[Pply] Pomari etseteera

[Aappo Luukkonen]

Joo, alkuun pahoittelut piippareita omistaville harrastajille, pygge
ei ollu pygge vaan macro, ja vanha rouva. Meni todellakin, ymmärtäkää
vähän, lajinimet ,ei lajit, sekaisin. Selvennykseksi kyseisen
macronaaraan tuntomerkkejä:

Pinnakahvitaukoni keskeytyi ikävällä tavalla: jostain näkökentän
rajalta maanpintaa hipoen syöksyi falcomainen peto. Jaa, tinnu kai. Ei
tarttenu "tinnun" muuta ku pyörähtää jonku jyrsijän kimppuun 20 m
päässä ja het' paikalla se alkoi näyttään joltain muulta.Suttuiset
kainalot, valkea kauluri, 4 käsisulkaa, tasaisen tummanruskea siiven
yläpuoli, ja kuten alussa mainitsin erittäin kapeat ja falcomaiset
siivet ja aavistuksenomaisesti kapealti valkoinen yläperä. Hetken
ihmeteltyään kadotettua saalista macro kimposi sähäkkään lentoon ja
katosi puiden latvoja viistäen jonnekin. Sekkari pysähtyi osoittamaan
noin 3 minuutin kohdalle.

Ja sitten kai täytyy selvittää syytä moiseen pinnakahvitteluun. Olin
erään maallikkokaverini kanssa kokoilemassa kiljuhanhipiilokojua
Järventien pelloilla ja jostain kumman syystä jäimme hetkeksi
kahvittelemaan, ja minä staijaamaan. Ehkä se oli jokin primitiivinen
ajatus eli vaisto mukavasta itätuulesta ja lämpövirtauksesta. Buteoita
menikin ihan mukavasti, mutta jossain vaiheessa buteotkin
kyllästyttää. Olin jo aikeissa lopettaa, kun päätin vielä seuloa
taivaanrantaa kiikareilla.

 Kas, joku siellä roikottaa siipiään. Mistä moinen alakuloinen olemus?
Det är nimittäin Wappen igen!

 Peto tuli sivuvalossa kohti, kohti, kohti, vielä vaan kohti. 

No käänny edes vähän.

 Totteli mokoma, enkä osaa edes venättä. Peto jäi kaartelemaan
päälleni, kiertäen 50 - 200 m säteellä minusta. Enimmäkseen
myötävalossa. Kuten olettaa sopii.

Minulla oli noin 16 minuuttia aikaa tarkkailla kaveria, eikä poika
peitellyt mitään.
 Väliin kaarreltiin niin, että alapuolen kuviot syöpyivät hapolla
poltettuna yli-ylirasittuneille verkkokalvoilleni. Kontrasti
peitinhöyhenten ja käsisulkien välillä ei jäänyt epäselväksi : vaalean
maraboun väriset siiven yläpetinhöyhenet antoivat pikanssin kontrastin
tummille kyynär- ja käsisulille. Jotain toi mieleeni myös kuuluisat
puolikuut, tuplana, ehkä jokin avustusjärjestö? Mutta se olikin
Punaiset Puolikuut. Nämä oli Vaaleat Puolikuut. Ja siiven alapinnat
ilman poikittaisjuovia, mitenkä muutenkaan?
Siiven yläpuolella minua kiinnosti eritoten selvänä, mutta ei isona,
erottuvat aquila- laikut, sekä vaalea niskan-hartian seutu. Yläperässä
vaalea U-kirjain, mitä se sitten meinaakaan?
Laskupääni ei pettänyt taaskaan: 6 harittajaa, ja Ojalan laskuoppi
todisti ylevyytensä laskupään kehittämisessä. Siipien siluetti
joltisenkin kantikas, kuin Don Rosan piirtämässä Aku Ankka ja kantikas
muna- sarjassa. Pyrstöstä kätevä käsityöläinen olisi väsännyt oivan
leyhyttely-viuhkan. Eikä linnun, eli pojan, koko minua hirvittänyt.
Hyvä kun hiirihaukalle ärhentelee. Suoraa kokovertailua ei
häveliäisyys syistä ilmennyt, täytyi luottaa lyhyeen muistiin
edellisestä pedosta, joka oli hiha noin 5 min. aiemmin ja samasta
reiästä lentäneenä.

Ja tämä kaikki, siis pomarin osalta, tapahtui a.d. 2001 27.4 kello
14.55-15.10. Macro ilmestyi kuvioihin vasta kello 15.47 mutta
verenpaine ei ollut vielä tasaantunut.

Aappo Luukkonen, en juhli merkkipäivääni.