[Pply] Liettuan kevätreissu: eka retkipäivä, osa I/III (fwd)

[Janne Matias Aalto]

Tässäpä Lötjösen Matin stooria meidän reissustamme Liettuaan. Elikä mukana
olimme Matin lisäksi me, Janne ja Hanna Aalto

Lintumatkasta Liettuaan (to)12.04.2001 -  (ma)16.04.2001.
Menimme pienellä hlöautolla. Tässä matkareitin kuvaus karkeasti: 
 - Via Baltica pitkin Riikaan, 310 km. 
 - Riikassa erottiin Via Balticasta lännemmälle reitille A8:lle. Opasteissa 
Sauli (=siauliau)
 - 60 km Liettuan rajalle
 - Liettuan rajalta Tauragen kautta Siluteen n. 200 km
 - Silutesta 7 km Rusneen

Rusne on Liettuan kaikkein lounaisin paikka Itämeren rannalla. Maan
suurimman joen, Nemunaksen suistoalue. Halkaisijaltaan Rusne on 5-7 km. 
Rusnessa on ennen harrastettu kalanviljelyä, jonka jäljiltä on jäänyt erittäin 
hyvät ns. altaat, joissa lepäilee pohjoiseen muuttavia vesi- ja kosteikkolintuja. 
Paikalla pesii myös runsaasti lintuja. Muuttoaikaan Siluten pelloilla lepäilee 
yli kymmentuhatta tundrahanhea.

 Matka alkoi Aalloilla jo keskiviikkoiltana yöjunalla Oulusta Hesaan.
 Lahden yli mentii Tallinaan norm. autolautalla ja lautalla aloimme
 tietysti pitämään reissupinnalistaa!
 Irtaannuimme Tallinan tullista torstaina klo 11.30 ja Janne aloitti kartan
 luvun aina lähestyessämme kaupunkeja. Ajoimme Riikan läpi, mikä oli
 helpompi suoritus kuin olisi voinut luulla! Rajat oli helppoja ja nopeita.
 Matkalla näimme pääosin hyyppiä, hiirihaukkoja ja muutamia tundrahanhia
 hajaparvissa ruokailemassa. Illalla myöhään klo 22 olimme Rusnessa.
 Soitettuamme talon emännälle, hän tuli meitä vastaan autollaan Rusnen 
 keskustaan. Parin minsan päästä takkatuli odottikin jo meitä ja laadimme
 pikaisen plänin kahden päivän majoittumisesta ja ruokailuista. Hinta ei
 omasta mielestämme ollut kallis, kun otti huomioon että paikka
 oli JUST hyvä retkiämme ajatellen. 20 litas /hlö/yö. Aamupala olis ollut
 hinnaltaan jotain 10-18, jos olisimme sitä ottaneet. Emme voineet ottaa
 aamupalaa, kun lähdimme liikkeellä aina niin aikaisin. Lounas/illallinen
 noin 18 litasta. Loppusummamme oli noin 220 litasta kahdesta yöstä
 ja parista tukevasta ruokailusta. (huom. kerro lita kahdella, niin saat
 markkamäärän)
 Talo on omakotitalo osoitteessa Lakstingalu gatve 2.
 Nemunas-joen haarautuessa Rusnessa ensin kolmeen haaraan,
 tämä paikka jää keskimmäisen haaran varteen. Talon ikkunasta
 näkyi kuinka keskimmäinen uoma haarautui edelleen. 

 Aamulla retkeilimme Rusnen kala-altaiden molemmissa torneissa.
 Aloitimme etummaisesta. Heti autosta astuttuamme kuulimme ruokosirkkelin,
 joka meillä Suomessa on (ja toivottavasti jatkossakin Siikalahdellakin)
 kesä-heinäkuun laji. Samoin botte kuului heti aamulla, kuten
 oli kuulunut jo ikkunan avatessa kämppäänkin. Tiltaltteja lauloi useita, 
 etualtaissa oli mm. härkälintu ja viisi mustakaula-uikkua (elis
 Jannelle), silkkiuikkuja, harmaasorsia, punasotkia ja runsaasti
 uiveloita ja runsaasti tavallisempia anaksia ja joutsenia. 
 Pussitiaispari viipotteli pajuissa ruokaillen eteenpäin kohti kylää.
 Samalla paikalla oli myös timaleja siellä täällä ja kuuluipa yksi
 luhtakanakin. Tundrahanhet siirtyivät Siluten suunnasta
 Rusnen pelloille, mutta aamulento ei ollut mitenkään ryntäyksenomaista
 vaan tapahtui vähitellen. Kostean ilman takia ainoa peto oli ruskosuohaukka.
 Staijailimme tornissa noin tunnin lähinnä hanhien siirtyilyjä seuraillen.
 Sitten pohjoiseen torniin, jonne matkalla näimme suuremman lajimäärän
 anaksia ja kahlaajia. Pohjoisen joen tulvavallin takana oli useita
 kymmeniä jouhisorsia, hieman vähemmän lapasorsia, satakunta tavia, muutama
 heinätavi, sinisorsia, mustapyrstökuireja kymmenkunta, pässejä lehahteli
 lentoon tienlaidasta parikymmentä sekä sokerina pohjalla kaksi
 matkaavaa avosettia! Pohjoisessa tornissa avautui näkymä
 merelle jossa oli noin satakunta joutsenta, kauempana ilmeisesti myös
 pikkujoutsenia, mutta väreilyä alkoi jo olla liian paljon. 
 Muutama merihanhi. Tornin vierellä kyhmärit oli pesäpuuhissa. Merellä oli 
 muutama merikotka, joista yksi esitti meille oikein kunnon farssin!! 
 Se yritti saalistaa atrappi-muovisorsaa. Kotkan kynnet kirposivat joka
 iskulla. Se teki varmaan kymmenen lähestymistä, kunnes tajusi 
 jotain olevan pielessä. Lopulta kotka luovutti ja meni läheiselle 
 kivelle hiomaan uutta strategiaa ja luopui roskaruokasuunnitelmastaan. 
 Tornista näkyi jo enemmän ardeoita. Edessä olevalla  niityllä oli myös 
 mustapyrstökuireja ja jokunen punkku- ja valkoviklo sekä suokukko. 
 Tarkastimme vielä tornien väliin jääviä alueita. Siellä lähinnä vain tundria.
 Metsähanhia oli hyvin vähän, korkintaan kymmeniä. Valkoposkia oli 
 110 yhdessä tundraparvessa. Kahlaajat olivat edelleen kateissa. 
 Palatessamme tornilta Oudra...n kylässä oli pari peltopyytä, samoin Rusnessa.
 Hemppoja ja tiklejä myös. Rusnen kirkkopuistossa ei toteunut
 serinus-tavoitteemme, kuten ei koko reissussakaan.
 
 Lounasta odotellessamme tsekkasimme naapuritalon mustaleppälintuparia. 
 Pihassa ei ollut muuta merkittävää. Tajuttuamme vihdoin että 
 saavuimme lounalle tuntia liian aikaisin, ehdimme vetää puolituntia unta
 kuulaan. Sen jälkeen söimme herkullisen ja runsaan paikallisen lounaan:
 alkupalaksi raakaa (?) kalasalaattia, jossa oli ehkä aprikoosi tms. 
 makeaa hilloa päällä. Yllättävän hyvää omasta mielestäni. Jannekin 
 selvisi siitä hengissä. Keittona borssia smetanan kera. Sitten oli 
 vuorossa entistä kotipossua, nykyistä possunkyljystä ja paistettuja 
 perunoita lisukkeineen. Jälkiruuaksi teetä ja juuri leivottuja
 lehtitaikinapohjaisia juusto-sokerikuorrutteisia leivonnaisia.
 
 Iltapäivästä ajoimme Rusnen eteläosiin metsäosuudelle. Sadealueen
 lopputihentymä iski päälle hetkeksi. Heti kun pilvet väistyi ja aurinko
 tuli esiin, alkoi rastas- ja pikkulintukonsertti. Nemunaksen etelähaaran 
 rannoilta löytyi mielenkiintoista vanhaa tammipuustoa. Joella partioi 
 Liettuan rajavartijat. Kurkia oli pelloilla 8 kpl. Täälläkin oli lähes 
 tuhannen hanhen parvi, jota hätyyttelimme lentoon varmaan pariin 
 otteeseen, sillä hanhet olivat yllättävän säikkyjä ! Sateen alla ne oli
 pakkaantunut tiheisiin parviin. 
 Ardeoita näkyi Venäjän puoleisella rannalla. Palokärki kuului sieltä myös. 
 Kunkku kuului ja lähti rannasta. Laulurastaita ja punarintoja oli
 paljon, myös peukku lauloi sateen jälkeen täällä. 
 Kiertelimme ajopelillämme penkereitä ja törmäsimme yllättäen avoimesti 
 seisovaan botteen. Olimme kaikki osapuolet yllättyneitä. Sitten botte 
 luikki puskaan hartiat kyyryssä, kun ei siihen hätään muutakaan keksinyt. 
 Siirryimme Rusnen jälkeen Siluten eteläosien metsiin. Joen varresta, 
 näimme Rusnen puoleisella rannalla suuren merimetsoparven kököttämässä
 hiekkarannalla ja muutaman ardean, sekä tietysti ciconioita.
 
 Saapuminen metsän siimekseen oli sadunomaista, äänimaailma täyttyi
 rastaista, peipoista, karjalanpeipoista ja punarinnoista,
 yli muutti ciconia parvi, eikä vieläkään musta-kikkeä. Täällä tulva
 oli tehnyt tielle melkoisesti vahinkoa. Pellon yli näkyi edelleenkin 
 hansuja liikekannalla. Seuraavalla pysäkillä saimme ekan pikkukiljukotkan
 putkeen, se istui koivun latvassa kauan. Seuraavalla pysäkillä 
 tavoitimme saman linnun: nyt se oli tullut maahan ilmeisesti 
 haaskalle tms. Kohta tuli naaraskin ja Jannen kehoitellessa äänekkäästi, 
 kotkat parittelivat. Taisihan tässäkin aukealla olla muutama 
 hiirihaukkakin. Ja yksi piekana. Nähtyämme peuroja pellolla lähestyimme 
 viereisellä saarakkeella niiden tasalle ja ne haastoivat meidät kisaan
 saran toiseen päähän. Noilla peuroilla on sitten uskomaton kiihtyvyys:
 Nissania piti kenkiä oikein kunnolla, jotta pysyi edes rinnalla. 
 
 Kuunteluhetki metsänreunassa tuotti enemmän kysymyksiä,
 kuin vastauksia (tiaiset ovat vaikeita). Saavuttuamme tielle, ensin
 isolepinkäinen sitten turkinkyyhky lensi tien poikki läheiseen 
 metsäsaarekkeeseen. Pienistä metsäplänteistä emme saaneet lajeja 
 juuri ollenkaan. Mutta Hannan opastuksella sain tietyömaan sorakasasta 
 itselleni piikivimatkamuiston. Sitten Siluteen ruokaostoksille ja
 pankkiautomaatille. Lähtiessämme Silutesta, kaupungin sillalta 
 näkyi majava menevän  kaupungille päin. Se meni uimalla. 
 Illallinen oli tilattuna klo 20:ksi. Nautimme salaatin ja paikallista 
 kotonatehtyä makkaraa. Lopuksi istuimme alas emännän kanssa 
 juttelemaan ja katselemaan fotoja. Kuvia oli  Rusnen viimekeväisestä 
 tulvasta, joutsenista, tulvakuljetuksista  mantereelle, uudenvuoden 
 bileistä ja muista perheenjäsenistä.  Mukavaa lämminhenkisyyttä. 
 Emäntämme osasi paremmin saksaa kuin englantia, joten kovin 
 syvällisiin aiheisiin emme voineet edetä.
 Saimme kuulla että heitä on neljä taloa naapurustossa majoitus-
 renkaassa. Varausten välittäjänä toimii hänen kälynsä Regina.
 Reginan tavoittaa jatkossa numerosta +370 41 58383. Hän puhuu
 myös englantia. Sain hänen yhteystietonsa Agrotourism toimistosta,
 jonka numerossa vastasi faxi: +370 41 51344. 
 
 Tämä oli agrotourism majoitusta vaikkakin talo näyttää
 normaalilta keskiluokan omakotitalolta.(ainakin minun mielestä)
 Tällaista tietoa löytyi netistä: 
                     AGROTOURISM FARM
 Agrotourism become more and more popular in Lithuania especially 
 in the Lithuanian Coastal Region which is very sensitive to any 
 pollution from agriculture. There are already many people in 
 countryside implementing new methods of farming and therefore 
 producing ecological products. They also have facilities for tourist 
 accommodation in their households which might be very comfortable 
 for cyclists. 
 
 Majoituksen suorat yhteystiedot ovat seuraavat:
 Dalios & Aruno Drobniu 
 (sodyboje)
 Lakstingalu gatve 2,
 LT-5731 Rusne, Silutes raj.
 tel:    +370 41 58189
 mob: +370 87 74687

Huomaa että Regina puhuu paremmin englantia ja että suoraan talon
Lankaliittymään soitettaesa puhelimeen voi vastata talon vanha emäntä
jolloin kannattaa pyytää Daliosta puhelimeen. Tai soittaa suoraan mobiiliin.

					:Matti Lötjönen

P.S. Juttu jatkuu... (malttakaa odottaa! :-)