotoutuneet hiekkakentille. Kerroin Matille, miten olimme Pulmankijärven
eteläpäässä Veksin kanssa upottaneet Ladani lentohiekkaan. Kyllä oli melkoinen
homma saada idän ihme kovemmalle pinnalle. Löysimme jostain laudan pätkiä sen
verran, että paluumatka pääsi lopulta jatkumaan.<span></span></span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif"> </span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif">Tietä
oli myöhemmin kunnosteltu sen verran, että käyntimme tienpäässä onnistui
vaivattomasti. Päätimme palkita itseämme onnistuneesta erämaakeikasta
pysähtymällä Isonkivenvaaralla evästauolle. Oli joko ilta, iltayö tai yö. Sillä
ei ollut merkitystä, olivathan kesäyöt vielä valoisia. Yhtäkkiä huomasimme
jotain valkoista kivellä jonkin matkan päässä. Ei, ei se ollut muovikassi. Olen
kuullut, että puiden oksilla roikkuneita muovikassejakin on luultu linnuiksi.
Tämä kohde nimittäin liikutti päätään. Tunturipöllö! Se on tunturipöllö!
Kumpikaan meistä ei ollut aiemmin nähnyt tunturipöllöä. Kaikki muut pöllölajit sen
sijaan olivat meille tuttuja.<span></span></span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif"> </span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif">Otin
esille videokameran. Se oli niitä isokokoisia kameroita isolla kasetilla
varustettuna. Kuvan laatu oli sitä ja tätä, vaikka olisi ollut jalusta käytössä.
Kuvasin pöllöä nuoruuden tai sanoisinko alkaneen keski-iän innolla. No, mutta
mitäs siellä nyt tapahtuu? Jostain ilmaantui kettu kuin tyhjästä. Tunturipöllö
lähti liihottelemaan vaaranlaen yllä ja kettu painella jolkotteli perässä.
Tietäähän sen, miten siinä kävi. Pöllöllä on siivet, ketulla ei. Kaksikko
häipyi vähitellen näköpiiristä. Me päätimme palkita itsemme kunnon
mokkakahvilla. Pinnakaffeita ei siihen aikaan vielä tunnettu.<span></span></span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif"> </span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif">Timo
Jii <span></span></span></p></div></div>