<div dir="ltr"><div dir="ltr"><p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif">Kohtaamisia
matkan varrella<span></span></span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif"> </span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif">Pelkääjän
paikalla<span></span></span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif"> </span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif">Istun
Rellussa pelkääjän paikalla. Pelkääjän paikka on tällä ajelulla tismalleen
oikeaan osunut luonnehdinta. Takapenkillä helteessä huohottavalta Pikiltä on
hampaidenputsaus unohtunut, ties kuinka pitkältä ajalta. Piki on Penan koiravanhus.
Ja Pena on kuskina. Kävimme Kangasjärvellä tarkistamassa kalasääsken pesää.
Ystävällinen talonväki meitä jo etukäteen valisti, että pesä vaikuttaa tänä
kesänä tyhjältä. No, varma on aina varmaa. Teimme pesälle hukkareissun. Pitäisi
joskus uskoa, mitä sanotaan. Menomatkalla tarkistimme yhden viilarin pöntön,
joka oli joskus viety synkkään kuusikkoon. Pönttö oli edelleen samassa
kuusessa, mutta juuri muita puita hakkuuaukealla ei enää näkynyt. Paluumatka
ajoittuu pahimpaan auringonlaskun aikaan. Rellun tuulilasi muistuttaa enemmän nokisen
takkaluukun lasia kuin auton tuulilasia. Pena painaa pyyhkimienpesijän
nappulaa. Turha vaiva. Vesi on varmaan loppunut jo aikoja sitten. Pena hiljentää
vauhdin sen verran hiljaiseksi, että pystyy ajamaan pahimmissa
häikäisypaikoissa pää sivuikkunasta pihalla. Rallia se on tämäkin. Ajelemme
Päijälän pikataipaleen maisemissa. Ja selviämme lopulta ehjänä perille. Pikikin
on onnellinen, kun saa raikasta vettä.<span></span></span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif"> </span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif">Yökukkujat
yölaulajareissulla<span></span></span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif"> </span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif">Kesä
on kauneimmillaan. Ilta hämärtyy pikkuhiljaa, kuten se Porin korkeudella tekee.
On vuosituhannen alkupuoli. Ajelen Hanskin kanssa Preiviikiin, missä hänen
mökkinsä sijaitsee. Suuntana ei juuri nyt ole mökki, vaan merenranta. Kävelemme
autolta rantaa kohden. Tuntuu siltä, että yölaulajien luritukset räjähtävät
käsiin. Minulle, tundralla asujalle, konsertti kuulostaa lähinnä kakofonialta.
Hanskille sen sijaan kaikki on selvää pässinlihaa. Hän selittää, mikä lintu laulaa
missäkin, ja montako mitäkin lajia on äänessä. Siirrymme seuraavaksi
jalkamiehen roolista auton istuimille. Nappaamme jostain viiriäisen minulle
lisävuodariksi. Ajelemme seuraavaksi Kokemäenjoen pohjoispuolelle, Toukariin.
Nyt on jo lähes pimeätä. Pusikosta kuuluu melskettä kuin Kollaalta. Satakielet
papattavat konekiväärien tavoin. Tunnelma pöpelikössä on aavemainen. Hanski sanoo
välillä, että otatko kiinni kädestä, kun reitti on hieman oudompi. Hanski on
nimittäin täysin sokea. Hänelle pimeys on pimeyttä myös päivällä. Hanski on aktiivinen
lintubongari ja tietokirjailija. Kuuden ällän ylioppilas, jolla taisi olla tokarissa
keskiarvona kymppi. Hän opiskeli papiksi, mutta joutui luopumaan urasta
nuorena, kun näkö hävisi lopulta kokonaan. Vuorokausi on vaihtunut. Vien
Hanskin kotiinsa ja jatkan yöksi hänen mökillensä. Yöllinen linturetki
huippuoppaan kanssa on ollut niin mahtava, että tiedän muistavani tämän vielä
vuosikymmenien kuluttua.<span></span></span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif"> </span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif">Lintumiehen
puhallus<span></span></span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif"> </span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif">Maamme
aktiivibongareille Utsjoen kierros on käsite. Jokainen tietää Utsjoen
kierroksen, joten turha sitä on selitellä. Ajaa köröttelemme Ivalosta Inarin
kirkonkylän suuntaan. Minä ajan ja Juhani istuu asiantuntijan paikalla. Ukonjärven
kohdalla ihmettelen hetken, että mikä ihmeen valo takana vilkkuu. Havahdun
siihen, että poliisiauto ajaa rinnalle ja sinilakki näyttää, että minun pitäisi
ajaa edessä näkyvälle pysäköintialueelle. Ja ei kun puhaltamaan. Poliisi sanoo,
että nollaa näyttää. Vastaan, että niin kai sen pitääkin, kun en ole
vuosikymmeniin alkoholia nauttinut. Sinilakkinen ei jaa kommentistani
tipattoman tammikuun tai raittiin helmikuun palkintoa, vaan sanoo topakasti,
että autoni liikkui tiellä hallitsemattoman tuntuisesti. Näytin hänelle autosta
kiikareita ja kaukoputkia ja selvitin, että meillä lintuharrastajilla on tapana
rannikoilla katsella järveltä lintuja. Poliisi toteaa siihen naama edelleen
peruslukemilla, että saatte jatkaa matkaa ilman seuraamuksia, mutta kun seuraavan
kerran katselette niitä lintuja, niin pysäyttäkää ensin auto tiensivuun, ja
katselkaa niitä lintuja vasta sitten. Selvä, yritetään muistaa. Poliisien
lähdettyä Juhani sanoo, että taisivat olla lentäviä, kun olivat oudon näköisiä.
Jatkamme keskeytynyttä matkaa ja katselemme samalla, josko Ukonjärvellä näkyisi
lintuja.<span></span></span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif"> </span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif">Kalastajan
Majatalo<span></span></span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif"> </span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif">Istahdan
lyhyenpuoleisen lintukäppäilyn jälkeen aamiaispöytään. Kalastajan Majatalo on
sopivalla kohdalla Hetasta Kautokeinon kautta Utsjoen ja Inarin suuntaan
kuljettaessa. Kokoan aamupöperöt, leivänkannikat ja muut herkut tarjottimelle
ja istahdan nurkkapöytään suunnittelemaan päivän ohjelmaa. Se muodostuu
lintujen havainnoinnista, lintuseurannasta ja lintubongauksesta. Heitettyäni
pari kolme lusikallista puuroa helttaani huomaan pari pöytää kauempana
mieskolmikon. En kuule keskustelun ääniä tai sitten he syövät ääneti. Toki
minun vasemman korvan kuulovikanikin voi vaikuttaa asiaan. Mutta melko pian
minulle selviää, että miehet eivät voi olla muuta kuin lintuharrastajia.
Lintuharrastajat tunnistaa siitä, että he tarkkailevat ympäristöä tarkasti
kaiken aikaa. Katse ei harhaile siellä täällä. Tarkkana ja pihinä miehenä syön
aamiaista sen verran tukevasti, että siinä samalla tulee nautittua myös
päivällinen. Lopulta vääntäydyn ylös pöydästä ja lähden varmistamaan, olenko
tehnyt oikean haviksen. Kävelen kolmikon pöydän luokse, mutta ennen kuin ehdin
esittäytymään, yksi heistä sanoo, että katopas, Timo Jii on lähtenyt
linturetkelle. Samassa hoksaan, että puhuja on Jaska, jonka olin joskus tavannut
Päijänteen länsipuolen S-kaupan parkkipaikalla. Kahta muuta en tunnista, mutta
tiedän, että olen nähnyt heidät joskus Tomun lintubongarigallerian kuvissa.
Christer ja Istvan, olisihan minun pitänyt arvata. Vaihdamme tärkeimmät kuulumiset.
Mitä lintuja he ja minä olemme nähneet? Mitä lintuja he ja minä emme ole
nähneet? Ja mitä lintuja heidän ja minun pitäisi nähdä? Olen yllättynyt, ja en
ole yllättynyt. Olen vuosikymmenien varrella todennut, että jostain kumman
syystä kaikki aktiiviset lintuharrastajat tietävät toisensa. Minä en ehdi
sanomaan etelärannikon lintutorneilla Enontekiö sanaa loppuun asti, kun jo ensimmäinen
hoksaa tavanneensa Timo Jiin. On tämä kummallinen harrastus, tämä lintubongaus.<span></span></span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif"> </span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif">Leppäsen
näköinen pyöräilijä<span></span></span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif"> </span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif">Olen
parkkeerannut polkupyöräni oikeaoppisesti kylätien laitaan Kuhmoisten
vesitornin kupeella. Pöpeliköstä kuuluu erinäisiä lintujen pulinoita, mutta
kaikki syylliset eivät suostu näyttäytymään. Samassa nokialainen pärähtää pirisemään.
En tunnista soittajaa numeron perusteella ja vastaan kaupustelijoiden pelossa
jotain epämääräistä. Soittaja sanoo muitta mutkitta, että kun hän oli tunti
sitten käymässä postilaatikolla, siitä polki ohitse Leppäsen näköinen mies. Olikohan
kyseessä Leppänen? Vastaan, että riippuu siitä, missä päin tämä Leppäsen
näköinen mies on nähty. Soittaja sanoo paikan, joka on pieni kylä Tampereentien
varrella, ennen Vehkajärveä, joka nykyisin kuuluu Kangasalaan, kuten koko
Kuhmalahti. Myönnän syyllistyneeni kyseiseen alueloukkaukseen, mutta koska en
edes miettinyt tapaavani pyörälenkillä tuttuja, en osannut kiinnittää huomiota muihin
kulkijoihin. Kylläpä oli Heikiltä hyvä tunnistus! Aiemmin olimme tavanneet vain
Kilpisjärvellä ja Pallasjärvellä. Sovimme siinä samalla, että teen vierailun
hänen mökilleen seuraavana päivänä. Saamme kerrankin turista tarpeeksi
myyristä, punkeista, luovutetusta Karjalasta ja kamarimusiikista! Kyllä
matkailu ja pyöräily avartavat!<span></span></span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif"> </span></p>
<p class="gmail-MsoNoSpacing"><span style="font-size:12pt;font-family:"Times New Roman",serif">Timo
Jii <span></span></span></p></div></div>