[Pply] [LV] Liettuan retki: kolmas ja neljä retkipäivä , III/III osa (fwd)

[Janne Matias Aalto]

Liettuan retki, kolmas ja neljäs retkipäivä sunnuntai 15.04.2001 ja maanantai 16.04.2001

Sunnuntai aamuna olimme edelleen Liettuassa, Juodkranten lintuasemalla Kuurin kynnäällä.
Lisävällyjen ansiosta nukuin tämänkin yön kuin tukki, vaikka lämmitys antoi
odottaa aivan muuta. Lunta ei ollut satanut enää lisää, mutta maassa oli eilistä vielä
parisenttiä. Ilma oli tuulinen ja kirkas. Lämpötila nollassa.

Läksimme suoraan Kuurin kynnään puolessa välissä sijaitsevaan Nidan kylään. Siellä
tavoitteenamme oli staijipaikka, ns. Aurinkokellomäki. Nidaan johtaa kolme liittymää
peräjälkeen. Otimme viimeisen liittymän huoltoaseman kohdalta ja hieman ennen
varsinaista keskustaa käännyimme jyrkästi oikealle kapealle asvaltille. Oikealle jäi
kunnan tekninen varikko. Mäeltä pystyy hallitsemaan Kuurin Meren puoleiset dyynit
ja sen muuton, mutta tuulen takia muuttoa ei ollut nyt juuri käynnissä. Jonkin verran
peippoja ja niittykirvisiä. Meille riitti puolituntia tässä paikassa ja siirryimme
Itämeren puoleiselle rannalle. Ajoimme kylän läpi tsekaten lätäköt ja pihanurmikot.

Itämeren puolella menimme valmiiden nuottien mukaan paikallisen uimarannan paviljongin
suojaan. Riippuen tuulen suunnasta, tästä paikasta löytyy aina suojanpuoli. Tuuli oli
voimakasta suunnaltaan pohjoinen tai luode.

Merellä meni tasaista kaakkurimuuttoa, tukkasotkia,  alleja, lapasotkia, pikkulokkeja,
yksittäinen haapana.

Yllättäen paviljongin eteen ilmestyi kuin tyhjästä hajaparvi selkälokkeja. Vähitellen
muutamasta selkälokista kasvoi oikea boomi, joka seurasi dyynin reunaa pohjoista kohti.
Lintuja tuli jatkuvana syöttönä, noin 10-60 linnun parvina,  tauoten vain hetkeksi
kun jo seuraava jono ilmestyi vuoroonsa. Linnut lipuivat huikasevan hienosti silmiemme
ohitse hitaasti ja matalalla, alle 10 metrissä, kun itsekin olimme paviljongin  toisen kerroksen
tasanteella dyynin päällä. Ilmeisesti pohjoisen-luoteen välinen voimakas tuuli synnytti
dyynin rinteeseen jonkinlaisen nosteen ja muutolle suotuisan imun,  koska linnut näyttivät
leijailevan ohitsemme siivet jäykkinä vain korjausliikkeitä tehden. Yhteensä lintuja näkyi
1,5 tunnin aikana 1000 kpl, joka on niin paljon, että se hipoo jo koko pohjoisen Itämeren
pesimäkannan määrää ! Suurin osa oli aikuisia lintuja. Olimme ällikällä lyötyjä !
Paikallinen asemanhoitajakaan ei ollut kuullut moisista määristä ja hän suhtautui aluksi
havintoomme epäilevästi, luullen meidän nähneen merilokkeja. Kuulimme myöhemmin
että myös Liettuan sisäosissa on ollut poikkeuksellisen paljon selkälokkeja. Tämä oli hyvä
osoitus siitä, kuinka tutkimatonta aluetta Liettuasta löytyy. Sen voikin hyvin ymmärtää,
jos harrastajapohja on olematon ja ammattilaiset keskittyy lähinnä rengastamiseen.
Toisaalta tuollaisia ryntäyksenomaisesti muuttajia on  vaikea havaita muutenkuin
tuurilla ja runsaalla staijaamisella. Täällä retkeilemällä voisi löytää aivan uusia ilmiöitä ja
päästä vaikkapa lintuhistoriatilastoihin.

Samassa paikassa selkälokkien joukossa meni myös 2-kv isolokki, joka on Liettuan
ensimmäinen vuodenaikaishavainto tästä lajista. Sekin meni samaan malliin, hitaasti ja
matalalla ohitsemme purjehtien.

Kello alkoi lähestyä puolipäivää, joten siirryimme pari kilometriä pohjoisemmaksi dyynien
korkeimmalle kohdalle. Olimme käyneet etsimässä paikan edellisenä iltana, joten siirtyminen oli
nopea. Jätimme auton pikitien laidassa olevalle parkkialueelle ja läksimme kapuamaan polkua
pitkin dyyneille. Täällä on Atlaksen mukaan varma nummikirvispaikka, ja se olikin tavoitteemme.
Varsinaisen dyynin alettua, polku muuttui lautarakenteisiksi kävelysilloiksi tai pitkospuiksi.
Pitkoksilta poistuminen on kielletty eroosiovaaran vuoksi. Eroosion vaara on todellinen. Omin
silminkin pystyy havaitsemaan, kuinka tuuli kuljettaa hiekkaa jatkuvasti kohti mannerta.
Edetessämme puoli kilometriä maisemat alkoi muistuttaa minikokoista tunturi-lappia, koska
dyynin harjat olivat peittyneet ohueen lumipeitteseen, kuin tunturit ikään. Aurinko alkoi paistaa
ja vaalea hiekka yhdessä lumen kanssa häikäisi. Saavuttaessamme korkeimpaa kohtaa lähistöltä
pomppasi ilmaan vaalea kirvinen jonka Janne tunnisti etsityksi nummikirviseksi. Täältä avautui
näkymä Kuurin Meren puoleiselle rannalle, aivan kuten Aurinkokellomäeltäkin. Tällä puolella
muutto ei ollut vielä lähtenyt käyntiin ja poukamissa lepäili vain tukka- ja lapasotkia. Muutamia
harvoja niittykirvis ja peippoparvia muutti pohjoista kohti. Hämmästyttävää, kuinka pienen
sivuttaissiirtymän teimme tullessamme pois Itämeren rannasta ja aivan kuin olisimme tulleet
toiseen maailmaan. Palasimme parkkipaikalle kapean rantamänty -vyöhykkeen läpi ja  näimme
vielä lullulan sekä hömotiaisen kolossaan. Ajoimme muutaman kilometrin takaisin
Juodkranteen ja hyvästelemään asemanhoitajan. Aseman takana on ehkä alueen suuripuisinta
mäntymetsää, jota on pöntötetty ja täällä on  mahdollista hoitaa metsälajeja.

Sitten lauttasatamaan, joka sekin on varma lullula -paikka. Lautalla saimme lähikuvia
paikallisesta selkälokista, joka oppi nopeasti hyödyntämään turistien tarjoamat leivänmurut.
Ajoimme suoraa päätä Palangaan parinkymmenen kilometrin matkan. Sisääntuloväylä etelästä
tuo aika suoraan kirkkopuistoon, jossa saimme hyviä kuvia kesyistä nakkeleista. Serinusta emme
löytäneet. Palanga on Liettuan Riviera ja sen huomaa rantahotellien määrästä ja rantabulevardista.
Vaikka ei ollutkaan turistikausi, niin paikalliset ihmiset olivat valloittaneet rantalaiturille johtavan
kadunvarren. Olihan päiväkävelyaika. Tämä oli kolmas kerta kun satun tälle paikalle ja aina täällä
on ollut kohtalaista happeningiä. Kojuissa oli myytävänä virvokkeita ja muutama kahvilakin
oli jo avannut ovensa, mutta suurimat olivat vielä talviteloillaan. Kirkon kupeesta lähtevä katu
johtaa siis rantaan ja merellisen suurelle ja korkealle rantalaiturille. Sen päässä on stellerien
talvehtimispaikka. Jo kaukaa näimme kuinka mustavalkeasti vilkkuva tiivis tokka kellui laiturin päässä.
Parvessa oli 200 lintua ja pääsimme katsomaan niitä tosi läheltä. Myöhemmin saimme tietää, että
normaalivuotena parven olisi pitänyt jo olla muutolla. Mutta hyvä näin ! Merellä meni edelleenkin
jonkin verran sotka ja gavia-muuttoa, joten oli odotettavissa että ilma rupeaa lämpimään.

Käännyimme rannansuuntaiselle kadulle etelään, joka johti keskuspuistoon. Siellä oli punatulkkuja,
kuusi- ja töytötiainen, joista saimme taas pari reissupinnaa. Puistossa on rantamäntyjä korkeampaa
havupuustoa.

Koska Palanga on kuin Riviera, niin tuulikin alkoi hellitää ja auringon lämpö pääsi hellimään meitä.
Kulutimme loput Liettuan kolikot lentoaseman baarissa matkallamme pohjoiseen. Seuraavana oli
rajanylitys Latvian puolelle.

Ylityksen jälkeen suuntasimme edelleen rantaa seuraillen kohti pohjoista poiketen Papen lintutornilla,
joka jää tiestä katsoen meren puolelle. Kyltissä luki Pape. Pape -järven ympäristössä on soita. Tornilla
emme nähneet mitään ihmeellistä. Kyhmyjoutsen, nokikanoja, vesiäisiä, silkkiuikku, ruskosuohaukka.
Ajoimme vielä meren rantaan tutka (tms.) aseman kohdalle. Myös täällä kohtasimme selkälokkeja.
Noin 200 linnun parvi oli pysähtynyt muutoltaan rantaan pörräämään. Pelloilla oli muutama merihanhi.

Jatkoimme edelleen kohti pohjoista, koska tavoitteena oli Riikan kaupunki vielä ennen iltaa. Kello
alkoi olla jo lähes kuusi. Maisema muuttui suuriksi peltoaukeiksi ja Nicassa huomasimmekin tienlaidassa
tunkion, jossa kaarteli muutama varis, korppi ja 2-kv isohaarahaukka. Hanna sai haukasta komeita
(toivottavasti) kuvia jäädessään passiin linnun odotetun lentoradan alapuolelle. Me menimme Jannen
kanssa hätistelmään lintu pois tunkiolta. Lintu meni täysin meidän ansaan ja lenti matalalla passipaikan yli.
Aukealla oli myös hiirihaukkoja.

Ajoimme vielä Liepajaan, jossa vaihdoimme pois Liettuan rahat. Koska oli sunnuntai, niin ainoa
rahanvaihtopiste oli uudenkaupungin puolella paikallisessa ruotsinlauttaterminaalissa. Kaikki
oli uutta ja kiiltävää. Palvelu erinomaista.

Matka jatkui kohti Riikaa ja sisämaata. Maisema muuttui selvästi kumpuilevaksi ja samalla maisemaan
ilmestyi pikkujärviä ja lampia. Melkein joka lammessa oli joutsenpari tai kaksi. Ensimmäinen kalasääski
kalasteli myös erään joen yläpuolella. Mitä lähemmäs sisämaata tulimme,  sitä enemmän siellä oli
satanut lunta. Tuulisilla aukeilla paikoitellen jopa 30 senttiä. Saavuimme Riikaan kauniissa, jouluisen
lumisessa iltavalaistuksessa. Äsken olimme lähes helteisessä Palangassa ja nyt  jouluisessa Riikassa !
Ajoimme kaupungin läpi ja jatkoimme vielä 60 kilometriä pohjoiseen Saulkrastiin, josta olisi hyvä lähteä
aamulla jatkamaan matkaa. Ajoimme matkakoti "Maija" :n pihaan ja omistaja tuli heti pihalle eikä siinä
kauaa mennyt kun olimme jo tsekanneet huoneet ja maksaneet. Kaikki paikat oli just rempattu ja
huoneissa oli erittäin miellyttävästi lämpöä antavat kakluunilämmitykset. Kaikki oli siistiä ja halpaa,
suihkut antoi lämmintä vettä.

Heräsimme maanantai aamuun pikkupakkasessa ja auringon kauniiseen nousuun. Pihalla oli heti
nokkavarpunen, ilmeisesti naapurin ruokinnalla viipyilevä. Ajoimme kohti pohjoista ja Viron
rajaa. Meri oli saavuttanut miedät jälleen Riianlahden kohdalla ja siksipä näimme taas tutut peippo- ja
kiuruparvet seurailevan rantaviivaa. Nyt tajusimme että Suomessakin oli varmaan iskenyt takatalvi,
koska näiden muuttosuunta olikin etelään.

Seuraava tavoitteemme oli Pärnu ja Matsalu. Ajoimme Audrun peltojen kautta. Muutamia hajanaisia
ansereita ruokaili pelloilla. Yhtään valkoposkia ei ollut vielä paikalla.

Ajoimme Matsalun lahden etelärannalle, Keemun terästorniin. Matsalun tien varressa oli pari kivitaskua.
Lahdella lepäili muutama sata joutsenta. Tornista näkyi muutama merikotka
ja pahannäköisiä tiiroja. Kirjasimme ne kuitenkin kalatiiroiksi. Rannassa ruokaili neljä
suo- ja lapinsirriä ja ohitse muutti lapinsirkkuja. Matsalun kartonon
pihassa oli nakkeleita. Lähdimme ajamaan
kohti Tallinnaa ja matkalla Ristiin näimme vielä maakotkan ja pikkukiljukotkan. Tien varrella lepäili
muutamia hiirihaukkoja.

Tallinnan satamassa oli pari harmaasorsaa. Katamaraani alukselta ei pystynyt paljoa staijaamaan, joten
mereltä saalis jäi heikoksi.

Matti L
--------------- viimeisen osan (III) loppu --------------------