<div dir="ltr"><div dir="ltr"><p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif">Kitukuu<span></span></span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif"> </span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif">…,
syyskuu, lokakuu, kitukuu, joulukuu, …<span></span></span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif">Läähätän
ja läkähdyn. Jätän polkupyöräni Mustavaarantien puomille ja jatkan patikoiden
Periläkoskelle. Neliseiska hylkeennahkasaapikas nousee nippa nappa
tienpinnasta. Mielessäni käy, että jaksanko perille asti? Saati vielä takaisin
pyörälleni.<span></span></span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif"> </span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif">Olin
vasta toipunut syksyn nenäoperaatiosta, kun iski seuraava tauti. Kolera,
corolla vai mikä se nyt olikaan. Ensimmäiset kolme vuorokautta kuluivat
sängynpohjilla. Nyt on vierähtänyt pari viikkoa yskiessä ja köhiessä. Olotila lienee
ajoittain samansuuntainen kuin vedestä kuivalle maalle viskatulla ahvenpoloisella.
Henki kulkee, mutta ei kovin kehuttavasti. Aloitin eilen pyöräilyn varovaisesti
parin kilometrin polkaisulla. Nyt uskaltauduin peräti kahdentoista kilometrin
lenkille. Nopeus on vaihdellut jalankulkijan ja etanan yhteensovitetulla
keskinopeudella.<span></span></span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif"> </span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif">Jokainen
lintuharrastajaksi itseään tituleeraava tietää, että marraskuu on ikävin kaikista
kuukausista. Vuodenpinnoja ei enää kerry, eikä mitään muitakaan pinnoja.
Vuodenpinna marraskuussa on yhtä harvinainen kuin TVH-työläisen hiki, tai
kansanedustajan rahanpuute. Vaikka lintubongari onnistuisi välttämään
kulkutauteja, marraskuun lintupulaa hän ei voi välttää. Linnuttomuuden vielä
kestää, mutta kun pinnarepun täyttöasteindeksi ryömii pohjamudissa. Lokakuun
pinnakisa on taaksejäänyttä elämää. Talvilintukisa alkaa vasta joulukuun
alussa. Talvilintukisaa ei kukaan Tiiran käyttäjä voi välttää, vaikka haluaisi.
Jokainen havaittu laji löytää tiensä kuntasarjaan, missä ”jokainen havaintoja
tehnyt kilpailee” aktiivisesti tai passiivisesti, vuodesta ja vuosikymmenestä
toiseen.<span></span></span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif"> </span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif">Sääliksi
käy psykiatreja, jotka ovat ylityöllistettyjä ilman lintubongareitakin.
Hoitosohvalla selällään makoileva lintubongari valittaa kurjaa kohtaloaan.
Tuntee itsensä syrjityksi, kun ei saa nimeänsä esille Tiirassa Lapin
Lintutieteellisen yhdistyksen mielenkiintoisiin havaintoihin, saati sitten
valtakunnan Topten-25 listalle. Kyllä osaa elämä olla raskasta. Psykiatri
yrittää lohdutella itkevää potilasta. Itse olen vielä kiikunkaakun selvinnyt
ilman ulkopuolista apua. Onhan minulla viitisen sataa Excel-taulukkoa, joista
voin näin rospuuttoaikana etsiskellä mahdollisia puutteita.<span></span></span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif"> </span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif">Koskikarojen
iloiset piipertelyt palauttavat minut maanpinnalle, jossa toki muutenkin pysyn,
jopa liian tukevasti. Periläkoskella talvehtii aina muutamia karoja. Sinisorsia
näkyy myös joinain talvina, ainakin ajoittain. Pari vuosikymmentä sitten telkkä
yritti talvehtia koskessa, mutta olipa räpyläjalalla karmean kehno tuuri. Juuri
sinä talvena täryporamiehet tulivat poraamaan hettalaisille vedenkäyttäjille
uutta vedenottamoa lintupoloisen olohuoneen naapuriin. En tänä päivänä ymmärrä,
miksi niiden piti tulla estämään telkän onnistumaisillaan olevaa talvehtimista.
Hävetkää!<span></span></span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif"> </span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif">On
parempi tallustella täällä Periläkoskella kuin lähteä etsimään Rovaniemeltä
kuusitiaista vuodenpinnaksi. Olisi kovin ikävää nähdä masentuneita
rovaniemeläisiä lintubongareita potkimassa Rinteenkulman tienoilla
talvisaapikkaillaan kevyenliikenteenväylän soritushiekkoja. Minkäpä teet, kun
Rovaniemellä ei tapahdu marraskuussa mitään? No, entä Oukun ruokinnat? Turhaa
vaivannäköä käydä päivästä toiseen kirjaamassa havaintovihkoon muutamaa tirppaa
ja paria hikistä varislintua. Inarissa kävisin, jos olisi auto, eikä olisi tätä
corollavaivaa. Olen havainnut, että Inarin suunnilla vielä toivo elää. Linnut
ovat siellä lintuja, eikä pusikoissa pyöriviä numeropinnoja. En muista koskaan
nähneeni masentunutta inarilaista lintuharrastajaa.<span></span></span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif"> </span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif">No,
eiköhän tästä talven yli selvitä? Pinnarepun narut ovat jämähtäneet käytön
puutteessa umpisolmun rajamaille. Mutta yritän kestää. Niistän ja köhin itseni
paluumatkakelpoiseen kuntoon. Laahustelen neliseiskojeni kanssa polkupyöräni
luo. Nostan itseäni kaikista raajoista päästäkseni satulan päälle. Lopulta
onnistun. Ja ei kun menoksi.<span></span></span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif"> </span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif">Timo
Jii <span></span></span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif"> </span></p></div></div>